Olin suoriutunut työtehtävästäni hyvin. Palkitsin itseni menemällä kenkäkauppaan. Kokeilin saappaita, joissa oli kahdeksan sentin korot, vaikka tiesin, että viisi senttiä on huonolle selälleni maksimi. Saappaat näyttivät todella hyviltä.
“Sen takiahan me tehdään töitä, että välillä voitaisiin vähän nauttia”, kannusti myyjä.
Niinpä! Ostin saappaat ja tuntui hyvältä saada ne kauniissa paperikassissa.
Käytin saappaita kaksi kertaa ja hylkäsin ne työhuoneen nurkkaan. Menin ostamaan rakkolaastaria.
Aloin pohtia kuluttamisen mielihyvää. Jostain syystä palkitsemme ja lohdutamme itseämme ostamalla tuotteita, vaikka meillä on jo kaikkea.
Uuden tavaran haltuun saaminen tuntuu hyvältä, mutta ehkä vielä nautinnollisempia ovat itse ostamistapahtumaa edeltävät hetket. Katselu, valikointi, tuotteiden tunnusteleminen. Jotkut kengät hylkään heti: ei, nuo eivät ole ollenkaan minun tyyliäni. Jonkin toisen parin otan käteen, nämä voisivat sopia minulle.
Tutkija Turo-Kimmo Lehtosen mukaan ihmiset kuluttaessaan määrittelevät sekä yksilöllisyyttään että yhteenkuuluvuuttaan muiden ihmisten kanssa. Halutut tavarat ovat esityksiä niistä ihmisistä ja elämäntavoista, joihin samaistumme.
Mielihyvä taas syntyy Lehtosen mukaan pitkälti rajoista, joita asetamme kulutuksellemme. Kun on ensin kieltäytynyt, on myöhemmin nautinnollisempaa sallia itselleen jokin uusi tavara.
Lehtosen jälkeen luin Antti Nylénin poleemisen esseen Helsingin Sanomista. Hän kirjoitti, että kulutuskulttuurissamme tavaraa ei enää erota jätteestä. “Jossakin on oltava valtava kuoppa, josta tavaraa louhitaan, ja vieressä kasa, johon sitä pinotaan.”
Nylén on tietysti oikeassa. Ahdistuin. En silti tiedä, jätänkö seuraavan palkintotavaran ostamatta hänen kirjoituksensa vuoksi.
Jostain syystä on helppo ahdistua yleisesti, mutta ohittaa se vaihe, jossa aletaan miettiä, mitä ahdistus merkitsee oman toiminnan kannalta.
Mikä on tämän kirjoituksen pointti? Se, että kuluttamisen tuottama mielihyvä kannattaa ottaa huomioon kulutuskritiikissä. Se vaikuttaa hyvin monien ihmisten toimintaan eikä siitä päästä eroon sen paremmin syyllistämisellä kuin valistuksellakaan.
Ei shoppailu tietenkään ole ainoa meitä liikuttava asia. Suomalaisen työn liiton teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset toivovat jouluksi ennen muuta hellyyttä ja rakkautta. Parhaita asioita ei voi ostaa edes markkinataloudessa.
[...] liittyen kuluttamisen tuottamaa mielihyvää ja kokemusta pohdittiin kulutus.fi:ssä Tavaramaailman lumo-postauksessa. Kirjoittaja pohti, että yksi syy siihen miksi kulutuksen tuhlaavuuden tiedostamisesta on niin [...]