Aivan koko maailma ei ehkä pelastu käyttämällä kierrätyspaperisia kirjekuoria. Siitä huolimatta omatekoiset kirjekuoret osoittautuivat kivaksi kierrätyshenkiseksi askarteluprojektiksi, josta innostuin aika paljon. Eivätkä tuloksetkaan olleet hullumpia.
Tempaukset voivat innostaa niin, että sen jälkeen ei palata entiseen menoon, vaan opit jäävät elämään. Valitettavasti usein on vaan niin, ettei innostus kanna edes tammikuun loppuun asti. Mikä neuvoksi? Kuntosalit pyrkivät sitouttamaan uudet asiakkaansa kuntoiluun pitkillä kausisopimuksilla. Yllättävää kyllä ennustaisin, että markkinavoimista löytyisi ratkaisu myös ekologisen elämäntyylin juurruttamiseksi ihmisten arkeen.
Vaikka itselleni on tärkeintä onnellisen, kohtuullisen ja ekologisen maailman rakentaminen, koen samalla, että ympäristöystävällinen käyttäytyminen (kuluttaminen) kohentaa myös omaa statustani. Ekosähkö, polkupyörä ja vegaaniruoka on samalla myös identiteettipolitiikkaa.
Marraskuun pikkupakkaset alkoivat ja inspiroivat järjestämään lapas- ja pipoasiat kuntoon tulevan talven varalle. Enää edes kauhtuneita tumppuvanhuksia ei voida luokitella roskistavaraksi.
Aina yhteinen hyvä aate ei riitä – hommat kaatuvat monesti siihen, että ollaan eri mieltä käytettävistä keinoista. Päämäärien saavuttaminen yhteistyöllä vaatisi sen, että keinoista keskusteltaisiin avoimesti. Näin ehkä vältettäisiin se, että eri tavoilla ajattelevat jumiutuvat parantamaan maailmaa kukin omina pieninä ryhminään.
Onko asiasta syytä huomauttaa, jos ystävien tai perheenjäsenten kulutustavat ovat ympäristön kannalta ongelmallisia? Onko lähi-ihmisten tarkoitus tehdä yhteiselosta pehmoista? Vai onko hiilijalanjäljestä nalkuttaminen sittenkin rakkauden teko?
Kaatopaikat vaarassa -valokuvauskilpailussa nuoria haastetaan pohtimaan, miten heidän omassa jokapäiväisessä elämässään näkyy kestävä elämäntapa ja kestävä kuluttaminen. Kilpailu nostaa esiin myös laajempia näkökulmia ja kysymyksiä kulutuskritiikin tärkeydestä kaikissa elämänvaiheissa. Se antaa myös aihetta miettiä median ja mainostajien vaikutusta kulutuskäyttäytymiseemme.
Moni ekologista elämäntapaa tapaileva joutuu kipuilemaan valintojensa kanssa. Miksi niin usein tulee luopuneeksi tai joutuu luopumaan periaatteistaan käytännön valintatilanteessa? Miksi hyvän vaihtoehdon valitseminen on tehty niin vaikeaksi?
Silloin kun huomaan arjessani joitakin ekosyntejä, yritän muuttaa käyttäytymistäni sen mukaan. Kaikesta huolimatta elämässäni on edelleen joitakin asioita, jotka voidaan tavalla tai toisella laskea ekotaakaksi. Tässä neljä ekosyntistä paljastustani.
Miten ekologinen siis pitää itse olla voidakseen uskottavasti puhua ekologisista valinnoista? Pohdin tätä lähes päivittäin. Mikään vastaus ei kuitenkaan tunnu täysin kattavalta. Olisiko sitten helpompaa vain kertaheitolla luopua vaikka minun tapauksessani juuri lentämisestä lopullisesti, kun kerran niin monesta muustakin asiasta olen valmis luopumaan tavallisessa arjessakin?