En ollut aiemmin joutunut vastaavaan tilanteeseen, joten aloin heti aprikoida ääneen miehelleni, että meidän ehkä kannattaisi mennä jonnekin evakkoon jo maanantain vastaiseksi yöksi. Näin välttäisimme koko sotkun. Mieheni oli kuitenkin reipas ja totesi, että voimme aivan hyvin herätä ennen seitsemää tekemään aamutoimet ja sitten vaikka vielä jatkaa uniamme. Suihkussa voisimme käydä sunnuntai-iltana. Itse en lämmennyt aikaiselle herätykselle, vaan aloin miettiä muita keinoja selvitä vedettömästä päivästä.

En toki ole veden suhteen aivan uusavuton. Tulen oikein hyvin toimeen miehen sukulaisten sähköttömällä kesämökillä, jossa juomavesi haetaan kaivosta ja peseytyminen hoidetaan järvessä tai kaksi kertaa viikossa lämmitettävässä saunassa. Samaisella mökillä olen oppinut, että lämpötilan laskiessa voi patterin vääntämisen sijaan pukea lisää vaatekerroksia – tätä käytäntöähän suositellaan lievemmässä muodossa myös kaupunkiasujille energian säästämiseksi.

Jostain syystä arjen keskelle sattunut vedetön ja lämmötön päivä tuntui kuitenkin ajatuksena paljon vaivalloisemmalta, vaikka tutut sähkölaitteet leivänpaahtimesta lähtien olivatkin edelleen käden ulottuvilla. Lomalla sitä voikin vähän seikkailla ja koetella rajojaan, arkena pieni häiriö voi saada pasmat aivan sekaisin. Paljonko vettä tarvitaan yhden ihmisen aamutoimiin hampaiden ja kasvojen pesuineen? Entä kuinka usein kättenpesulle on tarvetta päivän aikana? Millainen vesimäärä siihen kuuluu? Lopulta otimme lähes kaikki asunnostamme löytyneet saavit ja pullot vedensäilöntäkäyttöön.

Tuntuu hurjalta huomata, miten hutera käsitys minulla on päivittäisestä vedenkäytöstäni. En osaisi arvioida sitä edelleenkään. Vedetöntä päivää varten varaamamme säiliöt osoittautuivat aivan ylimitoitetuiksi, mikä johtui tietenkin siitä, että käytimme vettä liioitellunkin säästeliäästi ja vahtasimme jokaista pisaraa. Yllättävän vähällä pärjää, jos on pakko. Villapaidoille ja vilteille taas tuli käyttöä aivan arvattavasti!

Näin jälkeenpäin voisin runoilla siitä, miten  kunnioittavasti olemme kokemuksemme jälkeen suhtautuneet toimivaan vesijohtoverkostoon ja kuinka siitä lähtien olemme kiinnittäneet erityistä huomiota vedensäästöön. Näin ei kuitenkaan ole – arki palasi takaisin entisiin uomiinsa sillä hetkellä kun hanat alkoivat taas toimia.

En usko myöskään, että monilta paikkakunnilta sähköt katkaisseet joulunajan myrskyt saisivat kansassa aikaan energiansäästötrendiä, vaikka moni olisikin katkon aikana todennut, että kynttilän valossakin on mahdollista elää. Saavutetuista eduista ei usein haluta luopua, ja juokseva vesi sekä toimiva lämmitys kuuluvat näihin mitä suuremmissa määrin. Ja vaikka luopumiseen olisi halua, voi se joskus osoittautua ongelmalliseksi, kuten Annika Kettusen taannoinen kokeilu osoitti.

Jotain vaikutusta vedettömällä päivällä sentään oli minun ja mieheni pullamössökaupunkilaistalouteen: itsetuntomme arjen ongelmanratkaisussa nousi yhden pykälän ylöspäin. Tuskin maltan odottaa ensi kesän villapaidanlämpöisiä mökkivierailuja!

Aiemmin olen elämässäni mm. syönyt lihaa, joutunut lentämään paljon sekä polttanut tupakkaa. Vuosien varrella huonot tavat ovat yksi toisensa jälkeen jääneet elämästäni pois.

Silloin kun huomaan arjessani joitakin ekosyntejä, yritän muuttaa käyttäytymistäni sen mukaan. Kaikesta huolimatta elämässäni on edelleen joitakin asioita, jotka voidaan tavalla tai toisella laskea ekotaakaksi.

Tässä neljä ekosyntistä paljastustani:

1. Jälkikasvu. Meille on tulossa loppukesästä uusi perheenjäsen. Yksilön näkökulmasta lasten hankkiminen on kaikkein suurin mahdollinen ympäristövalinta. Voidaan kysyä, onko lasten tekeminen suorastaan ilmasto- tai ympäristörikos. Suomalaisen keskimääräiset kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 12,5 tonnia asukasta kohden. Keskivertosuomalainen kuluttaa luonnonvaroja yhteensä noin 40 000 kiloa vuodessa.

2. Iso asunto. Asuntomme Helsingin Käpylässä on suhteettoman suuri. Tällä hetkellä kahden hengen kotitaloudellamme on käytössä 60 asuinneliötä, joka lämpenee Helsingin energian fossiilisilla polttoaineilla. Vaikka tämä onkin 10 neliötä vähemmän kuin suomalaisilla keskimäärin, ei se yhtään helpota ekologista omaatuntoani.

3. Syöminen ja suihku. Harrastan paljon liikuntaa. Pyöräilen vuodessa 4000-5000 km ja käyn juoksemassa noin viisi kertaa viikossa (vuodessa juoksua yli 2000 km). Tämä tarkoittaa sitä, että syön paljon ja käyn lähes päivittäin suihkussa. Hyvä puoli on kuitenkin siinä, että syön vain kasvisruokaa (olen vegaani) ja suihkutkin hoidan aika nopeasti viileällä vedellä ilman turhia kemikaaleja.

4. Tietotekniikka. Minulla on huippuhyvä kannettava tietokone ja älypuhelin sekä nettiyhteys lähes kaikkialla, jonne menen. Koen, että en voisi hoitaa työtehtäviäni hyvin ilman hyviä työvälineitä, vaikka tiedän tietotekniikkaan liittyvän sähkönkulutuksen ja harvinaisten luonnonvarojen käytön.

Parannettavaa siis riittää.

Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota mittakaavoihin. Yksityisen kulutuksen ympäristövaikutuksista suurin osa syntyy asumisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Eli kysymys on siitä, montako ihmistä meitä on kuluttamassa luonnonvaroja, kuinka paljon asuinneliöitä on lämmitettäväksi, liikummeko autolla ja lentokoneella vai kävellen ja polkupyörällä, syömmekö lihaa vai kasvisperäisiä ruokia.

Jätteiden kierrätys tai vaatteiden hankkiminen kirpputorilta on näpertelyä noihin jokapäiväisiin arjen valintoihin verrattuna.

Mutta miten sujuu elämä ja erityisesti ekoilu omakotitalossa reilun kymmenen kilometrin päässä kaupungista, kun lähin bussipysäkkikin on kolmen katuvalottoman kilometrin päässä?

Tarkennukseksi siis, että asumme pienehkössä kaupungissa, jossa kymmenen (ja jo reilun viidenkin) kilometrin päässä keskustasta on mahdollista löytää ihan maaseutua, ehkä toisin kuin suuremmissa kaupungeissa.

Olemme molemmat hyvin tarkkoja ostoksista, liikkumismuodoista, sähkön kulutuksesta, ylipäänsä elämisen ympäristövaikutuksista. Hieman sitä vastaan sotii unelmamme omasta luonnon ympäröimästä mökistä kaukana naapureista, koska sellaista paikkaa saattaa olla vaikea löytää ihan pyöräilyetäisyyksien päästä. Päätimme kuitenkin kokeilla elämää maalla sen reilun puolen vuoden ajan, mikä meillä oli mahdollista vuokrata ihanaa punaista tupaa paratiisimaisessa ympäristössä. Vuokra oli ok ja määräaikainen sopimus suunnitelmiimme muutenkin mainiosti sopiva.

Olemme ystäviemme mielestä ihan sissejä, kun poljemme päivittäin vähintään 3 kilometriä bussipysäkille ja hyvin usein koko 12 kilometriä kaupunkiin. Rajoituksena polkemiselle ovat 30 asteen pakkanen ja flunssa. Avomieheni polkee matkan vaikka pää kainalossa umpihangessa, mutta minä vaihdan bussiin hieman helpommin. Joka tapauksessa ilman autoa olemme pärjänneet. En tiedä, mitä tapahtuisi autottomuudelle, jos asuisimme täällä pidempään. Menisikö mukavuudenhalu hyötyliikunnan ja ekoilun tuoman ilon edelle?

Yllätyksenä meille on tullut se, että emme oikeastaan saa säästää vettä. Käytimme aluksi sisävessaa vain harvoin, joten kovilla pakkasilla vesivessan poistoputki pääsi jäätymään. Jos olisimme olleet ahkeria vessanvetäjiä (eli jos olisimme huuhdelleet juomakelpoista vettä suoraan kaivoon kymmeniä litroja päivässä), olisimme kenties välttäneet putken jäätymisen.

Toinen ikävä huomio oli, että sähkönkulutus lisääntyi huomattavasti entiseen verrattuna, vaikka pääasiassa lämmitämmekin talon puilla. Kylpyhuoneessa on kuitenkin pidettävä lattialämpöä ja kellarissa kovilla pakkasilla lisäpatteria. Kaikista sähkönsäästötoimista huolimatta kulutus nousi talven aikana suuremmaksi kuin se olisi meillä saman kokoisessa kerrostaloasunnossa.

Olemme tehneet asumiseen liittyviä valintoja parhaimpamme mukaan niissä puitteissa, mitkä meille on annettu. Meillä on täällä rantasauna (kuvassa) ja sähkösauna, mutta käytämme vain puulämmitteistä rantasaunaa. Meillä on vesivessa ja ulkohuussi, ja pahimpien pakkasten mentyä voimme taas valita ulkohuussin. Meillä olisi myös mahdollisuus lämmittää koko talo sähköllä, mutta olemme valinneet tunnelmallisen ja kuntoa kohottavan puulämmityksen. Sen avulla voi myös valita ruuanvalmistuksessa sähköuunin sijaan leivinuunin, koska se lämpiää samalla kun talon lämmittää puilla.

Vuokratalossa valinnanvapaus on siis rajoitettua, koska mitään rakenteellisia muutoksia emme voi tehdä. Omassa talossa ekoilu on vielä helpompaa, ja siitähän meillä on lukuisia esimerkkejä (esim. Sampsa Oinaala ja Lasse Nordlund). Parin kuukauden päästä olemme muuttamassa kaupunkiolosuhteisiin kerrostaloon, mutta unelmaa omasta mökistä ei ole haudattu. Ei siitä huolimatta, että syksyn pimeydessä oli vaikea nähdä katuvalottoman hiekkatien reunoja kotiin pyöräillessään, että tietä ei aina ollut aurattu paksusta lumikerroksesta, että jouluna vesiputket jäätyivät, että huussin tyhjennys on ikävää hommaa ja että sisälläkin tarvitsee kahdet villasukat. Silti tämä on ihanin paikka, missä olen ikinä asunut.

Mitä kannattaa luvata? Totta kai jotain sellaista jonka voi toteuttaa, mutta jossa on vähän haastetta. Kaikkea ei kannata laittaa uusiksi – mutta jotain uutta kuitenkin voi elämäänsä houkutella. En lupaa käyttäytyä paremmin tai huonommin, ehkä voisin olla vähän kivempi tai sitten äkäisempi.  Voisin luvata pitää parempaa huolta pyörästäni ja korjauttaa sen… ehkä hiihtää  säännöllisesti?

Viime vuonna luovuimme astianpesukoneesta. Luovuimme myös mikroaaltouunista. Päätin, että arjessamme on aikaa harrastaa meditatiivista tiskaamista. Mikron häviämisen myötä ravinnosta hävisi kokonaan pikamikroruuat. Hienointa oli kun huomasimme sähkölaskumme 1/4osaa pienemmäksi.

Julkaisin tämän mielestäni upean huomion facebookissa ja sain kommentteja; mukavampaa kun ei tarvi itte tiskata, kulutatte  nyt vettä enemmän jne. Vesi onkin seuraava haasteemme! Talonyhtiömme alkaa laskuttaa vedenkulutusta käytön mukaan. Hintaan vaikuttaa käyttääkö kuumaa vai kylmää vettä. Kuukausittaisella vedenperusmaksulla kukin saa tietyn kuutiokiintiön kuin alkulähteeksi.

Mielestäni sähkön kulutuksessa säästäminen säästää myös vettä ja siten luontoa. Mutta voi miten hammasta purren haluaisinkaan rajoittaa suihkussa käyntejä tai vaikka vaatteidenpesua. Laskimme jopa, että ei ole ”taloudellisesti kannattavaa” varata ja maksaa saunavuorosta, että siellä lääräisi sitten perheen puhtaaksi.

Ja miksi se tuntuu pahalta? Vuonna 2010 opin, että vesi ei juomalla lopu. Puhdas vesi loppuu siksi, että mm. teollisuus saa käyttää ja pilata sitä mielinmäärin. Ajattelenpa vaikka Pohjois-Suomeen avattavia kaivoksia, ne tulevat käyttämään tuhansia kuutioita puhdasta vettä ilman että ketään harmittaa.

On tietysti hienoa, että otamme vastuun perheen vedenkäytöstä. Mutta voisiko vettä kuluttaa vielä vähemmän jotenkin muuten? T-paidan valmistukseen kuluu 2 900 litraa virtuaalivettä. Appelsiinin tuottaminen kuluttaa 50 litraa. Hampurilaiseen kuluu 2400 litraa… tässä vain muutama virtuaalivedenkulutus-esimerkki. Usein kulutustavaroitamme ja ruokaa tuotetaan maissa, joissa samanlaiset ihmiset kuin me, kärsivät veden vähyydestä.

Luulenpa, että merkittävämpää veden säästämistä on siis luopua turhasta kulutuksesta kuten roinasta ja kaukomailta tuotavien ruokien ja lihan nauttimisesta. Aloitimme tämän jo viime vuonna, vanhasta kannattaa siis pitää kiinni myös tänä vuonna!

Hyvää ja kulutuksesta vapaata vuotta 2011!

(Virtuaaliveden kulutuksesta ja globaalista vesikriisistä kertovan esitteen voi ladata täältä (aiheeseen liittyvät dokumentit-osiosta. )

ps. Taloudellisessa mittakaavassa vesimaksut kahmaisevat n.50euroa kuukausittaisesta budjetista, mikä on oikeasti pieni hinta loruttelusta.

Suurin osa meistä asuu taloyhtiössä. Asuintalojen energiankulutus on tulossa syyniin, joten nyt on hyvä aika olla etujoukoissa liikkeellä.

Aiemmin on säädelty uusien talojen rakentamista, mutta EU:n uudistuva energiatehokkuusdirektiivi tulee kiinnittämään huomiota myös talojen remontoimiseen.

Energiansäästömahdollisuuksia on jatkossa mietittävä ainakin isoissa korjauksissa, kuten ikkuna-, ja ulkoseinäremonteissa.

Jos kuulut taloyhtiön hallitukseen, otapa energia-asiat puheeksi. Jos taloonne on tulossa isoja remontteja, vaadi selvittämään energiansäästön mahdollisuudet samassa rytäkässä.

Mikään ei estä myöskään vuokralaista tekemästä aloitteita taloyhtiönsä hallitukselle.

Hyvä tapa aloittaa taloyhtiön energiatalkoot on valita asukkaiden keskuudesta energiavastaava, joka neuvoo muita säästömahdollisuuksissa. Esimerkiksi lämpimän veden säästämisestä voi kerätä ja jakaa vinkkejä.

Ehkä kannattaa myös herättää keskustelua isommista ratkaisuista. Kuinka moni oikeasti käyttää taloyhtiön viileäkellaria? Olisiko samasta tilasta enemmän iloa muussa, vähemmän energiaa kuluttavassa käytössä.

Lähde: Europa-lehden artikkeli

Korjauksista ja huoltotoimenpiteistä on paha nipistää. Suhteellisesti suurin osuus kerrotaloasunto-osakeyhtiöiden hoitokuluista kului kuitenkin lämmitykseen, jossa taloyhtiöt voisivat joskus säästää melko helpostikin.

Motiva muistuttaa, että asuinkerrostalossa huonelämpötilan pitäisi olla kaikissa asunnoissa sama. Jo reilun asteen poikkeama asuntojen välisessä lämpötilassa vaikuttaa asumismukavuuteen ja energiatehokkuuteen, jos taloa lämmitetään kylmimmän huoneiston mukaan. Samalla eurot sananmukaisesti haihtuvat ilmaan: osa asukkaista tuulettaa villisti, kun loput taas hytisten vääntävät pattereitaan suuremmalle.

Taloussanomien mukaan ei ole erikoista, että taloyhtiön ilmanvaihto- ja lämmitysjärjestelmä vaatisi korjausta. Usein järjestelmien perussäätäminen on saattanut unohtua taloa tiivistävien ikkuna- ja julkisivuremonttien jälkeen.

Pielessä olevat säädöt saattaa huomata esimerkiksi tarkastelemalla taloa pakkasella. Jos tietyssä päässä rakennusta näkyy usein iso liuta avonaisia ikkunoita, se voi johtua muustakin kuin yksittäisistä tuulettamistottumuksista, ja huoneistojen lämpötilat kannattaa ottaa puheeksi vaikka taloyhtiön kokouksessa.

Jos taloyhtiö pystyy lämmitysjärjestelmää säätämällä tai muuten yhteisesti sopien alentamaan keskilämpötilaa esimerkiksi kahdella asteella, lämmityskustannukset alenevat kymmenen prosenttia. Naapurien ikkunoihin kannattaa siis silloin tällöin katsahtaa yhteisen hyvän nimissä, vaikka muuten vaalisikin kanssaeläjiensä rauhaa ja yksityisyyttä parhaan kykynsä mukaan.

Omaa lämmitystään itse kukin voi tehostaa huolehtimalla patterien puhdistuksesta ja tarkastamalla silloin tällöin niiden toiminnan. Jos patterista kuuluu lorinaa tai vain sen alaosa lämpenee, laite on ilmauksen tarpeessa. Jotta patteri tunnistaisi huonelämpötilan oikein, sitä ei kannata peittää verhoilla. Säätöjä pohtiessa on hyvä myös muistaa, että huonelämpötilaksi suositellaan yleisesti noin 20-21 astetta, ja makuuhuoneessa saa mielellään olla vähän viileämpääkin.

Anna-Leena Pyykönen

Tiedän, että esimerkiksi sänky, tyyny, peitto, aterimet, kattila ja monet muut asiat ovat aika välttämättömiä, jos ei halua aivan askeettisesti elää. Silti ahdistaa ostaminen, koska tiedän, että minulla on kotona enemmän kuin tarpeeksi kaikkea, mitä elämiseen tarvitsen. Tilanne on täällä kuitenkin toinen, sillä enhän olisi millään voinut tuoda kaikkea mukanani.

Onnekseni satuin löytämään melko avarakatseisen kämppiksen. Allekirjoitettuamme vuokrasopimuksen kiersimme opiskelija-asuntojen takapihoilla kurkkimassa jätelavoille. Moni opiskelija muutti kuun vaihteessa, joten takapihoilla nökötti hylättyjä huonekaluja. Nyt asuntomme on siis kalustettu pääasiassa ilmaiseksi. Piironki, muutama tuoli, pari kirjoituspöytää, kenkäteline ja kolme peiliä olisivat maksaneet omaisuuden kirppiksillä, huonekaluliikkeistä puhumattakaan.

Ostoslistani on edelleen pitkä. En ole kuitenkaan ostanut tyynyä, patjaa ja peittoa lukuun ottamatta mitään kaupasta. Lamppu, teepannu, keittiöpyyhkeet ja astiat ovat löytyneet halvalla second hand shopista ja lauantaikirppiksiltä. Tuntuu vain niin turhalta ostaa asioita, joita tiedän, etten puolen vuoden päästä tarvitse. Pitäisi ehkä vain päästä eroon asennevammasta ja nauttia siitä, että sisustan ekologisesti. Kanssaopiskelijat kun ovat ensi töikseen rynnänneet Ikeaan.

Suhteeni uuteen ja vanhaan tavaraan on valtavirtaan verrattuna ehkä hieman kieroutunut. En osta vaatteita esimerkiksi H&M:stä muun muassa siksi, että voin saada samalla hinnalla käytettyjä mutta todennäköisesti kestävämpiä vaatteita second hand shopista. Jos jokin hyväkuntoinen tuote maksaa kirppiksellä miltei saman verran kuin uusi kaupassa, ostan mieluummin kirppikseltä. Minulle tuotteen kierrätys on tärkeämpää kuin se, että saan sen ihan uutena. Kun ostan kirppikseltä, säästän luonnonvaroja sen lisäksi, että yleensä myös rahaa säästyy.

Ensinnäkin asun suomalaisittain suhteellisen tiiviisti. Kahden hengen asunnossamme lämmitettävä pinta-ala on 47,5 m2. Toki vähemmänkin voisi olla, varsinkin kun asuntomme lämpiää talvisin harmikseni Helsingin Energian fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalla kaukolämmöllä. Sähköä kulutamme vuosittain noin 680 kWh ja se tulee Etelä-Savon Energian omistamasta norppamerkitystä tuulivoimalasta.

Kotimme valaistus on hoidettu energiasäästölampuilla, meillä on katkaisimella varustetut jatkojohdot ja mahdollisimman energiatehokkaat tietokoneet, jääkaappi ja pesukone. Pyykin pesemme yleensä 30 asteessa. Televisio ei ole koskaan päällä, koska sitä ei ole. Helsingin Sanomia luen vain sähköisesti ja postilaatikossa lukee ”ei mainoksia, kiitos!”.

Toisekseen liikun pääkaupunkiseudulla pääsääntöisesti polkupyörällä. Pidemmät matkat taittuu junalla tai bussilla. En omista ajokorttia enkä autoa. Olen ollut lentämättä nyt noin 1,5 vuotta. Siitä huolimatta olen matkustanut ja lomaillut pitkin maailmaa. Vuosien varrella lentokilometreja on kertynyt kuitenkin aivan käsittämättömän paljon liikaa.

Kolmanneksi olen ruokatottumuksiltani vegaani. En syö mitään eläinperäisiä tuotteita, koska niiden kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvisperäisiin ruokiin verrattuna huomattavan suuret. Varsinkin naudanliha ja juusto ovat pahoja. Kauppamatkat kuljen jalan tai pyörällä. Suosin päivittäiselintarvikkeiden hankinnassa kasvisruokakauppa Asokaa tai Ruohonjuurta. Valitsen aina kun mahdollista luomua tai reilun kaupan tuotteita. Ruuan laitossa suosin vedenkeitintä. Uunia en ole käyttänyt vuosiin. Syön monta kertaa viikossa ulkona.

Olen luopunut useimmista turhakkeista parantaakseni elämänlaatuani. En käytä alkoholia tai muita päihteitä. Kahvin sijaan juon teetä, limsojen ja mehujen sijaan hanavettä. Makeisia, suklaata, sipsejä, pullaa tai keksejä en syö lainkaan. Naposteluporkkanoita ja neljän viljan luomupuuroa sitäkin enemmän.

Inhoan shoppailua, niin kauppakeskuksissa kuin kirpputoreillakin. Vaatteet ja muut kulutushyödykkeet, kuten tietotekniikan, ostan usein uutena. Näin voin hoitaa ”välttämättömät” hankinnat mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti sekä saan juuri sitä mitä haluan. Tämä saatta toisinaan johtaa ympäristön kannalta huonoihin valintoihin. Toisaalta en halua tuhlata aikaani ompelemalla omia vaatteita tai kiertämällä kirpputoreja ja roskiksia. Kotitaloutemme nettotuloista lahjoitamme kuitenkin vuosittain noin 7,5 prosenttia hyväntekeväisyyteen.

Tärkein omaisuuteni on kynä, muistikirja ja kalenteri. Enkä tulisi toimeen ilman kannettavaa tietokonetta, muistitikkua, Internet-yhteyttä ja polkupyörää. Kynää tarvitsen kirjoittaakseni muistiin, mitä seuraavaksi aion tehdä ja kalenteri kertoo, mihin pitää milloinkin mennä. Tietotekniikan ansiosta pystyn löytämään tarvittavan tiedon ja tekemään työni tehokkaasti. Polkupyörä kuljettaa pääkaupunkiseudulla kätevästi oikeaan paikkaan.

Hiukan perusteellisemmin ajateltuna tärkeimmät työvälineeni ovat puhe- ja kirjoitustaito. Ilman niitä, samoin kuin hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoa, yhteiskunnallinen vaikuttaminen olisi lähes mahdotonta. Kunnostani pidän huolta juoksemalla yli 2000 kilometria ja pyöräilemällä noin 4000-5000 kilometria vuodessa.

Sopii kuitenkin kysyä. Mitä ihmeen väliä omilla elämäntapavalinnoilla on, kun naapuri sotkee samaan malliin kuin aiemminkin. Toki henkilökohtainen on poliittista ja ainakin oma elämänlaatu paranee. Tarvitaan kuitenkin laisäädäntöä ja taloudellisia ohjauskeinoja tekemään naapurin typeryyksistä, kuten ylisuuresta asunnosta ja autoilusta, lentolomista sekä lihansyönnistä loppu. Vaikuttaminen yhteiskunnallisiin rakenteisiin onkin paljon tärkeämpää kuin omat elämäntapavalinnat. Se, että osallistuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja itselle tärkeisiin asioihin, tekee omalta osaltaan elämästä hyvää, merkityksellistä ja elämisen arvoista.

Koen olevani askeettinen hedonisti, joka tarkoittaa sitä, että pidättäytymällä tietyistä ympäristölle tuhoisista kulutushyödykkeistä voin nauttia elämästäni enemmän ja kokea voivani paremmin. Askeettinen hedonisti kokee elävänsä ylellisyydessä, vaikka hän on luopunut monista asioista. Immanuel Kantia mukaillen hän ei ole halujensa orja vaan hänellä on vapaus määrätä oman toimintansa lait. Askeettisen hedonistin viettitoiminnot eivät ole hetkittäisten ärsykkeiden armoilla. Olen niin rikas, että minulla on varaa olla ilman.

Yhdessä asuvat ihmiset eivät  tarvitse yhtä paljon tavaroita kuin yksinasujat, sillä niitä voidaan käyttää yhteisesti. Tämä toki vaatii sen verran sosiaalisia taitoja, että silitysraudan ja kattilan yhteiskäytöstä pystytään sopimaan, eikä kukaan linnoittaudu omaan huoneeseensa ainokaisen yhteisen tietokoneen kanssa. Kimppahankinnat voivat myös tuoda luksusta elämään, kun käytössä on oman ompelukoneen sijasta yhteiset ompelukone, saumuri ja vaikka skanneri.

Yleisesti ottaen, kaupungissa asuminen on jossain määrin energiatehokkaampaa kuin maaseudulla asuminen lyhyempien välimatkojen vuoksi. Maaseudulla puolestaan on paljon mahdollisuuksia ekologisiin ratkaisuihin: etätyöskentely ja kimppakyydit vähentävät liikenteen aiheuttamaa ympäristökuormaa, ja koska haja-asutusalueella useimmiten asutaan pientaloissa, pystyy sen ekovalintoihin vaikuttamaan joustavammin ja helpommin kuin kerrostaloasukki.

Maaseutu ja kaupunki –jako on ekologisessa mielessä raisu yksinkertaistus, sillä minne tahansa sitä muuttaakin, jää ympäristöön vaikuttavissa ratkaisuissa itselle paljon valinnanvaraa. Yksittäisenä ympäristöpäätöksenä asumisratkaisut ovat oikeasti merkittäviä, ja harkitsemalla asiaa kunnolla voi monessa muussa valinnassa vastaavasti hiukan joustaa ilman, että oma kuormitus kasvaa kohtuuttomaksi.

Monet myös toteuttavat unelmansa. Varjopuoli on usein tuntien ruuhkassa istuminen, kun julkisten reitit eivät harvaan asuttuun onnelaan asti ulotu.

On epätodennäköistä, että nämä Nurmijärvi-ihmiset muuttaisivat takaisin pienempään asuntoon, vaikka heille kuinka syytäisi tietoa autoilun ja lämmityksen ilmastopäästöistä. Sen sijaan tiiviistä kaupunkiasumisesta pitäisi tehdä houkuttelevampaa.

Miten kerrostaloasumisesta sitten saataisiin tehtyä onnellisen arjen tyyssija? Itse toivoisin kovasti omaan taloomme kerhohuonetta, jossa voisi entisöidä ja huoltaa huonekaluja. Runsaat taloyhtiön varastotilat vähentäisivät lisätilan tarvetta asunnossa.

Miksi ihmeessä kerrostalojen sisäpihat on luovutettu asfaltille ja autoille? Millaisia vihreitä keitaita ne voisivatkaan olla grillauspaikkoineen ja pihakeinuineen. Yhteisistä marjapensaista voitaisiin syksyllä kerätä marjat talkoilla, samalla kun kukkasipulit nostettaisiin talvehtimaan.

Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu paljon yhteisöllisyyden tarpeesta. Yhteisöllisyyttä on vaikea saada aikaa, jos kaikki pysyttelevät tiukasti omissa neliöissään. Yhteinen tila mahdollistaa kanssakäymisen.

Ekotehokkaita palveluja koskevassa tutkimuksessa kerrotaan mainio esimerkki siitä, mitä yhteinen tila voi kerrostalossa tarkoittaa. Wieniläisen kerrostalon pesutuvan yhteydessä on mukava taukotila, jossa lapset voivat leikkiä ja aikuiset istua kahvikupposen ääressä koneen pyöriessä. Pesula mahdollistaa talon asukkaille pieniä arjen mielihyvän hetkiä. Ne voivat olla ratkaiseva syy olla hankkimatta omaa pesukonetta.

Tutkimuksessa todetaankin, että vain ani harva valitsee palvelun pelkästään sen ympäristöystävällisyyden takia. Ekopalvelu saatetaan valita, jos se myös lisää elämänlaatua. Vaaditaan siis arkisia onnen hetkiä – ja samalla ekologisempaa elämää.

Lähde:
Markku Anttosen ja Minna Halmeen artikkeli Ekotehokkaat palvelut ja arjen onnen hetket