Vihannesten ja hedelmien kalleus onkin yksi suuri syy siihen, että niitä ei syödä tarpeeksi. Suomalaislapsista vain osa saa syödäkseen riittävästi hedelmiä ja kasviksia (HS 3.12.). Uutisen mukaan vain 14 prosenttia 15-vuotiasta pojista syö päivittäin hedelmiä tai vihanneksia. Jos pussillinen hedelmiä maksaa kaupassa saman verran kuin suklaalevy tai valmisateria, on varmasti helpompi valita energiapitoisempi vaihtoehto.

Jos terveelliset elintarvikkeet olisivat halvempia, ihmiset ostaisivat niitä enemmän. Terveyskasvatuksen professori Lasse Kannaksen mukaan tämä poistaisi myös eriarvoisuutta (HS 3.12.). Tällä hetkellä köyhillä ei välttämättä ole varaa syödä terveellisesti. Mieleeni tulee kohtaus dokumentista Food.inc, jossa köyhä amerikkalaisperhe on kaupassa ostoksilla ja toteaa, että on paljon kannattavampaa ostaa hampurilaisia kuin saman verran maksavia hedelmiä, joista ei edes lähde nälkä. Perhe on ylipainoinen ja sairasteleva.

Kaikkien kotitalouksien keskimääräisessä ostoskorissa on 38 prosenttia eläinkunnan tuotteita ja vain 9 prosenttia hedelmiä ja vihanneksia. Pyrin syömään mahdollisimman paljon tuoreita kasviksia, mutta näin talvella se on haastavampaa kuin kesällä. Olimme keväästä loppukesään mukana Nielsenin kuluttajapaneelissa, jossa tutkittiin päivittäistä kulutuskäyttäytymistämme. Loppuvuodesta meille tuli raportti, jossa arvioitiin kulutuksemme osa-alueittain vuositasolla. Huomasin, että keskimääräiseen kahden hengen talouteen verrattuna kulutamme kaksinkertaisen määrän hedelmiä ja vihanneksia.

Keskimääräisen ostoskorin arvo on 18,50 euroa.

Kuvassa oranssilla on merkitty maitotaloustuotteet, kirkkaansinisellä liha-/siipikarja-/kalatuotteet, keltaisella lihavalmisteet.

Mielenkiintoista on myös se, että vuoden ostomenomme arvio oli noin 1000 euroa alhaisempi kuin keskimääräisellä kahden henkilön taloudella. Rasittaako kasvissyönti siis vähemmän lompakkoa kuin sekasyönti? Ostimme kuitenkin hyvin paljon luomutuotteita ja Reilun kaupan tuotteita, joten ostomenomme olisivat saattaneet olla pienemmätkin, jos olisimme valinneet aina halvimman vaihtoehdon.

Jos vertaa vaikkapa jauhelihan ja soijarouheen hintaa, niin kasviperäisen vaihtoehdon valitseminen tulee halvemmaksi. Liha on selkeästi soijatuotteita kalliimpaa. Maitotuotteet sen sijaan ovat halvempia kuin niiden vegaaniset vastikkeet, joten runsaasti “maitotuotteita” käyttävän vegaanin ostoskori saattaisi olla sekasyöjän tai lakto-ovovegetaristin koria kalliimpi.

Kasvissyöntiä ei voine väittää sekaruokavaliota kalliimmaksi, sillä molempien ruokavalioiden edustajien täytyy terveytensä vuoksi joka tapauksessa ostaa runsaasti vihanneksia ja hedelmiä. Kasvisruokavaliossa lihan sijaan syödään usein palkokasveja, jotka ovat varsin edullisia.

En toki iloitse näiden kaukaisten maiden ihmishenkiä vievistä sääkatastrofeista, mutta kuvittelin mielessäni vaatefirmojen kauhun siitä, miten nyt saadaan tuotettua teinien lompakoille sopivaa tusinatavaraa, vieläpä sellaista, joka pystyy naurettavan alhaisella hinnallaan olemaan kaikkein halvinta eli kaikkein houkuttelevimpaa. Mm. Puhtaat vaatteet -kampanja on lisännyt tietoisuuttani siitä, että vaatteita myydään tällä hetkellä niin halvalla, ettei vaatteita valmistaville ja puuvillaa kerääville ihmisille jää käteen lähes minkäänlaista palkkaa.

Minulla on paljon tuttuja, jotka rakastavat kirpputoreja ja haluavat kiinnittää huomiota ostostensa eettisyyteen, mutta silti vierailevat hämmentävän usein esimerkiksi H&M:n alerekkien luona tekemässä edullisia löytöjä. “Se oli niin halpa, että pakkohan se oli ostaa!” Tuntuu, että ihmiset kuvittelevat halvan ostoksen olevan “vähemmän paha”, vaikka ostospaikkana olisi epäilyttäväkin vaateliike. Todellisuudessahan juuri halvalla ostettu, huonolaatuinen vaate on juuri niitä huonoimpia ja epäeettisimpiä sijoituksia.

Joskus mietin, että meissä kirpputorikävijöissäkin on kahdella tavalla motivoituneita ihmisiä. Toiset vannovat henkeen ja vereen mahdollisimman eettisten ostosten puolesta. Toiset shoppailevat kirpputoreilla pääasiassa halvan hinnan vuoksi, onhan kirpparilta mahdollista ostaa superedullisesti paljon suurempia vaatemääriä kuin mitä vaatekaupasta saisi samalla hinnalla. MItä jos kirpputorien hinnat kallistuisivat? Kiinnostaisivatko second hand -ostokset aiempaa vähemmän?

Loppujen lopuksi alussa mainitsemani puuvillan hinnan nousu tulee koskemaan pääasiassa farkkuja, sillä niiden valmistukseen menee valtavat määrät puuvillaa. T-paidan valmistamiseen tarvitaan huomattavasti vähemmän puuvillaa, ja monet vaatteet valmistetaan tänä päivänä lähinnä keinokuiduista. Voi olla, ettei tavallinen kuluttaja edes kiinnitä huomiota hintavaihteluun.

Helsingin Sanomien jutussa toimittaja Anna Karismo kuitenkin vilauttaa toiveikasta korttia: “Jos vaatteiden hinnat nousevat, kuluttajat voivat alkaa tarkkailla ostoksiaan ja siirtyä vaikkapa kirpputorien asiakkaiksi”, Karismo kirjoittaa. Peukut pystyyn, että näin tapahtuu!

Tiedän, että esimerkiksi sänky, tyyny, peitto, aterimet, kattila ja monet muut asiat ovat aika välttämättömiä, jos ei halua aivan askeettisesti elää. Silti ahdistaa ostaminen, koska tiedän, että minulla on kotona enemmän kuin tarpeeksi kaikkea, mitä elämiseen tarvitsen. Tilanne on täällä kuitenkin toinen, sillä enhän olisi millään voinut tuoda kaikkea mukanani.

Onnekseni satuin löytämään melko avarakatseisen kämppiksen. Allekirjoitettuamme vuokrasopimuksen kiersimme opiskelija-asuntojen takapihoilla kurkkimassa jätelavoille. Moni opiskelija muutti kuun vaihteessa, joten takapihoilla nökötti hylättyjä huonekaluja. Nyt asuntomme on siis kalustettu pääasiassa ilmaiseksi. Piironki, muutama tuoli, pari kirjoituspöytää, kenkäteline ja kolme peiliä olisivat maksaneet omaisuuden kirppiksillä, huonekaluliikkeistä puhumattakaan.

Ostoslistani on edelleen pitkä. En ole kuitenkaan ostanut tyynyä, patjaa ja peittoa lukuun ottamatta mitään kaupasta. Lamppu, teepannu, keittiöpyyhkeet ja astiat ovat löytyneet halvalla second hand shopista ja lauantaikirppiksiltä. Tuntuu vain niin turhalta ostaa asioita, joita tiedän, etten puolen vuoden päästä tarvitse. Pitäisi ehkä vain päästä eroon asennevammasta ja nauttia siitä, että sisustan ekologisesti. Kanssaopiskelijat kun ovat ensi töikseen rynnänneet Ikeaan.

Suhteeni uuteen ja vanhaan tavaraan on valtavirtaan verrattuna ehkä hieman kieroutunut. En osta vaatteita esimerkiksi H&M:stä muun muassa siksi, että voin saada samalla hinnalla käytettyjä mutta todennäköisesti kestävämpiä vaatteita second hand shopista. Jos jokin hyväkuntoinen tuote maksaa kirppiksellä miltei saman verran kuin uusi kaupassa, ostan mieluummin kirppikseltä. Minulle tuotteen kierrätys on tärkeämpää kuin se, että saan sen ihan uutena. Kun ostan kirppikseltä, säästän luonnonvaroja sen lisäksi, että yleensä myös rahaa säästyy.

Keksin halulleni loistavat perustelut. Valaisimet edustavat kestävää suunnittelua. Niiden ostaminen olisi kunnianosoitus ajalle, jolloin suunniteltiin huolella, mutta luovasti ja tehtiin laadukasta tavaraa. Uusiotuotetut valaisimet olisivat kuitenkin vintage-versioita järkevämpi hankinta, sillä ne ovat turvallisempia ja ekotehokkaampia.

Ongelma oli vain hinta: haluamani valaisimet olisivat maksaneet kuukausipalkkani verran. Minulla ei kerta kaikkiaan ollut niihin varaa. Tulin valtavan kiukkuiseksi. Huomasin ajattelevani, että tilanne on epäreilu. Minulla on oikeus sienilamppuihini! Ne tekisivät kodistani eheän kokonaisuuden ja todistaisivat valveutuneesta “vanhassa vara parempi” -ajattelustani.

Kesti jonkin aikaa ennen kuin mieleeni juolahti, että ajatteluenergiaa kannattaisi ehkä käyttää johonkin tähdellisempään.

Tilitin typeryyttäni ystävälleni ja pohdin, miten moni sisustuslehtien lukija uppoaa samanlaiseen haluamisen suohon. Kiiltävillä sivuilla esitellään koteja, joiden sisustusratkaisut ovat tavis-suomalaisen palkkapussin ulottumattomissa. Ystäväni huomautti, että lehdillä on hyvätkin puolensa. Jos ihmisille kelpaisi vain kallis ja laadukas tavara Ikea-bulkin sijaan, materiaalivirrat pienenisivät huomattavasti.

Hän oli oikeassa, mutta kolikolla on toinenkin puoli. Kestävyydellä, laadulla ja ekologisuudella voi perustella kuluttamista, joka nielee niin paljon rahaa, ettei mikään palkka riitä. Yhden halun toteuttamisen jälkeen iskee seuraava ekohoukutus.

Annan välillä itseni uskoa, että maailma pelastuu kuluttamalla. Valitsen kahvilassa reilun kaupan espresson, maksan Delhin lennosta hiiliverot ja ostan kävelykengät nuorelta suomalaiselta suunnittelijalta.

Mutta eihän se riitä. Naistenlehdissä ihastellaan muovista vuodeksi luopuvan John Websterin uhrauksia Katastrofin aineksia -dokumentissa. Lehdissä ei kuitenkaan koskaan sanota, että meidän kaikkien on tingittävä halujemme toteuttamisesta. Muuten maapallo ei kestä kulutustamme. Myös ekokriteerit täyttävien tavaroiden valmistus tuottaa päästöjä ja kuluttaa energiaa ja muita tuotantopanoksia.

Onko halujen oravanpyörässä sitä paitsi niin mahdottoman mukavaa ravata?

Ehkäpä minun kannattaisi suhtautua haluihin samaan tapaan kuin elämäntaitolehdessä neuvottiin suhtautumaan negatiivisiin tunteisiin. Kun seuraavan kerran hoksaan haluavani uutta tavaraa, otan halun kämmenelleni, katson sitä avoimin silmin, kääntelen ja tutkailen. Jos halun hohde siitä himmenee, viskaan sen matkoihinsa.

Kiina tuottaa 75% kaikista maailman leluista. Kiinassa on keskimäärin 8000 lelutehdasta, jotka palkkaavat noin 3,5 miljoonaa työläistä. Arviolta 65% vientileluista tulee Guangdongin provinssista, Etelä-Kiinasta. Tuotanto kasvaa koko ajan: pelkästään vuoden 2005 seitsemänä ensimmäisenä kuukautena alueelle perustettiin 301 uutta tehdasta. Vuonna 2005 vientituotto Guangdongin lelutehtailta oli 4,25 miljardia dollaria.

Riippumattomat tutkimukset paljastavat todellisuuden

Uusin vuonna 2007 China Labout Watchin julkaisema raportti kahdeksalta Guangdongin alueen lelutehtaalta kertoo niiden karusta arjesta. Esimerkiksi Shenzhenin lelutehdas Pearl Tower suosii erityisesti naistyöläisiä ja palkkaa myös alle kuusitoistavuotiaita kesätyöläisiä. Ensimmäisenä työpäivänä uusi työntekijä saa kopion työsopimuksesta, mutta pian käy ilmi, että sopimuksessa mainituista eläkkeistä, työttömyyskorvauksista ja äitiyskorvauksista nauttii ainoastaan tehtaan johto.

Työpäivä kestää virallisesti kahdeksasta puoli kuuteen, välissä on 1,5 tunnin ruokatauko. Ylityöt ovat kuitenkin tällä tehtaalla pakollisia, ja työpäivä jatkuu aina yhdeksään saakka. Koska työntekijät työskentelevät urakkapalkalla, venyvät päivät yhteentoista. Tuotteiden kokoaminen voi jatkua vielä yöllä asuntolan sängyssä.

Palkallisia vapaapäiviä ei ole. Mikäli työntekijä myöhästyy, rikkoo tehtaan säännöksiä, unohtaa työvaatteet tai ei pääse työtavoitteeseen, palkkaa leikataan. Vakuutusta työtapaturmien varalle ei ole, ja onnettomuustapauksissa tehdas vetäytyy kaikesta vastuusta. Tehdas veloittaa myös asumisesta ja ruokailusta. Ammattiyhdistystä tai työttömyysturvaa ei ole.

Lelun hinnasta alle prosentti sen tekijöille

Tehtaiden kiinailmiötä ajaa leluyhtiöiden vaatima halpa hinta. Tehtaat ja välittäjät joutuvat hyväksymään yhtiöiden tarjoukset, ja ensimmäinen jousto rahan säästössä otetaan tehdastyöläisten oloista. Leluyhtiöt hajauttavat ostonsa useisiin tehtaisiin, jolloin tehtaassa ilmenevät ongelmat voidaan aina sälyttää myös muiden ostajien harteille ja syytöksistä on helpompi livetä.

Lelujen hinnasta vain murto-osa jää sen valmistavalle työläiselle. Vastuullinen kuluttaja harkitseekin tarkkaan halpatuontimaidesta peräisin olevien tuotteiden ostamista.

Eini Pesälä

Lisätietoja: www.chinalabourwatch.org

Palmuöljyä löytyy lukemattomista elintarviketuotteista, joten tässä vertailussa on mukana ainoastaan suosituimmat margariinit sekä perunalastut. Molemmat ovat olleet myös yleisen huomion kohteena palmuöljyn osalta. Vertailussa yhtiöille lähetettiin kysely palmuöljyn käytöstä. Kyselyssä haluttiin tietää, käytetäänkö mainituissa tuotteissa palmuöljyä, mistä palmuöljy on peräisin, onko palmuöljy RSPO-sertifioitua ja onko yhtiöllä valikoimissaan tuotteita, jotka eivät sisällä palmuöljyä.

Margariineista ja kasvirasvalevitteistä kysely lähetettiin Unileverille (Mini Lätta ja Flora margariinit), Arla-Ingmanille (Ingmariini), Valiolle (KevytLevi ja Oivariini) sekä Raisiolle (Keiju, Benecol ja Makuisa). Perunalastuista mukana olivat Taffel (Chips Abp.), Estrella (Oy Kraft Foods Finland Ab) sekä Real Snacks (Real Snacks Oy).

Vaihtoehtoja löytyy, vegaanit paitsiossa

Raisiota lukuun ottamatta kaikki yhtiöt vastasivat mielellään kyselyyn ja olivat halukkaita antamaan tarvittaessa myös lisätietoja. Raisio käyttää margariineissaan kovettamattomia ja kovetettuja kasvirasvoja, joista suurin osa sisältää todennäköisimmin myös palmuöljyä. Palmuöljy on yleisimmin käytettyjä kasviöljyjä halpuutensa ja saatavuutensa, muiden kasviöljyjen korvaamiskelpoisuutensa ja korkean sulamispisteensä takia.

Palmuöljyttömiä tuotteita löytyi sekä margariineista että perunalastuista. Margariineista Arla-Ingman käyttää ainoastaan kotimaista rypsiöljyä Ingmariini-margariinissaan. Tuote sisältää kuitenkin kermaa, eikä näin sovellu vegaaneille. Perunalastuista Taffelin Kartanon perunalastut ja Sun Flower Oil Chips (Salted ja Barbeque) sisältävät ainoastaan auringonkukkaöljyä.

Sertifioitua palmuöljyä tarjolla, mutta ongelmat eivät ole kadonneet

Yhtiöistä Unilever on sitoutunut hankkimaan kaiken palmuöljynsä vuoteen 2015 mennessä vain RSPO-sertifioiduilta palmuöljyn tuottajilta. Valion rasvat ostetaan Cargill BV:ltä ja AarhusKarlshamnilta, jotka ovat molemmat RSPO:n jäseniä. Myös Taffel ja Real Snacks käyttävät tietojensa mukaan RSPO-sertifioitua palmuöljyä.

Yksikään vastanneista yhtiöistä ei pystynyt kertomaan tai halunnut kertoa tarkasti, mistä heidän palmuöljynsä on peräisin, vaikka tämä vaade sisältyy myös RSPO-sertifioituun palmuöljyyn.
Roundtable on Sustainable Palm Oil (RSPO) on kansainvälinen palmuöljyn tuottajien, myyjien, jatkoprosessoijien ja WWF:n perustama järjestö, joka kehittää kriteerejä ja sertifikaattia kestävälle palmuöljyn tuotannolle.

Kriteeristö ei ole vielä valmis, joten sertifioitua palmuöljyä ei ole markkinoilla. Yhtiöt ja brändit kuitenkin jo ratsastavat sertifikaatin nojalla, vaikka takeita sertifikaatin vaatimuksille ei ole. Yhtiöt tarvitsevat lisää painostusta, myös kuluttajilta, jotta aidosti kestävästi tuotettu palmuöljykin päätyisi aikanaan markkinoille.

Kyselyn kysymykset ja vastaukset

Kysymykset:

1. Käytetäänkö tuotteissanne palmuöljyä? Mitä tuotteen valmistuksessa käytetty kasviöljy pitää sisällään?

2. Mistä maasta, maakunnasta, kaupungista ja tilalta palmuöljynne on peräisin?
Mikäli ette tiedä, miltä yritykseltä ostatte palmuöljynne?

3. Käytättekö RSPO-sertifioitua palmuöljyä?

4. Onko teillä myynnissä palmuöljyvapaita vaihtoehtoja edellä mainituille tuotteille?

Margariinit:

Unilever (Flora ja Mini Lätta margariinit)

1. Käytämme kasvirasvana palmua ja kasviöljyinä; rypsiöljyä, pellavaöljyä ja/tai auringonkukkaöljyä tuotteesta riippuen.

2. Pääsääntöisesti käytämme Malesiasta ja Indonesiasta peräisin olevaa palmua.

3. Unilever on sitoutunut hankkimaan kaiken palmuöljynsä vuoteen 2015 mennessä vain sertifioiduilta palmuöljyn tuottajilta. Unilever on ollut uranuurtaja kestävän kehityksen palmuöljyn hankinnassa jo kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2004 Unilever oli perustamassa RSPO:ta (Roundtable on Sustainable Palm Oil) yhdessä WWF:n sekä tuottajien kanssa. RSPO keskittyy parhaiden käytäntöjen ja kestävän kehityksen edistämiseen palmuöljyn tuotannossa sekä teollisuudenalalla.

Arla-Ingman (Ingmariini margariini)

1. Arla Ingmanin Ingmariinissa käytetään kotimaista rypsiöljyä, ei muita
kasvisrasvoja tai -öljyjä.

Valio (KevytLevi ja Oivariini margariinit)

1. Osassa Valion rasvaseoksia (eivät siis ole margariineja) käytetään pieniä määriä palmuöljyä, pääosa kasvirasvasta on rypsiöljyä.

2 ja 3. Palmuöljyn toimittaa Valiolle pääasiassa hollantilainen Cargill, joka on iso kasviöljyraaka-aineiden toimittaja. Cargill hankkii palmuöljyn Malesiasta. Cargill on RSPO:n jäsen. Myös toinen toimittajamme AAK on sitoutunut RSPO:n periaatteisiin.

4. Palmuöljy ei tällä hetkellä ole korvattavissa. Emme käytä kemiallisesti tai muuten kovetettuja kasvirasvoja, joten palmuöljyä tarvitaan levitteiden oikean rakenteen aikaansaamiseksi.

Perunalastut:

Taffel (Broadway, Delivio, Kartanon perunalastut, Ketchup, Grills, Tilli ja ruohosipuli, X-tra,
Sips, Chips ja Sunflower oil chips perunalastut)

Käytämme RSPO sertifioitua palmuöljyä. Palmuöljyn toimittajamme on
Aarhus-Karlshamn Ruotsissa, heidän palmuöljynsä tulee ensisijaisesti
Malesiasta.

Tuotteissamme käytetyt öljyt

Palmu ja – rapsiöljyä
Suolatut perunalastut, Broadway, Grills, Tilli & Ruohosipuli, Hearts,
Juustonaksut, Nacho Cheese Balls, Hot Rod, Snack Fries ja Raffel

Auringonkukkaöljy
Sunflower Salted ja Sunflower Barbeque
Kartanon lastut

Palmu ja – oliiviöljyä
Delivio Italian Herbs ja Delivio Seasalt &Pepper

Palmu ja- auringonkukkaöljyä
Broadway Less-Fat

Palmuöljyä
Fire Balls, Pähkinät ja Popcornit

Real Snacks (Original, Sour Cream & Onion, Barbeque ja Kaikilla mausteilla perunalastut)

1. Kyllä. Palmuöljy on luontaisessa muodossaan tämän hetken paras paistoöljy
paistoominaisuuksiltaan ja –kestoltaan. Palmuöljy on myös mailmalla
tunnustetuin sekä käytetyin syväpaistoöljy.

2. Palmuöljy saadaan raaka-öljynä Malaysiasta sekä Indonesiasta. Raaka-öljy
jalostetaan Keski-Euroopan jalostamoilla, jolloin saadaan lopullinen tuore,
puhdistettu ja jalostettu palmuöljy.

3. Toimittajamme on RSPO, HACCP, GMP+, Kosher, ISO 9001:2000 sertifioitu sekä
noudattaa laatimassaan ympäristöohjelmaassaan hyvin aktiivista roolia palmun
luonnonmukaisen ja ympäristöystävällisen käytön puolesta.

4. On aina mahdollista paistaa auringonkukkaöljyllä mutta tämän hinta vs
paistonkesto ei tällä hetkellä kilpaile samalla tasolla palmuöljyn kanssa.