Monia kuitenkin näyttää pelkkä ehdotuskin ärsyttävän. Myös joulukuun Image-lehdessä ilmestyi kirjailija Joonas Konstigin viiden sivun mittainen lihansyönnin puolustuspuhe nimellä Lihan ilot. Artikkeli on provosoivuudessaan ihan vetävää luettavaa. Konstigin mukaan kasvissyönti on vaarallista harhaoppia, jota ei kyseenalaisteta. Kirjoittaja on itsekin entinen kasvissyöjä ja ilmoittaa nyt vastustavansa vegetarismia ”eettisistä syistä”.

Hän lähtee liikkeelle esihistoriasta: joidenkin antropologien mukaan lihansyönti on ihmislajin menestyksen taustalla, sillä se sai aivot kasvamaan. Kehityshistorian näkökulmasta vegetarismi on taantumuksellista, Konstig kirjoittaa. Esihistoria ei kuitenkaan kerro, miten meidän pitäisi toimia tänään. Nyt voimme käyttää isoja ja kehittyneitä aivojamme esimerkiksi eettisemmän ja ekologisemman ruokavalion kehittämiseen.

Konstig liittyy hc-karppaajien joukkoon yrittäessään niitata käsityksen eläinrasvan epäterveellisyydestä. Perustelut eivät kuitenkaan kuulosta kovin tieteellisiltä. Kolesteroliteoriaahan ei suinkaan ole haudattu, vaikka karppaajat pitävätkin omasta käsityksestään kovaa meteliä. Konstig jättää myös kokonaan käsittelemättä sen seikan, että punaisen lihan syöminen lisää suolistosyöpiin sairastumisen riskiä. Suomen syöpäjärjestöt suosittelevat rajoittamaan punaisen lihan kulutuksen 300 grammaan viikossa. Keskivertosuomalainen syö punaista lihaa reilusti enemmän, noin 1,5 kiloa viikossa.

Yksi kirjoittajan erikoisimmista väitteistä on, että kasvissyöjät haluavat mahduttaa maailmaan enemmän ihmisiä. Eiköhän kyse ole ennemmin siitä, että maapallon kantokyky saataisiin paremmalle tolalle nykyisellä väestömäärällä.
Eläinten kärsimykset tehotuotannon rattaissa Konstig kyllä tunnustaa, mutta hänen mielestään eläinten asiaa ajetaan parhaiten tukemalla eettistä lihantuotantoa: luomua, riistaa ja poroa.

Silloin kyllä lihankulutusta pitäisi myös reilusti vähentää. Luomua ja riistaa tuskin riittää kaikille puoltatoista kiloa viikossa, ainakaan jos esimerkiksi sianlihan luomutuotannon edellytykset muuttuvat sellaisiksi, että eläimet pystyvät oikeasti elelemään lajinmukaista elämää.

Konstig ihmettelee oman tehotuotantokommenttinsakin kanssa ristiriitaisesti, miksi ruuasta on tullut politiikkaa ja miksi siihen nykypäivänä yhdistyy häpeä. Ehkä siksi, että ruokaan todella liittyy nykyisen äärimmilleen tehostetun tuotannon aikana muitakin kysymyksiä kuin täyttääkö se vatsan ja onko se hyvää. Se muodostaa muun muassa huomattavan osan yksityisen kulutuksen ympäristövaikutuksista.

Konstigin maailman lihantuotanto kuulostaa nykymeininkiin verrattuna utopialta – joka kuitenkin saavutettaisiin jotenkin kummallisesti itsestään, kunhan kasvissyöjät vain  luopuisivat surullisesta harhaopistaan. Konstigin ainoa pitävältä kuulostava argumentti on, että liha on tehokasta ravintoa. Niinhän se on, mutta sen tuotannon eettiset ja ekologiset ongelmat ovat niin suuria, että ne puoltavat vahvasti vähintäänkin lihansyönnin reipasta vähentämistä.

Konstig antaa myös ymmärtää, että kasvissyöjien ainoa vaihtoehto lihalle on soija, jota hän pitää syötäväksi kelpaamattomana kasvina. Kirjoittaja sivuuttaa käytännössä kokonaan lihantuotannon polttavimman ongelman – ilmastopäästöt. Pahinta on naudanliha. Yksi kilo naudanlihaa merkitsee 15 kiloa ilmastopäästöjä.

Siispä hyvää lihatonta tammikuuta. Itse en syö lihaa, mutta lupaan yrittää vähentää lempiherkkuni juuston kulutusta reilusti. Se kun on melkein naudanlihan veroinen ilmastosyöppö.

Vai puolustaako? Onko keskustelusta sittenkin unohtunut jotakin? Eri tahojen kannanotot, joissa pyritään tuomaan esiin jokaisen yksilön vaikutusmahdollisuudet painetaan maan alle jos jonkinlaisista syistä. Moni ei halua sentilläkään osallistua ilmastonmuutoksen torjumiseen, toiset vain eivät usko yksilön tai näin pienen kansan vaikutusmahdollisuuksiin. Mitäpä me täällä syytämään rahaa johonkin ylikansalliseen salaliittoon! Tässä kohtaa tulee vastaan toinen unohtunut asia. Kyse on siitä, ettei kyse ole pelkästään ilmastonmuutoksesta. Jokaikinen toimi, investointi ja henkilökohtainen kulutusvalinta vaikuttavat myös lukemattomiin muihin seikkoihin. Jos tässä halutaan miettiä nimenomaan yksityistä ihmistä, jokainen turha roina käyttää tuhottoman määrän ehkä uusiutumattomia luonnonvaroja, polkee ihmisoikeuksia, vahingoittaa mahdollisesti aivan viattomia eläimiä ja lopulta, jossakin vaiheessa tuo ne jätevuoret omalle takapihallemme. Hiilijalanjäljen kasvattamisen lisäksi ostamme kaupasta sademetsän tuhoa, lapsen lyömistä, nälkää ja sairautta, pelkoa käsilaukuksi päätyvän ja elävältä nyljetyn turkiseläimen silmissä, ja lopulta ongelman siitä, mihin tämän kaiken haluamme dumpata kun kyllästymme. Ilmastonmuutosta pohtiessa on hyvä muistaa, että lopulta se on kuitenkin yksi osanen sitä kokonaisuutta, jossa omia valintoja tai vaikka kansallista teollisuuspolitiikkaa voi pohtia.

Syyskuussa 2009 Helsingissä järjestettiin kansalaiskuuleminen siitä, mitä ihmiset haluavat ja toivovat Kööpenhaminan ilmastokokoukselta. Sata tavallista ihmistä, jotka oli valittu mahdollisimman hyvin edustamaan Suomen kansaa, ja joille tarjottiin monipuolista tietoa ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista, keskustelivat päivän ajan ilmastokokouksen teemoista. Kööpenhaminan kokous tuli ja meni. Tässä kuulemishankkeessa ympäri maailmaa tavalliset kansalaiset kuitenkin osoittivat laaja-alaista ajattelua: Esimerkiksi Suomen panelistien itse kehittämät ehdotukset kattoivat toimintaa aina yksittäisen kansalaisen kulutusvalintojen tasolta kansainvälisiin teknologiainvestointeihin. Näissä ideoinneissa näkyy vähintään se, ettei ilmastokysymys ole irrallinen muusta kestävän kehityksen ajattelusta, vaan merkittävä osa sitä. Ihminen, jolle annetaan luotettavaa tietoa maailman menosta, osaa kyllä pohtia asemaansa vastuullisena ihmisenä – osana ympäröivää luontoa.

Niin se minua kiukuttaa – näiden muiden tärkeiden asioiden unohtuminen julkisesta keskustelusta. Onhan ilmastoasioiden politisoitumisessa paljon huonojakin puolia. Kuitenkin se olisi varsin hyvä mahdollisuus pohtia myös muita luontoon ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä, kuten vaikka ihan sitä omaa elämää ja pieniä jokapäiväisiä asioita. Ilmeisesti kuitenkin tarvitaan ensin se katastrofi ja sitten vasta ajatellaan. Sehän on vähän kuin hyllyjen tai joidenkin laitteiden kokoaminen: Ollaan ensin tietävinämme monta tuntia kunnes nöyrrytään katsomaan käyttöohjetta ja huomataan, että jutun olisi voinut hoitaa järkevästikin. Tässä vaiheessa moni on kuitenkin jo ehtinyt kyllästyä koko hyllynkokoamisprojektiin.

Mihin matkailualan yritykset sitten julistuksellaan sitoutuvat? Tärkeimpiä kohtia ovat sitoutuminen noudattamaan paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä lakeja ja sääntöjä sekä vastustamaan aktiivisesti matkailun laittomia, loukkaavia ja hyväksikäyttäviä muotoja. Siis hetkinen. Osoitetaanko nykyään edelläkävijyyttä ja kunnianhimoa sillä, että sitoudutaan noudattamaan lakeja?

Tehtävää vähän kunnianhimoisemmillekin toimille kuitenkin riittäisi. Matka 2009 -messujen alla julkistetun kyselyn mukaan suomalaiset eivät ole valmiita  vastuulliseen matkailuun. Kaikkein tärkeimmät kriteerit matkustettaessa ovat matkakohteen kiinnostuvuus, matkan hinta, olosuhteet sekä hotellin sijainti ja taso. Vasta aivan viimeisenä pohditaan paikallisten elinkeinojen suosimista, hotellin ympäristöluokitusta ja matkan aiheuttamia päästöjä.

Kiinnostavaa on kuitenkin se, että viime vuonna matkustaneista suomalaisista 12 prosenttia olisi valmis maksamaan vapaaehtosen maksun matkan aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Lisäksi 15 prosenttia olisi valmis maksamaan enemmän ympäristöystävällisistä vaihtoehdoista ja 27 prosenttia olisi valmis valitsemaan vähäpäästöisen matkustusmuodon.

Yllä olevista luvuista taitaa kuitenkin olla vielä pitkä matka siihen, että esimerkiksi vapaaehtoinen maksu todella maksettaisiin. Kyselyn mukaan vain kolme prosenttia ulkomailla matkustaneista on maksanut vapaaehtoisen maksun hiilidioksidipäästöjen kompensoimiseksi viimeisimmän matkansa osalta. Matkailualan yrityksillä voisi olla tähän kannustamisessa merkittävä rooli. Sitä odotellessa homman voi hoitaa kätevästi vaikka osoitteessa: http://www.lentomaksu.fi

Ovatko työ- vai lomamatkat sitten oikeutetumpia? Usein ajatellaan, että työmatkat ovat oikeutetumpia, koska ne ovat työnantajan määräämiä (pakollisia) eikä yksilö voi niihin vaikuttaa. Ainahan voi kuitenkin valita työpaikkansa. Lomamatkailu taas tuo ihmisille hyvinvointia ja onnellisuutta. Viikon aurinkoloma piristää ja samalla saa D-vitamiiniakin. Puhumattakaan turismin sosioekonomisista vaikutuksista paikalliseen elinkeinoon. Mitä mieltä sinä olet?

PS. Suomalainen elinkeinoelämä ja Bob Helsinki ovat käynnistäneet Älä ruoki lamaa -kampanjan yksityisen kulutuksen lisäämiseksi. Kampanjan ensimmäinen muutosvoimainen teesi kuuluu ”Osta kuin ennenkin”. Niinpä. Mitä väliä kiihtyvästä sukupuuttoaallosta ja ilmastokriisistä? Mitä väliä tulevista sukupolvista tai maapallosta? Suosittelen liittymistä Ruoki lamaa! -ryhmään Facebookissa. Ryhmän slogan kuuluu ”Mieti mitä ostat”. Itse kehottaisin silti pidättäytymään ostamisesta kokonaan sekä vähentämään myös työ- ja lomamatkoja.

Päätöksessä ei sitouduta tiettyihin päästövähennyksiin, vaan viitataan vain Hallitustenvälisen ilmastopaneelin arviointiraporttiin. Uhkana on, että tämän myötä ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimasta tasosta saatetaan lopulta joustaa. Sen sijaan Kioton protokollan jo ratifioineet maat sopivat, että päästövähennysten tulee olla 25–40 prosenttia alle vuoden 1990 tason vuonna 2020.

Positiivisia puolia neuvotteluissa olivat saavutettu yhteisymmärrys kehitysmaille tärkeistä asioista, kuten teknologian siirrosta sekä sopeutumisen rahoittamisesta.

Balilta kantautuneista uutisista tuli sellainen olo, että ennen joulurauhan julistuksia on kyllä jokaisen mietittävä, mitä voisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Joulun viettoon kannattaa laskeutua lähinnä siksi, että itse kukin voisi ladata akut toimiakseen sen jälkeen entistä tehokkaammin ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Seuraavien kahden vuoden aikana on neuvoteltava varsinainen uusi ilmastosopimus. Kansalaisliikkeen painostus hallituksiaan kohtaan tulee olemaan tässä tärkeää.

Kotonakin voi tehdä paljon. Sähkökynttilät pois ikkunalaudoilta ja muistakaa hyödyntää uuniruokien jälkilämmöt! Kinkut sikseen ja juureslaatikoita poskeen!

Lisää vinkkejä

Mutta sitten tuli ilmastonmuutos. Mietin öljykriisiä tänään, koska kansanedustaja Christina Gestrinin esitys hehkulamppujen myymisen kieltämisestä otettiin keskiviikkona käsittelyyn eduskunnassa. Gestrinin mukaan energiansäästölamppuihin siirtyminen kotitalouksissa vähentäisi 200 000 tonnia hiilidioksidipäästöjä ja säästäisi 80-100 miljoonaa euroa vuodessa. Australiassa on jo tehty päätös, että hehkulampuista luovutaan kolmen vuoden siirtymäajalla.

Ensimmäinen ajatus oli että wau, voiko tuollainen esitys todella saada kannatusta tässä vapaan markkinatalouden maailmassa. Nyt ne alkavat vihdoin ottaa ilmastonmuutoksen vakavissaan! Seuraava ajatus oli että wau ja hui, mitä kaikkea muuta tämän jälkeen voidaan kieltää energiansäästöperusteilla. Katumaasturit, miniristeilyt, lomalennot? Tai mitä voidaan tehdä pakolliseksi: luomuviljely ja reilun kaupan tuotanto?

Pohdin myös sitä, että olisikohan hehkulamppukielto ensimmäinen kuluttajia koskeva kielto sitten öljykriisin, joka johtuisi nimenomaan energiansäästöstä. Onhan ympäristölle vaarallisia aineita ja tuotteita kielletty jo pitkään lähtien DDT:stä, PCB:stä ja freoneista. Öljykriisin aikana oli Suomessa rangaistuksen uhalla kielletty muun muassa autotallien ja yksityisten uima-altaiden lämmittäminen, moottoriteiden valaiseminen, näyteikkunoiden valaiseminen liikkeen ollessa suljettuna sekä asuntojen lämmittäminen yli 20 asteen. Yhtään rangaistusta ei tosin annettu.

Hehkulamppuasiasta keskustellaan nyt esimerkiksi Hesarin foorumilla, puolesta ja vastaan. Lamppujen paremmuudesta ollaan eri mieltä. Mutta tietysti myös kieltäminen itsessään kiivastuttaa. Se synnyttää muistoja lapsuuden ”vahvajohtajaisesta Kekkoslovakiasta, jossa asiat olivat selkeästi oikein tai väärin”. Myös kieltämisen tehoa epäillään (koska hehkulamppujen hallussapitoa ja maahantuontia ei esityksessä ole mukana, niitä ryhdytään trokaamaan naapurimaista).

Ei tässä tosiaan taida olla kyse vain hehkulampuista. Tässä on toivottavasti kyse siitä, kuinka tehokkaita keinoja ollaan valmiita hyväksymään ilmastonmuutoksen pakon edessä. Siitä, että kuluttajan pyhää valinnanvapautta ollaan rajoittamassa, vaikka tuote ei ole samalla tavalla vaarallinen ympäristölle kuin ympäristömyrkyt. En tiedä, onko hehkulamppujen pannaan julistaminen juuri se kiireellisin asia, mutta periaatteellisesti Gestrinin aloite on tärkeä.

Ihmisiä uhkaavat luonnonkatastrofit, ruokaturvan heikkeneminen kuivuuden vuoksi, vesipula ja trooppisten tautien leviäminen. Merenpinnan nousu ajaa rannikolla asuvia ihmisiä kodeistaan.

Suomen ilmastopäästöistä 2/3 tulee energiantuotannosta. Voit itse ottaa kantaa energian tuotantoon äänestämällä sähkölaskullasi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun vihreän sähkön puolesta. Keskimäärin vihreä sähkö maksaa kerrostaloasunnossa noin euron kuukaudessa tavallista sähköä enemmän – siihen sinullakin on varmasti varaa, jos haluat.

Sähkösopimusta voit vaihtaa vaikka saman tien, jolloin maksat sähkönsiirrosta paikalliselle yhtiölle ja energiasta parhaaksi katsomallesi sähköntuottajalle.

Kaikista paras vaihtoehto on tietenkin sähkön säästö, negawatit. Se säästää myös kukkaroa. Sammuta valot, tietokoneet ja elektroniikan valmiustilavalot kun et tarvitse niitä. Siitä on hyvä aloittaa.