Kuvituskuva

Paperista pihistellen

Nuukuusviikkoni alkaa ostoksella. Rauhoittelen omaatuntoani, sillä tämän ostoksen pitäisi olla nuukailun hengen mukainen. Olen nyt kolmen kankaisen nenäliinan onnellinen omistaja.

Päätin nuukuusviikon kunniaksi karsia jotain ylimääräistä arjestani, ja päädyin yhteen yleisimmistä kertakäyttötavaroista: paperiin. Tietokoneaikakauden lapsena ja herkkänenäisenä ihmisenä arvioin pehmeän paperin vastaavan suurinta osaa paperinkulutuksestani. Niinpä ainakin viikon ajan pannassa ovat nenäliinat, talouspaperi sekä wc-paperi.

Paperin paino

Motivaatiota paperista pihistelyyn löytyy tilastoja selaamalla. Suomessa kulutetaan keskimäärin 350 kiloa paperia henkeä kohden vuodessa. Tästä pehmopaperin osuus on noin 25 kiloa. Paperikilon tuottamiseen taas tarvitaan noin 98 kiloa luonnonresursseja, huomattava määrä energiaa ja paljon puhdasta vettä. YLEn esittämän mainion Mitä kulutus maksaa? -dokumentin mukaan joka päivä jätteisiin tai pönttöön päätyy 270 000 puun verran paperia. Joka päivä.

Muutaman puun ohella voin suojella biodiversiteettiä, hillitä ilmastonmuutosta ja säästää pennosia, kun mietin kahdesti paperinkulutustani.

Kuin ennen vanhaan

Tuntuu juhlalliselta niistää ensimmäisen kerran kankaiseen nenäliinaan. Valitsen paketista vihreän värisen. Pyörittelen suurta liinaa hetken käsissäni – mistä nurkasta tohtisi aloittaa? Niistäessä olo on arasteleva, mutta nostalginen. On suorastaan ylellistä niistää pehmeään kankaaseen! Liinaa taskuun taitellessani huomaan sen tuntuvan siellä paljon miellyttävämmältä kuin puoliksi käytetty paperinenäliina. Suuren liinan laskokset kätkevät sitkeän kosteuden turvallisesti uumeniinsa.

Kertakäyttötavaroita pursuavassa maailmassa unohtuu herkästi, kuinka menneet polvet ovat ratkaisseet samat käytännön ongelmat. Hetken joudunkin miettimään vessapaperille korviketta. Kaupunkioloissa helpoin ratkaisu on usein pöntön ulottuvilla. Turvaudun ikivanhaan puhdistautumiskeinoon, veteen ja pyyhkeeseen. Myös tämä vaihtoehto osoittautuu käteväksi. Haastavin osuus on suihkullisen yleisövessan löytäminen hädän tullen.

Tavattoman helppoa

Viikon kokeiluni alkaa nyt olla voiton puolella. Kaksi kappaletta kangasnenäliinoja ja kaupungillakin mukana kulkenut pikkupyyhe odottavat pesuaan. Hämmästyn, miten vähän pehmeän paperin pois jättäminen on tuntunut elämässäni. Arvelin pehmopaperin olevan niin huomaamaton ja tiivis osa arkipäivää, että sen käytöltä välttyminen olisi suurikin haaste.

Olin onneksi väärässä. Vanhalla koiralla on turhaan huono maine: tapojaan voi muuttaa helposti, kun siihen vain uskaltautuu.

Vaikka pikkupyyhe jääneekin ensi viikosta lähtien kotikäyttöön, kangasnenäliinat tulevat kulkemaan taskussa vastedeskin. Voin vain todeta nuukuusviikon hengen mukaisesti, etten todellakaan ole luopunut mistään elintärkeästä.

Tagit: , , ,

8 kommenttia

  1. Ihan mahtava idea! Nyt sitä tosiaan tuli aatelleeks, että ei ne ekologiset vaihtoehdot sitten niin vaikeita toteuttaa ookaan. Kiitti tekstistä, herätti nuukailu-fiiliksiin!

  2. Vau säästät varmaan tosi paljon luontoa jättämällä paperin pois! Kumpa minullakin olisi pokkaa tuollaiseen!

  3. ompas ällöttävän kuuloinen artikkeli. Olisi oksettavaa pyyhkiä pylly samaan pyyhkeeseen koko ajan ja niistää samaan paperiin. hyi

  4. Kannattaa ehdottomasti mielummin kokeilla jotain enemmän aikaan saavaa, kuten ruokailutapojen muuttamista, sähkönkulutuksen vähentämistä tai liikkumisesta syntyvien päästöjen vähentämistä. Näistä voi lisäksi tulla pitkäaikainen tapa, jolloin vaikutus on paljon suurempi kuin viikon paperinsäästölläsi.

  5. John Webster tiivisti mainiosti dokumentaarissaan, miten hassuja jotkin tavat ovat: Jos kätemme ovat likaiset, emme tyydy pyyhkimään niitä paperiin, vaan käytämme vettä ja pyyhettä. Sen sijaan putsaamme kaikista likaisimman ruumiinosamme hyvillä mielin paperilla! :)

    Olen kanssasi samaa mieltä, Jonne! Paperista säästäminen on vain yksi pieni valinta monien joukossa. Teksti tarkoituksena on yleisesti rohkaista uusien tapojen kokeiluun. Oma kokeiluni sai minut vähentämään pysyvästi paperinkulutusta huomattuani, miten vähän muutos vaikutti elämääni.

  6. En ole koskaan ymmärtänyt että miksi pitää käyttää talouspaperia. Tuntuu jotenkin kauheelta tuhlailulta ja etenkin turhalta… pahempiakin kohteita toki on. Itse en siis käytä taloispaperia, nenäliinoja ja wc-paperiakin hyvin vähän. Hyvä artikkeli.

  7. Pehmopaperia pystyy tosiaankin käyttämään niukasti tai jopa tulee toimeen ilman sitä!
    Itse olen saanut wc-paperin kulutukseni melko vähiin: minulta kuluu noin 7 rullaa vuodessa, joten päivää kohti ei montakaan arkkia kulu. Vuodessa tekee noin 2,1 euroa, keskinkertaisella kulutuksella maksaisi pyyhkimiseni noin 12,5 euroa, joten kympin säästö vuodessa rahassa mitaten ja ympäristövaikutuskin jotain.
    Talouspaperia ostin ennen kokoarkkirullissa, mut nykyään puoliarkkirullina. Käytän ehkä 2-3 puoliarkkia viikossa lähinnä rillienpesun jälkeen rillien kuivaukseen – harkinnassa on pieni kangaspyyhe tähän käyttöön. Mutta talouspaperinkulutksenikin puolittui siis jo tuossa, kun ennen käytin rillien kuivaukseen kokoarkin ja nyt siis vain puoliarkin. Mies tuppaa käyttämään talouspaperia pöydänpyyhkimiseen, vaikka pöytärättikin huushollista löytyy.
    Paperisia nenäliinoja en ole koskaan ostanut. Aiemmin niistin talouspaperiin, mutta se hiertää ikävästi nuhanenänpäätä. Ompelin vanhoista pussilakanoista tyynyliinoja ja hituneemmista kohdista lakanoita tein kankaisia nenäliinoja. Repelin vaan sopivankokoisia tilkkusia vanhasta lakanasta ja huolittelin saumurilla; lopputuloksena mukavia kukallisia nenäliinoja, jotka eivät hierrä nenää, ovat pestäviä ja hituneesta alkuperästään huolimatta kestävät vielä monet niistelyt.
    Mitä tulee tulostamiseen, olen tietoisesti koettanut vähentää tulostamista aina, kun ei ole pakko tulostaa, ja, kun tulostan, tulostan kaksipuolisesti.
    Eiköhän taas maa-ilma pelastu. Edes pikkuisen. :)

Kommentoi kirjoittajan kissa kattimaa viestiä

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi