Kuvituskuva

Rakasta materiaasi

Jotta ihminen olisi aivan erityisen jalo tapaus, ei pitäisi niin välittää maallisista vaan keskittyä suurempiin ihanteisiin ja ajatuksiin. Materian sijaan pitäisi ajatella henkistä kasvua, tai ideologian edistämistä, tai mitäikinään. No sellaisia hienoja asioita kuitenkin.

Itse olen vähän eri mieltä. Jos ei kiinnitä huomiota materiaaleihin tai niiden kulutukseen, tulee helposti tuhlailtua luonnonvaroja ajatusten ollessa muualla – kapasiteetti kun ei silloin mukamas riitä arkisten vähäarvoisuuksien pohtimiseen. Motivaatio vähempään tuhlailuun voi kuitenkin lähteä maapallon tilasta huolehtimisen sijaan vaikkapa siitä, että niitä vähempiä esineitä rakastaa enemmän. Ja siis keskittyy näihin maallisiin asioihin todella intensiivisesti, tunteita myöten.

Esineisiin kohdistuvia tunnesiteitä on varmasti kaikilla. Rakkailla esineillä on muutakin kuin välitön käyttöarvo, koska niihin liittyy hyviä muistoja. Perinnönjaossa riidellään esineisiin liittyvän raha- tai sukuarvon vuoksi, mutta rakkaimmat asiat voivat olla myös näennäisen arvottomia muille kuin itselle. Miettikää nyt vaikka niitä kulahtaneita lempivaatteita, joita löytyy uskomattoman monen komeroista. Kolhiintunutta mukia, jonka on aikanaan saanut ensimmäiseltä kämppikseltään. Tai jotain muuta arvokasta, joka ulkopuolisen silmään voi näyttää nuhjaantuneelta ja suorastaan rumalta.

Joskus kaikista läheisimmistä ja arkisimmista esineistä on jopa tullut osa identiteettiä. Erään tuttavani tunnistaa kaukaa ihan sikapitkään käytetystä hatusta, toinen järjesti pitkäaikaiselle GPS -paikantimelleen leikkimieliset syntymäpäiväjuhlat. Itse pidän polkupyörääni suunnilleen perheenjäsenenä. Jos pyörä on rikki, on minullakin huono päivä.

Jos ihmiset pitäisivät tavaroistaan enemmän, niistä tulisi huolehdittua paremmin ja ne kestäisivät pidempään. Korjaajilla riittäisi töitä, kun ihmiset eivät haluaisi aina uutta pikkuvikaisen tilalle. Vaatteet tulisi käytettyä huolella loppuun, ja riistotyövoimaa käyttävät rättikauppiaat jäisivät nuolemaan näppejään. Oma omistaminenkin olisi selkeämpää, kun tavaraa ei olisi niin paljoa, mutta harkitummin.

Vaikka ihmisrakkaus onkin hieno ja ensisijainen asia, niin kaipa niistä esineistäkin saa tykätä. Edes vähän, jooko.

Tagit: , ,

2 kommenttia

  1. Ah, tästä minä tykkäsin. Tunnustan olevani erittäin epäorientoitunut ekologisten jai muuten vain ”hyvien” kulutustottumusten suhteen. Enkä tiedä miksi ihmeessä ajauduin tälle sivulle.

    Mutta, HK:n teksti iski täysillä. Kyllä juu, ihmisrakkaus on se tärkein asia maailmassa. Mutta on hienoa että joku ”valveutunut” ihhminen sanoo että tavaroitaan saa rakastaa. Ja tavallaan kuuluukin.

    Tänä aamuna saan hyvän mielen siitä, että taida kuulua siihen vanhoja tavaroita korjauttavien ja mummin vanhaa sokerikippoa rakastavien ihmisten joukkon.

    Kivaa ettei tavara (vaikka sitä paljon turhaakin on) ole pelkkä pahuuden ydin, oikeasti ihan tärkeä asia elämässä.

    Vaikka siltikin…jos olisi pakko, antaisin hetkeäkään miettimättä kaikki tavarani rakkaan ihmisen puolesta _johonkin_.

    Hienoa HK, tämä oli hyvä. Sai minutkin ajattelemaan.

  2. Voi kiitokset! :) Tottahan se on, että ihmisen valinnat vaikuttavat ympäristöön ihan ilman hippileimaakin. Kivat tavarat ON tosi kivoja!

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi