Lähtökohtana lihansyönti

Sanotaan, ettei mielipideasioista voi kiistellä. Se lienee totta. Onneksi sekä koiran että kissan ruokkimisessa on kuitenkin joukko yksiselitteisiä faktoja, joiden pohjalta lemmikkien ruokavaliota voidaan lähteä rakentamaan. Viime kädessä jokainen koiran tai kissan omistaja tekee omat valintansa, mutta monelle suurten eläinruokayhtiöiden ruokatölkkien ostamisesta on vain tullut tapa. Onneksi tapojaan voi muuttaa.

Lähtökohdat ovat seuraavat. Kissa on lihansyöjä, jonka ruokavaliosta peräti 2/3 on oltava eläinperäistä valkuaista – ennen muuta lihaa, mutta myös kalaa, maitoa ja/tai kananmunia. Koira sen sijaan on sekasyöjä, mutta joka sekin tarvitsee eläinperäisiä valkuaisaineita. Koiran ei siis ole välttämätöntä syödä lihaa, mutta vähintäänkin kalaa ja kananmunia.

Maitotuotteiden osalta on syytä olla varovainen. Monien kissojen ja koirienkin vatsat eivät kestä maitoa sellaisenaan, mutta hapanmaitotuotteet voivat sopia. Suositeltuja ovat piimä, viili ja raejuusto.

Haastetta hampaille

Kissojen ja koirien ruokavalioon sisältyvät kasvikunnan tuotteet tulee valmistaa oikein. Tärkeintä on kasvisten riittävä kypsentäminen. Yleisimmin käytetään kypsennettyä viljaa: keitettyä riisiä, kaurapuuroa jne. Monet kissat eivät tosin syö niitä sellaisinaan, vaan ne kannattaa sekoittaa muun ruoan joukkoon.

Erityisesti koirien kohdalla tulee huomioida myös lemmikin hampaat. Jos mustiaan ei halua ruokkia lihalla, popsii hauva miltei pelkästään pehmeäksi muhennettuja pöperöitä. Koiran hampaiden on kuitenkin välttämätöntä päästä kunnolla töihin. Sekä vegaanisen että koiran terveyden kannalta hyvän vaihtoehdon löytäminen saattaakin olla hankalaa.

Markettiruualle on vaihtoehtoja

Niin, oman lemmikin hyvinvointiin panostaminen saattaa toisinaan olla haasteellista. On ymmärrettävää, että maksimarketin maksikokoiseen koiranruokasäkkiin tarttuminen saattaa tuntua houkuttelevalta. Miksi yleensä kannattaisi nähdä vaivaa ja perehtyä kissansa tai koiransa ruokaan?

Ensinnäkin: eläinsuojelunäkökulmasta katsottuna lihoilla on suuria eroja. Suuret yhtiöt eivät säästele myöskään lisäaineissa. Siksi parhaimpia vaihtoehtoja ovat luomuliha sekä niin sanottu ylijäämätavara. Esimerkiksi kouluista ja työpaikkaruokaloista voi saada ylijäämäruokaa, joka muuten menisi roskiin. Kauppahalleista ja toreilta voi käydä pyytämässä ilmaisia kalanpäitä tai muita eläinten ruumiinosia, joille ei ole muuta käyttöä. Suomalaista kissanruokaa ei ikävä kyllä ole olemassa, mutta yhä useammista kaupoista löytyy ulkomaisia luomumerkkejä kuten Yarrah ja almo nature.

Toinen hyvä syy ruokkia lemmikit kotitekoista tai eettisten yhtiöiden valmistamalla ruoalla on eläinkokeiden vastustaminen. Suuret lemmikkiruokayhtiöt testaavat elämillä lähes kaikki tuotteensa, eivätkä suinkaan kivuttomasti. Eläimiä on ylensyötetty ja laihdutettu, niiden vatsoja on leikelty ja niille on aiheutettu sairauksia. Yhtiöt perustelevat kokeita sillä, että niiden avulla pyritään parantamaan muiden eläinten hyvinvointia.

Eläimen ruuansulatuksella on rajoituksensa

Kaikki lemmikit ovat yksilöitä. Toisten eläinten ruoansulatuselimistö esimerkiksi kestää kuituja huonommin kuin toisten. Kroonisesti sairaat eläimet ovat vielä luku erikseen, eikä niiden kohdalla ole syytä poiketa hyväksi havaitusta ja turvallisesta ruokavaliosta. Myöskään pelkillä oman ruoan tähteillä ei kissaa tai koiraa saa ruokkia.

Ennen muuta on tärkeää muistaa, että ravintoaineiden imeytyminen on erittäin monimutkainen tapahtuma. Ruoan sisältämät aminohapot, entsyymit ynnä muut vaikuttavat toinen toistensa imeytymiseen. Laboratorio-oloissa tätä kaikkea ei ole pystytty luotettavasti jäljittelemään, jotta kissoille tai koirille pystyttäisiin keinotekoisesti luomaan toimiva eläinperäisten ruokien korvike.

Valinnanvaraa kuitenkin on, eettisestikin voi elää. Myös lemmikin omistaja.

Suvi Peltola

Ompelukerho, naisten toimintaryhmä

Kilpailutapahtumat laulattavat matkamittaria

Pöytyäläinen maatalouslomittaja ja kissakasvattaja Nora nostaa liikenteen yhdeksi aktiivisen kissa- ja koiraharrastuksen ongelmista. Kilpailutapahtumia kuten kissa- ja koiranäyttelyitä sekä koirakokeita järjestetään eri puolilla Suomea, ja niihin ajetaan omilla autoilla. ”Kilpailutapahtumiin tulisi järjestää kimppakyytejä, mutta siinä tulee helposti tilaongelma vastaan. Esimerkiksi farmarimalliseen autoon mahtuu usein käytännössä vain kahden talouden ihmiset ja kissat”, Nora pohtii. Lemmikit voivat aiheuttaa myös runsaat määrät jätettä. ”Monet kissanhiekat eivät ole biohajoavia, ja ne päätyvät yhdyskuntajätteen mukana kaatopaikalle.”

Kaukomatkailu ja jyrsijävahingot vähenevät

Myös pääkaupunkiseudulla asuva Laura, kissan ja koiran omistaja, nostaa liikenteen ja lemmikeille epäystävällisen kaupunkisuunnittelun yhdeksi epäekologisiin valintoihin ajavista tekijöistä. ”Liian tiivis rakentaminen saa koiraihmiset muuttamaan nurmijärviin tai ajamaan metsiin omilla autoillaan useamman kerran viikossa”, hän toteaa. Kaavoituksella pitäisi myös huolehtia siitä, että esimerkiksi agilityhallit ovat julkisella liikenteellä saavutettavissa. ”Uskoisin kuitenkin eläinten vähentävän muuta matkustelua ja etenkin lentämistä. Eläimiä kun on vaikea ottaa pitkille matkoille mukaan”, Laura arvioi. Vaikka eläimet voivat lisätä asuinnelijöiden tarvetta, kissat puolustavat tehokkaasti esimerkiksi puutalojen rakenteita jyrsijöiltä.

Luomuaterioita – mutta ei lintupaistia

”Olen ollut Kasper-kissan nöyrä palvelija jo yli kahdeksan vuotta ja surrut koko ajan sitä, miten valtavaksi hänen hiilitassunjälkensä kasvaa”, kirjoittaa eläkkeellä oleva opettaja Maisa kissansa ruokavaliosta. Kasper on kaupunkikissa, joka kuitenkin maalla pääsee nauttimaan myös luomuaterioita. ”Keväisin Kasper saa kaulaansa kaksi kulkusta, jotta siivekkäiltä luomuaterioilta vältyttäisiin.” Sisäkautena kissan ruokkiminen on kuitenkin vaikeaa. ”Pienet annosateriat on pakattu ties mihin foliopusseihin ja metallipurkkeihin, ja niistäkin vain harvat kelpaavat”, Maisa miettii. Luomumunien keltuainen vispattuna on kuitenkin saanut Kasperinkin kehräämään kiitoksen.

—
Puuron keittoa ja barffausta

Ruotsalainen ajankohtaisohjelma Verkligheten kohahdutti viime kesänä laskelmillaan koirien ruokavalion kasvihuonekaasupäästöistä. Ne kun voivat ylittää jopa henkilöautoilun ilmastovaikutuksen. Tällöin koiran pitäisi kuitenkin olla todella iso ja syödä tavallista lihaisampaa ruokaa, ja vastaavasti autoilun pitäisi olla tavallista vähäisempää ja energiapihimpää.

Ohjelmassa laskettiin myös, että keskimääräinen ruotsalainen koira syö päivässä puoli litraa kuivamuonaa, josta noin 40 prosenttia on lihaa. Tällöin pelkästä koiran syömästä lihasta syntyy vuodessa lähes 300 kilon hiilidioksidipäästöt. Määrä vastaa suunnilleen yhden Helsingistä Berliiniin tehdyn lennon ilmastovaikutusta.

Jos koiransa hiilitassunjälkeä haluaa pienentää, voi ruokaan lisätä kypsennettynä ja hienonnettuna kasviksia, kuten juureksia, riisiä, tattaria ja hirssiä. Netistä löytyy ohjeita muun muassa erilaisten puurojen keittämiseen, ja ainekset voi ostaa luomuna. Niin kutsutut barffaajat ruokkivat eläimiään ihmisen elintarviketuotannosta sivutuotteena saatavalla raakaruokavaliolla kuten kalalla ja kanansiivillä sekä eri eläinten luilla ja sisäelimillä. Barf-ruokavaliota voi myös käyttää puuron ohessa.

Näkemykset siitä, miten suuri osa koiran ruokavaliosta lopulta voisi olla kasvisperäistä, näyttävät vaihtelevan melko huomattavastikin: lemmikkien ruokinta herättää intohimoja. Kasvissyöjäkoiria Suomesta kuitenkin löytyy, mutta kissan ruokavaliossa pitää yleisen käsityksen mukaan olla lihaa. Jos lemmikikseen siis haluaa takuuvarman kasvissyöjän, kannattaa kissan tai koiran sijaan valita vaikkapa kani, marsu tai maakonna.

Annukka Berg

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luonnonsuojelijassa (2/2009)

Makuasioista ei toki sovi kiistellä, mutta jo on kumma jos ei rakkaalle piskille kelpaa ihan tavallinen kraanavesi – se kun on Suomessa useimmiten pullovettä parempilaatuistakin. Omat lähikoirani kelpuuttavat myös veden rapakoista, ojanpohjista ja rannoilta. (Ja syövät mielellään myös jäniksenpapanoita, mutta ei siitä nyt sen enempää – koiran estetiikan taju kun on vähän erilainen kuin meidän ihmisten.)

Lemmikkien pullovedessä ei muutenkaan ole mitään järkeä. Lisää kuljetuksia, lisää pakkauksia, lisää energian tuhlausta. Kuvottavinta uutisessa on kuitenkin mielestäni se, että vuosittain noin kaksi miljoonaa lasta kuolee puhtaan veden ja sanitaation puutteen aiheuttamaan ripuliin. Näille ihmisille kelpaisi mikä tahansa puhdas vesi, persiljamaustettua tai ei.

Tuotekehittelyyn käytetylle rahallekin olisin ollut ehdottamassa järkevämpää käyttöä. Unicefin mukaan uusi pumppukaivo vesipulasta kärsivälle alueelle maksaa noin 300 euroa, porakaivo pari tonnia. Näillä parannuksilla pystytään pelastamaan ihmishenkiä.

Ehkä kysymys on kuitenkin näkökulman puutteesta. Kotona on helppo sulkea silmänsä globaalilta kurjuudelta ja päivitellä sitä, miten oman lemmikin hengitys haiskahtaa, no, eläimeltä.

Kissa on tiukasti lihansyöjä joka ei lihattomalla dieetillä kauaa elä. Koira sen sijaan on kaikkiruokainen (kuten susikin) ja se periaatteessa pärjää ilman lihaa. Toisaalta luotettavaa tietoa siitä miten koira tulee toimeen kasvisravinnolla on saatavilla vain vähän, jos lainkaan. Koiralle, kuten ihmisvegaanillekin voi tulla puutetta proteiinista, välttämättömistä aminohapoista ja B12 –vitamiinista, jos ruokavaliota ei koosteta huolellisesti.

Koiralle sopivia proteiinilähteitä ovat esim. soija, linssit ja pavut. Ne tosin sulavat koiran elimistössä huonommin kuin meillä ihmisillä, syynä siihen on koiran ruuansulatuskanava, joka on koiralla suhteellisen lyhyt ihmiseen verrattuna. Koiran ruokavaliossa lihan voi korvata myös kalalla, kanamunilla ja maitotuotteilla. Myös luomutuotettu liha tai riista on hyvä (joskin kallis!) vaihtoehto, jos haluaa boikotoida lihan tehotuotantoa.

Koiralle voi antaa myös ruuantähteitä ja näin vähentää näppärästi eloperäisen jätteen määrää. Mitään pilaantunutta tai epäterveellistä koiralle ei tietenkään pidä antaa –sitä varten on bioroskis.

Tuuli Turtola

Mitä ”hyvällä elämällä” tarkoitetaan, onkin jo toinen juttu. Televisiossa ja lehdissä näkyy kaikenlaisia kummallisuuksia, kuten koirien vaatteita, koirien turkkien värjäämistä, koirien hotelleja, koirien ravintoloita ja muuta ”hömppää”, josta koira ei itse todennäköisesti juurikaan perusta. Koiran hyvinvoinnille materiaa tärkeämpiä ovat aineettomat asiat, kuten esimerkiksi seura, ulkoilu, leikkiminen ja liikkuminen – toisin sanoen, että se saa olla koira.

Koiran varusteista monet ovat yllättävän ekologisia, esimerkiksi koiran kaulapanta ja talutushihna, ruokakupit ja kynsisakset ynnä muut, jotka kestävät periaatteessa sen koko eliniän, kenties jopa koko koiranomistajan eliniän!

Koiralle ei myöskään tarvitse ostaa hienoja tai kalliita leluja, sillä lemmikki on kerrassaan iloinen vanhoista tennispalloista ja toisinaan vanhoista tennissukistakin. Kirpputorilta voi myös ostaa vanhoja pehmoleluja, joille lapset (tai oikeastaan heidän vanhempansa) nyrpistävät nenäänsä. Varsinaisia ”ekoleluja” ovat koirien suuresti rakastamat kepit, puunkalikat ja kävyt. Myös vessapaperirullista ja tyhjistä jugurttipurkeista irtoaa iloa ennen kuin ne päätyvät kiertoon.

Tuuli Turtola

Kenties tuntuisi luonnollisimmalta jättää koiran jätökset luontoon maatumaan, eikä kuskata niitä muovipussin sisässä kaatopaikan täytteeksi. Taajama-alueella luontoa on kuitenkin melko niukasti, eivätkä kaupunkien puistot eivät kaipaa koirankakkaa lannoitteekseen. Päinvastoin, sellaisenaan, ilman kompostointia se on (kuten esimerkiksi hevosen lantakin) liian ”vahvaa” ja voi jopa vioittaa kasvien juuria ja tappaa ne.

Luonnontilaisessa pusikossa tai metsässä koiran jätökset maatuvat luonnon oman prosessin mukana.

Tuuli Turtola