Tiedän, että esimerkiksi sänky, tyyny, peitto, aterimet, kattila ja monet muut asiat ovat aika välttämättömiä, jos ei halua aivan askeettisesti elää. Silti ahdistaa ostaminen, koska tiedän, että minulla on kotona enemmän kuin tarpeeksi kaikkea, mitä elämiseen tarvitsen. Tilanne on täällä kuitenkin toinen, sillä enhän olisi millään voinut tuoda kaikkea mukanani.

Onnekseni satuin löytämään melko avarakatseisen kämppiksen. Allekirjoitettuamme vuokrasopimuksen kiersimme opiskelija-asuntojen takapihoilla kurkkimassa jätelavoille. Moni opiskelija muutti kuun vaihteessa, joten takapihoilla nökötti hylättyjä huonekaluja. Nyt asuntomme on siis kalustettu pääasiassa ilmaiseksi. Piironki, muutama tuoli, pari kirjoituspöytää, kenkäteline ja kolme peiliä olisivat maksaneet omaisuuden kirppiksillä, huonekaluliikkeistä puhumattakaan.

Ostoslistani on edelleen pitkä. En ole kuitenkaan ostanut tyynyä, patjaa ja peittoa lukuun ottamatta mitään kaupasta. Lamppu, teepannu, keittiöpyyhkeet ja astiat ovat löytyneet halvalla second hand shopista ja lauantaikirppiksiltä. Tuntuu vain niin turhalta ostaa asioita, joita tiedän, etten puolen vuoden päästä tarvitse. Pitäisi ehkä vain päästä eroon asennevammasta ja nauttia siitä, että sisustan ekologisesti. Kanssaopiskelijat kun ovat ensi töikseen rynnänneet Ikeaan.

Suhteeni uuteen ja vanhaan tavaraan on valtavirtaan verrattuna ehkä hieman kieroutunut. En osta vaatteita esimerkiksi H&M:stä muun muassa siksi, että voin saada samalla hinnalla käytettyjä mutta todennäköisesti kestävämpiä vaatteita second hand shopista. Jos jokin hyväkuntoinen tuote maksaa kirppiksellä miltei saman verran kuin uusi kaupassa, ostan mieluummin kirppikseltä. Minulle tuotteen kierrätys on tärkeämpää kuin se, että saan sen ihan uutena. Kun ostan kirppikseltä, säästän luonnonvaroja sen lisäksi, että yleensä myös rahaa säästyy.

Rautakaupassa pyysin ympäristömerkittyä maalia.
- Tämä toinen olisi halvempaa, myyjä neuvoi.
- Mutta onko sillä joutsenmerkkiä tai EU-kukkaa, tivasin.
- Kyllä tämä kuuluu luokkaan M1.

Ostin kuitenkin sen ympäristömerkityn ja luin jälkikäteen, että M1-merkintä kertoo maalin vähäpäästöisyydestä sisäilmaan. Ihan kiva, mutta se ei vielä osoita maalin koko elinkaaren ympäristövaikutuksia.

Olin pettynyt myyjän toimintaan, sillä kyseinen kauppaketju on yrittänyt profiloitua ympäristövastuullisena. Sen nettisivuilla väitetään muun muassa: ”Tarjoamme asiakkaillemme ympäristöä vähemmän kuormittavia tuote- ja palveluvaihtoehtoja. Opastamme tuotteiden ja pakkausten ympäristöominaisuuksien vertailussa ja niiden oikeassa käytössä sekä käytön jälkeisessä hävittämisessä.”

Myös huonekaluliikkeissä tuli kierrettyä, vaikka melkein kaikki kalusteet löysinkin onneksi käytettynä. Ärsytin myyjiä kyselemällä puun alkuperästä ja lajista. Sain muun muassa tällaisia kiusaantuneita vastauksia:

- Koivua tulee paljon Venäjältä, mutta en tiedä mistä tämä on. (Koivua hakataan Venäjällä myös laittomasti.)
- Se on kovapuuta. (Satun tietämään, että kovapuu ei ole mikään puulaji, vaan hämäävä nimitys monille trooppisille puulajeille.)
- Se on ulkomailta. (Aika valaisevaa!)

Vähän vastaavaa tapahtui kerran lihatiskillä, kun ystäväni tiedusteli luomulihaa.
- Tänään meillä ei ole just sillä nimellä, lihamestari arveli.

Mainoksissa on helppo käyttää ympäristöväittämiä: copywriter lohkaisee muutaman lauseen ja se on siinä. Oikea ympäristövastuullisuus vaatii paljon enemmän työtä, osaamista ja viimeisenä lenkkinä henkilökunnan kouluttamista. Mutta mielestäni kyseleminen kannattaa aina – vaikka ei olisi edes aikeissa ostaa.

Ja joskus sitä ostaa kaikesta huolimatta. Uuden kotini edellinen asukas oli valinnut lattiaan merbau-parketin, joka tulee aina trooppisista luonnonmetsistä. Asunnonmyyjälle se on valtti, joka kertoo tietynlaisesta statuksesta. Minun mielestäni lattia on lähinnä irvokas ja hävettävä – vähän kuin tiikerintalja tai gorillan kädestä valmistettu tuhkakuppi Made in Sademetsä –pelissä. Mutta eipä sitä lattiaa ole järkevää repiä poiskaan, kun se kerran siinä nyt on.

Peli antaa tietoa kodin tavallisista hankinnoista, kuten parkettien tai verhojen valinnasta.

- Vaikka kuluttajat ovat jo pitkään tienneet sademetsien arvon koko maapallon ekosysteemille, arjen valintojen vaikutukset sademetsien tilaan voivat kuitenkin olla vieraita. Made In Sademetsä -peli antaa vaivattomasti vaihtoehtoja suomalaisen arkea lähellä oleviin kuluttajavalintoihin, kertoo Eini Pesälä Luonto-Liitosta.

Kattavan lisätiedon ja linkkisivustojen ansiosta peli soveltuu mainiosti myös kouluille käytettäväksi esimerkiksi biologian, maantiedon tai kotitalouden tunnilla.

Pelin animaatiosta ja teknisestä toteutuksesta vastaa osuuskunta Animaatiokopla. Peli on tuotettu osana Luonto-Liiton trooppisen kuluttamisen kampanjaa, ja sen tekemiseen on saatu tukea ulkoasiainministeriöltä.

Peli on pelattavissa osoitteessa: www.kaventajat.fi/madeinsademetsa.

Kestävää hyödyntämistä

Rottinki kuuluu palmukasveihin ja sitä tavataan lähinnä Kaakkois-Aasiassa, 70% maailman rottinkipopulaatioista kasvaessa Indonesiassa. Rottinki kerätään perinteisesti muiden metsäpuiden joukosta, jolloin sen hyödyntäminen ei vaadi muun puuston kaatamista. Rottinkipalmun taipuisa varsi tarvitsee muiden puiden tukea kasvaakseen ylöspäin kohti valoa.

Heinäkasveihin kuuluvaa bambua tavataan lähes ympäri maailman trooppisista lauhkeille vyöhykkeille, tuotannon keskittyessä Aasiaan. Suurin osa tuotannossa olevasta bambusta on viljeltyä. Bambu ei tarvitse viljeltynä mitään erityisiä lannoitteita, ja lisäksi sen kasvuvauhti on huimaava, jopa metri päivässä. Bambua ei tarvitse myöskään istuttaa korjuun jälkeen, koska se versoo itsestään vanhoista juuristaan.

Kestävistä kasvatusmenetelmistä huolimatta molempien kuitujen käsittely voi vaatia kemikaaleja. Kerätty ja pesty rottinki käsitellään rikkihöyryssä kuidun parantamiseksi ja keltaisen värin aikaansaamiseksi. Tekstiileissä käytetyn bambukuidun aikaansaaminen vaatii kemikaalikäsittelyn ja valkaisun ennen jatkokäsittelyä kankaaksi tai langaksi.

Monipuolisia kuituja

Euroopassa rottingin ja bambun pääasialliset käyttökohteet ovat erilaiset kalusteet ja sisustustarvikkeet. Erityisesti bambu on kuitenkin paljon tätä monikäyttöisempi, ja myös rottinki taipuu kalusteiden lisäksi kudottavaksi ja käsityötarpeisiin. Jopa 60 % rottingista valmistetaan kalusteiksi, ja useat bambuksi luullut kalusteet ovat itse asiassa rottinkia.

Bambun käyttökohteet ovat lähes loppumattomat. Siitä valmistetaan muun muassa lentokoneiden pintoja, rullaverhoja, harjoja, käsitöitä, suodattimia, polttoainetta, parkettia, kalusteita, lääkettä, instrumentteja, ornamentteja, paperia, köyttä, rakennustelineitä, rakennusmateriaaleja, polkupyörän runkoja, kävelykeppejä, sukupuoliviettiä kiihottavia rohdoksia, vaatteita ja tekstiilejä. Bambun versot ovat myös herkullisia syötynä.
Kotimaassa mielenkiintoisimmat uudet sovellukset voisivat olla esimerkiksi bambuparketti ja bambukuidusta valmistetut vaatteet ja tekstiilit, joita on jo markkinoilla. Bambu ansaitsee ylistyksensä. Bambu on antibakteerinen, se suodattaa ultraviolettisäteilyä ja rakennusmateriaalina ääntä, ja on lisäksi antistaattinen. Bambukuitu vaatteissa ja tekstiileissä on myös hengittävä ja miellyttävä.

Eini Pesälä