Nämä olivat tiivistetyt ohjeet uuden kotipaikkamme, sveitsiläisen Arlesheimin kunnan, sekajätteen käsittelyyn. Käytännössä sveitsiläisen jätteenkäsittelyjärjestelmän sisäistäminen vei hetken aikaa. Enkä silti ole täysin vakuuttunut, että tämä on kuluttajien jätehuollossa kokonaisekologisin maan.

Vain tietynlaiset jätepussit kelpaavat

Kotimme yhteydessä ei siis ole minkäänlaisia yleisiä, koko kuuden asunnon yhteisiä talon roskiksia, jotka joskus tyhjennettäisiin. Sen sijaan nämä sekajätepussit kerätään maanantaisin. Papereille, pahville ja tekstiileille on omat keräyspäivänsä joko kerran kuussa tai harvemmin

Sekajätteitä ei siis saa laittaa mihin tahansa muovipussiin, vaan vain tiettyihin, kiristysnarulla varustettuihin ja kaupoista erikseen ostettuihin. Näiden lisäksi on ostettava pusseihin kiinnitettäviä tarroja noin euron kappalehintaan.

Lasit ja metallit viedään keräyspisteisiin, joita on tiheästi. Joissakin lasipulloissa on pantit, mutta useimmissa ei. Pullot, niin muoviset kuin lasiset, voi viedä yleensä myös kauppoihin. Muovisille “maitopulloille” on omia keräyskorejaan. Muutoin esimerkiksi muovijätettä ei kerätä erikseen.

Nestekartonkipakkausten erilliskeräys on vasta käynnistymässä. Biojätteet voi viedä mahdollisin yhteiskomposteihin, mutta niitä ei erilliskerätä. Kerrostaloissa voi olla myös lukitut jäteastiat, joihin roskiaan voi viedä minä päivänä tahansa.

Sveitsiläinen ottaa jätteet vakavasti

Sveitsiläiset suhtautuvat suurella vakavuudelle jätteiden käsittelyyn. Isompien kaupunkien ulkopuolelle yhteisöt ovat niin tiiviitä, että myös naapureiden jätetoiminaa tarkkaillaan. Suomalaisnainen kertoi, kuinka hän oli tietämättömyyttään jättänyt roskapussin väärän kiinteistön luo. Eräs naapuruston jäsen oli havainnut tämän, avannut pussin, löytänyt jonkun paperin, jossa oli naisen nimi, ja saapui ovelle pitämään puhuttelun.

Hienoa on, ettei kukaan voi muiluttaa taloyhtiöön sekajätteisiin vaikkapa elektroniikkaromua tai rikkinäisiä huonekaluja. Niiden toimittamisesta asianmukaiseen keräykseen on huolehdittava itse tai odotettava mahdollisesti sopivaa keräyspäivää. Lisäksi jätemaksut tuntuvat konkreettisemmilta, kun jokaiseen sekajätepussiin menee tarran ja erityisen pussin muodossa euron verran rahaa.

Jätesysteemit vaihtelevat kantoneittain, joten kaikkialla järjestelmä ei ole sama kuin meillä.

Kierrätystä, ei vähennystä

Minua vaivaa silti se, ettei täälläkään järjestelmä pureudu perusongelmaan eli jätteiden vähentämiseen. Elintarvikemyymälöiden monipakkaustarjoukset kääritään muoveihin, ja pantittomat pullot eivät kannusta edes kierrätykseen. Korkea elintaso tuo uusia laitteita ja taas lisää jätettä.

Tästä viimeaikaisena esimerkkinä ovat Nespresso-koneet. Paljon suosiota Sveitissä saaneissa laitteissa kahvikupillinen tehdään erillisestä, alumiinista valmistetusta kapselista. Kahvinautintoa hehkutetaan, vaikka samalla tiedostetaan alumiinin ja alumiinijätteen ongelmat. Toki kapseleiden kierrätykseen annetaan ohjeet, mutta parempi olisi tietysti juoda kahvinsa kapselitta.

Sekajätemaksut ovat loppujen lopuksi niin pienet, etteivät ne taida keski- tai hyvätuloista sveitsiläistä houkutella jätteiden pienentämiseen. Ylipäätään myös täällä siis tuntuu siltä, että on helpompi kehitellä kierrätystä kuin aidosti pyrkiä elintapaan, joka ei tuottaisi juurikaan jätettä.

Kirjoittaja Mari Koistinen emännöi kulutusasioita käsittelevää Kulutusjuhla-blogia.

1. Lajittelu on vaikeaa
Ei. Kvanttifysiikka on vaikeaa. Todennäköisesti osaat lukea, laskea, ja käyttää tietokonetta. Nämä kaikki asiat vaativat takuulla enemmän kuin se, että osaat laittaa roskan oikeaan laatikkoon.

2. Bioroskis haisee
Haisevat ne biojätteet siellä tavallisessakin roskiksessa. Kaatopaikan sekajätevuorissa ne vasta haisevatkin tuottaen metaania, joka on ympäristölle haitallinen kasvihuonekaasu.

3. Lajittelu ei koske minua, koska kyllä muut hoitavat
Miksi hoitaisivat? Sinun puolestasiko? Odotatko, että ovelle tulee kierrätysviraston mies laittamaan jäteasiasi kuntoon? Uneksi vain. Sitä paitsi ympäristöstä huolehtiminen on ihan kaikkien yhteinen velvollisuus, turha rimpuilla.

4. Minun ei tarvitse lajitella, koska en tuota jätettä
Etkö sitten yhtään? Pienetkin määrät kannattaa kierrättää. Jos taas olet todella onnistunut välttämään turhia jätteeksi muodostuneita tavaroita, onnittelemme lämpimästi. Pyydämme myös, että otat yhteyttä kulutusguruun, hän haluaa oppia sinulta lisää aineettomuuden tiellä.

5. Lajittelu ei kannata
Jaa, kenen näkökulmasta tarkasteltuna? Jätehuolto ja raaka-aineiden kierrättäminen on iso bisnes, ja kierrätysmateriaalien käyttäminen säästää myös ympäristöä. Miten niin ei siis kannata?

6. Lajittelemalla leimautuu ekopelleksi
Kyllä se vaatii myös takkutukkaa, jossa asuu suojeltu lintupopulaatio.

7. Lajittelu vie aikaa
Totta, sillä jotkut keräyspisteet sijaitsevat hiukan takapihaa kauempana. Jos et kuitenkaan päästä purkki- ja tölkkikasojasi kasvamaan aivan hirveiksi, hoituu niiden vieminen muun tekemisen ohessa. Taloyhtiölle voi myös esittää toiveen pönttövalikoiman kasvattamisesta lasin- ja metallinkeräysastioilla.

8. En voi lajitella, koska keittiöön mahtuu vain yksi roskis
Vähän luovuutta hei! Ota käyttöön jonkun komeron alaosa ja kerää eri tyyppiset roskat eri pusseihin. Pusseja voi tyhjennellä säännöllisesti ennen kuin keräymät valtaavat koko keittiön.

9. Lajittelu on tyhmää
Meinaatko, että lajittelu on yhtä tyhmää kuin luonnonvarojen haaskaaminen, kauniiden ja rohkeiden fanittaminen tai tv-ohjelmien kääntäminen klingoniksi? Maailmassa monta on tyhmää tyhmää asiaa. Lajittelu ei ole listan kärjessä.

10. Kaatopaikat ovat kauniita
Joo mutsis on.

Viinimarjoja kerrostalomiljööstä

Vantaalainen Anna-Stiina on edistänyt omassa taloyhtiössään omavaraista ruokataloutta. ”Ehdotin, että pihalle istutettaisiin musta- ja punaviinimarjapensaita sekä omena- ja kirsikkapuita asukkaiden hyödynnettäväksi.” Taloyhtiössä asialle lämmettiin heti, ja pensaista tuli marjaa jo seuraavana kesänä. ”Kävimme naapurirapun pikkutytön kanssa poimimassa tuokolliset”, Anna-Stiina kertoo.

Luontosuhteiden riitasointuja rivitalossa

Kotkalaisessa rivitalo-osuuskunnassa pihamaan käytöstä ei ole löytynyt yhtä suurta yhteisymmärrystä. ”Taistelun takana on ollut se, että pikkulintuja saa vielä syöttää talvisin”, pahoittelee näyttelijä Lise. ”Hiiriä pelätään niin, että kasvijätekin tungetaan mustiin jätesäkkeihin ja laitetaan sekajätteeseen. Tarvittaisiin yhteinen lehtikomposti tai tarpeeksi suuri biojäteastia”, Lise pohtii.

Lenkkisauna, yhteispora ja kierrätyshylly lehdille

Helsinkiläisellä maantieteilijällä Vuokolla on monipuolisia kokemuksia taloyhtiöiden hyvistä käytännöistä. ”Taloyhtiön sauna ja erityisesti yhteiset lenkkisaunavuorot ovat omia suosikkejani. Lapsuudenkodissani taloyhtiössä oli myös oma pieni uima-allas”, hän kirjoittaa. Vuokon mielestä taloyhtiöissä kannattaa huolehtia pyörien ja ulkoiluvälineiden hyvästä ja turvallisesta säilytyksestä. Lisäksi harvoin tarvittavien tavaroiden kuten työkalujen yhteiskäyttö voidaan saada taloyhtiöissä toimimaan. ”Luetuille aikakaus- ja viikkolehdille saa lisäkäyttöä lehtien kierrätyshyllyllä”, Vuokko ehdottaa.

Fiksut valinnat helpottavat taloyhtiön taloutta

Kiinteistöjen aiheuttamasta ympäristörasituksesta valtaosa syntyy energian ja veden käytöstä. Ensi vuoden alusta alkaen energiatodistuksia aletaan vaatia uudisrakennusten lisäksi myös yli kuuden asunnon asuinrakennuksilta. Mikäli oma taloyhtiö saa energiatodistukseensa vain välttävän arvosanan, nyt on hyvä hetki käynnistää toimintaa. Energiakatselmus on vakaa alku säästökuurille. Asuinkerrostalojen energiakatselmuksessa käsitellään kohteen energian ja veden käytön nykytilanne, kuvataan LVIS-järjestelmien toiminta ja käyttö sekä esitetään säästötoimenpide-ehdotukset perusteluineen, säästövaikutuksineen ja takaisinmaksuaikoineen.

Kun tilastojen mukaan keskimäärin 35 – 45 prosenttia hoitovastikkeesta kuluu lämmitys-, vesi- ja kiinteistösähkökustannuksiin, energiakatselmuksella voi saada aikaan myös rahallista säästöä. Lisäksi energiakatselmuksen tekemiseen samoin kuin muun muassa rakennuksen ulkovaipan korjaamiseen sekä ilmanvaihto- ja lämmitysjärjestelmien parantamiseen voi saada julkista energia-avustusta. Energian käytön tehostamisen ohella on hyvä tarkistaa, mitä sähköä taloyhtiöön tilataan. Kestäviä vaihtoehtoja löytyy esimerkiksi luonnonsuojeluliiton Norppaenergia-merkin saaneilta sähköntuottajilta.

Taloyhtiöissä on myös mahdollista parantaa jätteiden kierräystä ja edistää kestäviä liikkumismuotoja. Esimerkiksi turvallinen ja helppokäyttöinen pyöräsäilytys tukee taloyhtiön kevyen liikenteen välineiden käyttäjiä. Pyöräpysäköintiä koskevan rakennustieto-ohjeen mukaan asuintaloissa tulisi varata tilaa yhdelle polkupyörälle 30 kerrosneliömetriä kohti. Halpojen autopaikkojen järjestäminen taas saattaa tarkoittaa sitä, että koko taloyhtiön väki pannaan maksamaan autoilevien talouksien liikkumiskustannuksia.

Annukka Berg

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luonnonsuojelijassa (5/2008)

Kyllä, puhun omasta kokemuksesta. Huipputieteellisen oman jätteentuotannon havainnollistamisprojektin ensimmäinen motiivi oli laiskuus ja aikaansaamattomuus (sisäinen kotihengettäreni kun ei yleensä intoile siivouksen perään – ai mitä, eikö sinunkaan?). Sen seurauksena kuitenkin alkaa tuntua, että motivaatio jätteen synnyn ennaltaehkäisyyn kasvaa näin omalta osalta. Ottaa päähän alkaa raahaamaan kaikkia säkkejä keräyspisteisiin, vaikka aurinko paistaakin ja kuormamuulipyöräily tunnetusti kohottaa kuntoa.

Keskustelin taannoin ystäväni K:n kanssa, joka ihan oikeasti välttää mm. pakkausjätteitä laiskuussyistä. Häntä ei kiinnosta ensin säilöä eri jätejakeita pikkuyksiössään ja sitten raahailla niitä eri puolilla kaupunkia sijaitseviin säiliöihin (vaikka oikeasti hänen lähellään on keräyspisteitä järjestetty aika hyvin, pikkumiinuksena voi ehkä todeta, että niiden takana Kallion pultsarit huolehtivat jätevesistään tuoden kierrätykseen tietynlaista elämyksellisyyttä.) Hänen vaivanvälttämisfilosofiaansa kuuluu myös tupakoinnin lopettaminen, sillä on kovin ärsyttävää raahautua sisäpihalle polttamaan parvekkeen puuttuessa. Puolivahingossa näistä ensisijaisesti mukavuutta lisäävistä valinnoista on tullut myös ympäristövaikutuksia.

Minusta tuntuu, että lungista ja vaivaa välttelevästä elämäntavasta voisi olla opittavaa. Siis myös protestanttisen etiikan kyllästämälle ympäristöihmiselle jonka mukaan ympäristöstä huolehtiminen on yhteinen velvollisuus eikä sen tarvitse olla niin kivaa. Mutta ehkä pikkuinen ajatustyö voisikin säästää sekä aikaa että vaivaa? Jätteen synnyn välttäminen vapauttaa myös aikaa roinan hankinnasta, soijamaitopurkkien huuhtelusta ja muulilenkeistä mukavampiin asioihin.

(Ja jos oikeasti pidät purkkipyykistä tai kamojen raahaamisesta eri puolille kaupunkia, niin ota pikaisesti yhteyttä! Voin järjestää sinulle elämäsi ihanimman päivän!)