Luonto-Liitto - Kulutus! - ekologinen elämä ja kuluttajan valinnat.

Mitä tekee kaupunkilainen, kun postilaatikosta kolahtaa ilmoitus taloyhtiön vesi- ja lämmityskatkosta? Tietenkin kauhistuu ja alkaa etsiä muualta evakkopaikkaa kyseiselle päivälle. Uteliaalla mielellä varustettuna päivä ilman vettä ja lämpöä osoittautuikin kiinnostavaksi kokemukseksi.

Vaikka markkinoilla yhä liikkuu jos minkälaista vaippatarvetta, en enää itse viitsisi käyttää muita kuin parhaan teknologian kestovaippoja. Hyvät vaipat ovat kirppareillakin helposti vähän kalliimpia, mutta aikaa ja hermoja säästyy huonoompiin verrattuna. Ja kertavaippoihin verrattunahan kaikki kestovaipat tulevat halvaksi. Lisäksi kestovaippailu on selvä ympäristöteko.

Minuakin on tainnut vaivata viimeaikoina setäsyndrooma (vai olisiko sitten tätisyndrooma). Kun tarpeeksi pohtii ja pyörittelee ympäristöongelmia päässään tai usein varsin samoissa piireissä ja lähinnä omasta näkökulmastaan, saattaa vähän kyynistyä ja unohtaa miksi koko hommaan olikaan ryhtynyt. Kuten joku viisas on kuitenkin sanonut, että jos ei uskoisi jotain toivoa olevan, ei kai tässä mitään kannattaisi yrittääkään. Koitetaan pitää mielessä ja yrittää vaan kovemmin, välillä se on myös huippuhauskaa.

Aivan koko maailma ei ehkä pelastu käyttämällä kierrätyspaperisia kirjekuoria. Siitä huolimatta omatekoiset kirjekuoret osoittautuivat kivaksi kierrätyshenkiseksi askarteluprojektiksi, josta innostuin aika paljon. Eivätkä tuloksetkaan olleet hullumpia.

Tempaukset voivat innostaa niin, että sen jälkeen ei palata entiseen menoon, vaan opit jäävät elämään. Valitettavasti usein on vaan niin, ettei innostus kanna edes tammikuun loppuun asti. Mikä neuvoksi? Kuntosalit pyrkivät sitouttamaan uudet asiakkaansa kuntoiluun pitkillä kausisopimuksilla. Yllättävää kyllä ennustaisin, että markkinavoimista löytyisi ratkaisu myös ekologisen elämäntyylin juurruttamiseksi ihmisten arkeen.

Suorin reitti tarkoittaa tietenkin lumihangessa tarpomista, siis linnuntietä kulkien tai sinnepäin. Vaikka reissuun meneekin kaksi tuntia on sen aikana saanut ihmetellä kaiken näköistä ja todeta monenlaista, liikunnasta puhumattakaan. Eniten tykkään kuitenkin siitä, että hyvällä kelillä juna-asemalla polkee 20 minuutissa mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Lihaton tammikuu -kampanja herättää monenlaisia tunteita. Kirjailija Joonas Konstigin maailman lihantuotanto kuulostaa nykymeininkiin verrattuna utopialta – joka kuitenkin saavutettaisiin jotenkin kummallisesti itsestään, kunhan kasvissyöjät vain luopuisivat surullisesta harhaopistaan.

Voimaannuttaminen, aktivointi, sysäyttäminen – nämä ovat keinoja, joilla ajatushautomo Demos Helsinki rohkaisee ihmisiä hiffaamaan, että jokaisella meistä on avaimet käsissään toimintaan ja muutokseen.

Vaikka itselleni on tärkeintä onnellisen, kohtuullisen ja ekologisen maailman rakentaminen, koen samalla, että ympäristöystävällinen käyttäytyminen (kuluttaminen) kohentaa myös omaa statustani. Ekosähkö, polkupyörä ja vegaaniruoka on samalla myös identiteettipolitiikkaa.

Pitäisikö vaatteen sopia vartalolle vai vartalon vaatteeseen? Eettistä muotia on myös se, että vaatteita löytyy kaiken kokoisille ja näköisille ihmisille, ei vain mallinmitoissa oleville ihannevartaloille.