Kuvituskuva

Laiturifilosofiaa ja maailmasta puuttuvia käppyröitä

Kesä on hyvää aikaa lukea niitä hyllyyn kasautuneita kirjoja ja raportteja, joille muut vuodenajat eivät ole antaneet mahdollisuutta. Laiturin nokka on myös oivallinen paikka miettiä elämän Suuria Kysymyksiä. Niin kuin nyt vaikka talouskasvua.

Moni laituri- tai terassifilosofi saattaa pohtia, että jatkuvan kasvun tavoittelu tallaa alleen monia tärkeämpiä asioita, kuten sosiaalisen hyvinvoinnin tavoitteita ja ympäristöarvoja. Mutta jos asiaa äityy pohtimaan ääneen terassiseurueessa, saattaa porukan ekonomisti älähtää: laskeva talouskäyrä potkaisee työttömyys-, köyhyys- ja valtionvelkakäyrät pystyyn. Ja totta, tämä viisaus on ollut pitkään olennainen osa vallitsevaa taloustieteen kaanonia.

Vaikka olen ollut huolissani kasvupakon seurauksista ympäristölle ja yhteiskunnalle, en ole saanut pitävää otetta myöskään kaikista kasvukriittisistä visioista. Niissä on välillä tuntunut olevan enemmän kauniita toiveita kuin valmiita malleja siihen, miten tasaisten käyrien talouteen siirryttäisiin ja siellä elettäisiin.

Omaan kesälukemistooni kuuluva Iso-Britannian kestävän kehityksen toimikunnan Prosperity without Growth -raportti tarjoaa tähän virkistävää vaihtelua. Samalla se vahvistaa epäilyni: emme ole vielä kehittäneet riittävästi kestävän kehityksen mukaista makrotalousteoriaa.

Raportissa esitellään kuitenkin muutaman edelläkävijän malleja, muun muassa taloustieteilijä Peter Victorin Kanadalle laatimat käppyräparvet. Victorin malleista näkyy, että talouden kääntäminen pitkän aikavälin laskusuhdanteeseen saattaisi tarkoittaa todella ikäviä asioita köyhyydelle ja työttömyydelle. Vaihtoehdoksi Victor mallintaa kuitenkin myös kehityksen, jossa kasvu tasataan 0,1 prosentin tuntumaan muutamien kymmenien vuosien aikana, ja samalla sekä köyhyys että työttömyys puolitetaan. Avaintekijöinä ovat työn vähentäminen ja tasaaminen sekä investointien siirrot yksityiseltä julkiselle puolelle.

Yksittäisen ihmisen kannalta Victorin malli tarkoittaisi ainakin lisää vapaa-aikaa. Viesti on tuttu muun muassa Osmo Soininvaaran kirjoituksista. Mutta käyttäisivätkö ihmiset lisääntyneen vapaa-aikansa sittenkin shoppailuun, lentämiseen ja moottoriajoneuvoilla päristelyyn? Tutkimustulokset Ranskassa käytössä olleesta 35-tunnin työviikosta antavat viitteitä siitä, ettei näin kävisi.

Samy Sanchesin mukaan ranskalaiset käyttivät nimittäin lisääntyneen vapaa-aikansa epäkaupallisiin asioihin kuten vaikkapa perheen ja ystävien kanssa oleiluun, lukemiseen ja ruuanlaittoon. Lisäksi työaikojen lyhentäminen vähensi ruuhkahuippuja ja siten esimerkiksi paineita kaupunkien liikennejärjestelmiä kohtaan. Lyhennetyllä työviikolla saattoi myös olla kauaskantoisempia seurauksia, sillä alun perin työllisyyden nimissä toteutettu aloite sai ranskalaiset miettimään myös sitä, paljonko on riittävästi. Laiturifilosofille riittävyyden tematiikkaa voi suositella myös John Naishin kirjan muodossa.

Tagit: , , ,

2 kommenttia

  1. Nythän on pitkää ollut ja on aika tasaista tai olematonta kasvua. Miten nyt luotaisiin ekologisesti kestävä ja kaikille oikeudenmukainen yhteiskunta tässä taloustilanteessa?

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi