Luonto-Liitto - Kulutus.fi - Kulutus, ekologinen elämä ja kuluttajan valinnat.

Päätin vuodenvaihteessa aloittaa uuden liikuntaharrastuksen. Juoksun, pyöräilyn ja lihaskuntoharjoittelun lisäksi tarkoituksena oli alkaa harrastamaan kerran viikossa joko uintia, pitkiä kävelylenkkejä tai sulkapalloa. Vuoden aikana olen ehtinyt tähän mennessä kaksi kertaa uimahalliin uimaan.

Ainakin näin kylminä talvikuukausina lämpimillä uimaradoilla on riittänyt uimareita ruuhkaksi asti. Suomessa uinti onkin neljänneksi suosituin liikuntamuoto kävelylenkkeilyn, pyöräilyn ja hiihdon jälkeen. Suomen Kuntoliikuntaliitto ry:n ja Nuori Suomi ry:n mukaan uintia harrastaa 760 000 suomalaista.

Ympäristön kannalta ei ole tietysti ihan sama mitä liikuntaa harrastaa. Valitettavasti juuri uinti on yksi kaikkein eniten ympäristöä kuormittava kuntoilumuoto. Veden ja tilan lämmittäminen uimahallissa kuluttaa paljon energiaa. Matkat uimahalleihin kuluttavat myös luonnonvaroja. Luonnonvesissä uiminen kuntoilutarkoituksessa voisi olla kesällä hyvä vaihtoehto. Talvella tilanne on kuitenkin vähän haastavampi. Sitä paitsi vaikka avanto olisikin piristävä korvike, kuluttaa siihen usein liittyvä saunominen paljon energiaa.

Kannattaa kuitenkin huomata, että liikuntapaikalle matkustaminen muodostaa usein kaikkein merkittävimmän yksittäisen osan luonnonvarojen kulutuksesta liikuntaharrastuksesta riippumatta. Liikenteen osuus on selvitysten mukaan jopa 42-75 prosenttia liikuntamuodon luonnonvarojen kulutuksesta. Esimerkiksi Suomessa keskimääräinen matka liikuntapaikalle on 15 km, jonka 73 % kulkee henkilöautolla, 17 % linja-autolla ja vain 10 % polkupyörällä. Vastaavasti esimerkiksi liikuntapaikan, rakennuksen tai rakenteiden suhteellinen osuus luonnonvarojen kulutuksesta vaihtelee jäähallin 8 %:sta kevyen liikenteen väylän 64 %:iin.

Liikuntaharrastuksista kevyen liikenteen väylillä ja kuntoradoilla tapahtuvan liikunnan luonnonvarojen kulutus on kaikkein alhaisin. Kuntoilu sisäliikuntatiloissa kuluttaa yli kymmenen kertaa enemmän luonnonvaroja. Tässä valossa myös sulkapallo vaikuttaa huonolta vaihtoehdolta. Kaikkein ekologisin kuntoiluharrastus on siis juoksu ja pyöräily uimisen ollessa kaikkein huonoin vaihtoehto. Seuraavaksi pitää jäädä pohtimaan, millä liikuntamuodolla uimisen voisi parhaiten korvata.

Toisaalta kannattaa muistaa, että kuntoilun osuus yksilön luonnonvarojen kulutuksesta on häviävän pieni verrattuna asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan. Kuntoilua harrastettaessa kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten liikuntapaikalle matkustaa ja mitä suuhunsa pistää täyttääkseen liikunnasta aiheutuneen energiatarpeen. Saattaa olla niin, että vegaanista ruokavaliota noudattavan uimahalleissa viihtyvän uimarin luonnonvarojen kulutus on monin verroin pienempi kuin lenkkeilyn jälkeen naudanlihapihvejä ja juustoleipiä suuhunsa pistelevän sekasyöjän.

Samalla kun olen pohtinut kahden uimahallissa käyntini ekologista taakkaa, olen hankkinut uuden (isomman) asunnon, johon suunnittelemme remonttia ja muuttoa. Tämä jos mikä kuluttaa luonnonvaroja. Siitä kuitenkin pohdintaa seuraavalla kerralla.

Eri liikuntalajien luonnonvarojen kulutusta on selvitetty Suomen luonnonsuojeluliiton liikuntaMIPS:n yhteydessä. Lisätietoja täältä.