Kirpputorilla tavaroiden hinnat ovat kauppahintoihin verrattuna niin hämmentävän edullisia, että ensikertalaiseen saattaa iskeä halvan tavaran hysteria. Jos alkuoletuksena on, että kirpputoritavara on nuhruista ja vanhaa, saattaa tottumaton kirpparikävijä pitää jokaista uudenveroiselta näyttävää tuotetta upeana löytönä, jonka ohi ei voi kävellä. ”Katso nyt tätäkin, ihan uudenveroinen! Tämä sopisi tosi hyvin meidän keittiöön!” Ostoksia tulee tehtyä kuin huomaamattaan: 50 sentillä saa suloisen rantakassin, euron maksaneesta pöytäliinasta voi tehdä vaikka hameen…

Kirpparikävijän sääntö numero yksi on pitää jäitä hatussa. Ei kannata ajatella, että oma tehtävä on pelastaa toisilta turhaksi jääneitä tavaroita roskistuomiolta, vaan ostospäätöksiä tulee punnita terveellä järjellä. Eihän ole tarkoituksenmukaista, että toiselle tarpeettomaksi jäänyt tavara on pian sinun kotonasi turhana ja tilaa viemässä. Sitä paitsi monet kirpparimyyjät lahjoittavat myymättä jääneensä tavarat hyväntekeväisyyteen eivätkä suinkaan sullo niitä roskikseen, ja joku saattaa käydä useampanakin kesäpäivänä myymässä omia tavaroitaan.

Toisinaan kirpputorilta löytyy pöytiä, jotka ovat täynnä lähes uudenveroista tavaraa tai käyttämättömältä näyttäviä vaatteita. Kirpparikävijän mieleen saattaa juolahtaa kysymys, mistä moinen hyväkuntoisen tavaran määrä on peräisin. Onko tavaroita myyvä henkilö kenties ostomaanikko, joka hankkii itselleen hyvää omaatuntoa myymällä heräteostoksiaan pois yhden käyttökerran jälkeen? Yrittääkö luottokorttiveloissa painiskeleva muotihullu tienata tässä itselleen shoppailurahaa?

Jotkut kritisoivat kirpputoreja sillä perusteella, että ne tarjoavat liian helpon tavan päästä eroon turhista ostoksista. Jokuhan saattaa kauppakeskuksen sovituskopissa ajatella, että otanpa tätä hametta kaksi eri väriä ja myyn sitten kirpparilla pois sen, jolle tulee vähemmän käyttöä. Shoppailukierteessä pyöriville materialisteille olisi ehkä terveellisempää kohdata oman kaappitilan rajallisuus ja samalla törmätä siihen tosiasiaan, että omat ostostavat ovat epäterveitä.

Toisaalta kirpputorit puhuvat selvästi laadukkaiden ja pitkäikäisten tuotteiden puolesta. Halpatyöllä valmistetut kertakäyttövaatteet eivät kestä kierrossa, eikä sellaisten hankkiminen ja eteenpäin myyminen ole taloudellisestikaan kannattavaa. Vuosikymmenten takaiset leningit taas säilyvät hyvännäköisinä käyttäjältä toiselle. Tällaisen vaatteen kohtaaminen herättää miettimään, miksi teknologian kehittyessä vaatteiden ja muun tavaran laatu on huonontunut.

Kun omista tavaroista opettelee luopumaan ja asennoituu siihen, että toisen käyttämästä tavarasta voi hyvinkin tulla itselle rakas ja tärkeä, oppii kuin varkain solidaarisuutta ja jakamisen iloa. Tätä riemua näkee kirpputoreilla paljon. Kirpparireissulla voi siis saada hyvän mielen, vaikkei ostaisikaan mitään!

Kirpparivinkkejä ja kirpputoreja listattuna ympäri Suomen: Kirpparikesä.com

Kirppareissa on bloggaajan mukaan monta hyvää E:tä: eettisyys, ekologisuus, edullisuus ja erikoisuus. Lisäksi kirpparit ovat täynnä elämää.

– Ideaalitilanne olisi että vaatehankintojen ekologisuutta ei tarvitsisi erikseen korostaa, vaan se olisi aina itsestäänselvää, Nelli sanoo.

Uniikit löydöt irtoavat matkaan parhaiten, kun osaa ennalta varustautua koitokseen. Nelli neuvoo varaamaan ostoskierrokselle mukaan käteisrahaa, vettä ja evästä, sekä suuren laukun ostoksia varten.

Moni ei tule ajatelleeksi pukeutumista: kirpparille ei kannata mennä ykköset yllä, sillä se syö pahasti uskottavuutta tinkimistilanteessa. Nelli vinkkaa myös naisille hameeseen sonnustautumisesta, sillä sen alla on kätevä sovittaa myös housuja.

Henkinen valmistautuminen kuuluu myös asiaan. Kannattaa etukäteen miettiä, mitä kirpputorilta lähtee hakemaan, tavarapaljouden keskellä kun sortuu helposti heräteostoksiin. Rajattu summa lompakossa estää pahemmat ylilyönnit.

Itse kirpparilla Nelli neuvoo toimimaan seuraavasti: ensin nopea kierros pöytien välissä tarkistamassa mahdolliset aarteet, sen jälkeen rauhallisempaa kiertelyä. Myyjäänkin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä kivasti pukeutuneella myyjällä on todennäköiseti pöydällään lisää kivoja vaatteita.

Vastaavasti myyjät huomioivat asiakkaitaan. Liian innostunut ilme myyntipöydän ääressä voi houkuttaa myyjää sanomaan korkeamman hinnan. Pitää myös muistaa, että kirpparitavaroiden tulisi olla rutkasti uutena ostettuja edullisempia.

Ostoskassiin kannattaa valita hyväkuntoisia ja materiaaliltaan laadukkaita vaatteita. Tahroista on hyvä mainita myyjälle ja kysyä, saako ne poistettua. Nelli muokkaa ja modernisoi itse ostoksiaan. Jos neula pysyy kädessä, ei haittaa vaikka kesämekko olisi mummokokoa – siitä tulee kädenkäänteissä minimittainen.

Nelli kehottaa myös käyttämään ostostilanteen hyväksi ja kyselemään tuotteen historiasta. Mummoilta saattaa irrota hauskoja tarinoita knallin kohtalosta tai kesähelmojen heilahtelusta tanssilavalla.

Ja sitten vain ostoksille!

Liisa-Maija Aukia

Lisää vinkkejä ja parhaita kirppiksiä on listattu Nelli Turusen Kirpparikesä-blogissa.

Mielenkiintoisten vaatteiden etsiskely vähemmän mielenkiintoisten joukosta tuottaa kummaa tyydytystä. Tavallisessa putiikissa käyminen on siihen verrattuna aivan liian helppoa ja siksi tylsää: vaatteet ovat värin, koon ja tyylin perusteella siististi ojennuksessa. Kirpparilla taas voi ihastua ainutlaatuiseen aarteeseen, joka ei mahdukaan ylle. Samanlaista mutta sopivan kokoista tuskin löytyy, mikä kuuluu pelin henkeen. Siksi jokainen löytö tuottaa riemua.

Vastaavaa löytämisen iloa koen sienessä: vaikka metsä pullistelee toinen toistaan sievempiä sieniä, vain jotkut lakit ovat syötävää sorttia. Ja niistäkin toisia ovat madot tai aika nakertaneet. Kun korissa lojuvien haperoiden seuraksi löytyy sammalen alta jäntevä kanttarelli tai puun juurelta muhkea herkkutatti, metsästäjä-keräilijä minussa villiintyy. Tulee himo loikkia kumisaappaat lotisten ja veitsi ojossa sienen luota sienen luo.

Ehkä tavallisia vaatekauppoja voisi verrata sienestykseen herkkusieniviljelmällä – tosi jännää, vai mitä. Kirpputoristelun ja sienestyksen nautittavuutta lisää myös tieto siitä, että ne ovat ympäristön kannalta pikemminkin hyviä kuin huonoja tekoja. Ainakin verrattuna vaihtoehtoisiin metsästys- ja keräilymenetelmiin.

Tavaroiden uudelleenkäyttö on ehdottomasti ympäristön kannalta parempi ratkaisu kuin kierrättäminen materiaalina. Toisen turha jäte voi olla toiselle aarre. Käyttökelpoisia tavaroita ei siis kannata missään tapauksessa heittää kaatopaikalle, vaikka itsellä ei olisikaan enää niille käyttöä. Kirpputorilla vanhat tavarat voi myös muuttaa rahaksi, minkä puolestaan voi käyttää uusien tavaroiden sijaan vaikka lippuun hyvälle keikalle. Ja ympäristö kiittää.

Mikäli kierrätyskeskukset, kirpputorit ja huutokaupat eivät houkuttele, myös netissä toimii kirpputoreja ja huutokauppoja, jossa vanhat tavarat vaihtavat omistajaa.

Kannattaa myös harkita, voisiko vanhasta vielä tehdä uutta. Varsinkin tekstiileitä voi helposti muodistaa ja muokata. Värjääminen, kaventaminen tai leventäminen, kuvioiden painaminen tai nappien, niittien, nauhojen ja kangasmerkkien lisääminen voivat muuttaa vaatteen ilmettä varsin edullisesti ja ympäristöystävällisesti. Myös huonekalut näyttävät aivan uudelta pienen pintakäsittelyn jälkeen. Ompeleminen, maalaaminen ja näpertäminen ovat myös tehokasta stressiä poistavaa ajanvietettä, jossa voi nauttia oman kätensä jäljestä.