Kuvituskuva

Valokuvaharrastajan dilemma

Ostaako digikamera vai ei? Joku voisi olla sitä mieltä, että pitäisi kysyä, ostaako vihdoin se digikamera. Itse olen miettinyt asiaa vasta pari kuukautta. Minulla on varsin hyvä kamera, sellainen ”vanhanaikainen” filmikamera. Vaikka omasta mielestäni vain neulanreikäkameraa voisi kutsua vanhanaikaiseksi, harkitsen nyt uuden vekottimen ostoa.

Oikeastaan perinteinen valokuvaus filmille tuntuu ainoalta oikealta tavalta ikuistaa elämää. Jo eletyt hetket saa elää tavallaan uudestaan, kun hakee valokuvausliikkeestä kehitetyt kuvat ja alkaa selata niitä. Joskus ne menneet tapahtumat saa jopa aivan uusina: Kuvan taustalle onkin lentänyt lintuparvi tai satunnaisesti valittu valotus on luonut suorastaan mystisen tunnelman.

Joskus yllätykset eivät olekaan niin hauskoja. Puoli filmirullaa on valotettu väärin tai mennyt jopa aivan pimeäksi. Hienossa potretissa on kaikilla muikeat ilmeet tai taidekuvaksi tarkoitetun otoksen johonkin kulmaan on ilmestynyt ylimääräinen lenkkitossu. Jos valokuvat menevät pilalle tuntuu melkein kuin muistokin pyyhkiytyisi pois.

Ja siksi niitä kuvia tuleekin räpsittyä varmuuden vuoksi enemmän. Eri valotusajoilla, eri rajauksilla ja vielä pari varmuuskappaletta, että varmasti ainakin yhdessä on onnistunut tarkennus. Kaikki kehitetään, myös ne epäonnistuneet. Ne sitten jäävät pyörimään nurkkiin tai laatikon pohjalle – tai päätyvät pyörimään kaatopaikoille. Ikävä kyllä valokuvaus on ehkä epäekologisin tapa tallentaa muistoja, sen verran kemikaaleja kuvien kehittämiseen tarvitaan.

Kaikki perustelut kuulostavat siltä, että pitäisi hankkia se digikamera (Niin niin, vihdoin). Vaikka nykyinen kamera toimiikin moitteettomasti. Vaikka en haluaisi ostella koko ajan uusia laitteita. Ja vaikka filmikameralla kuvaamisesta saakin tyylipisteitä – kuten sulkakynällä kirjoittamisesta. Onneksi sentään digikuvistakin saa teetettyä paperiversiot (niistä onnistuneista otoksista) – sillä olkoon kuinka paljon kemikaaleja vaan, mutta muistot tuntuvat konkreettisimmilta vain, kun niitä saa selailla ja lähmiä niihin omat sormenjälkensä.

Luultavasti käykin niin, että minulla on jossain vaiheessa kaksi kameraa, enkä oikein osaa päättää, kummalla kuvaisin. Pahimmassa tapauksessa kuvia kertyy vielä entistäkin suurempi määrä, kun ei mitään raaski deletoida ja niin moni pitää kehittää (vaihtoehto olisi tietysti katsoa kuvia tietokoneelta, mutta se nyt vielä puuttuisi, että minun elämäni ja muistoni siirtyisivät jonnekin koneelle…) Parhaassa tapauksessa kameroiden välille löytyy tasapaino. Filmikameralla voisi kuvata taidekuvia ja muotokuvia, joita voi säätää, valottaa ja valita tarkennusalueita kaikessa rauhassa. Digikameralla voisi tallentaa nopeasti ohikiitäviä hetkiä, räpsiä tilannekuvia ja kaikenlaista sarjatuotantoa. Ja eiköhän jossain vaiheessa digikamerakin ole niin vanhanaikainen, että jo alkaa tyylipisteitä irrota senkin käyttämisestä.

Tagit: , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi