Juuri tuolta minusta tuntui, kun viikko sitten sain sähköpostiini kahden hengen kotitaloutemme selkäreppulaskelmat. Ekologisella selkärepulla viitataan siis kaikkiin niihin kiinteisiin luonnonvaroihin, joita kuluu tavaroiden ja palvelujen tuotannossa ja käytössä jossain vaiheessa, jossain päin maailmaa. Olimme osallistuneet puolisoni kanssa Suomen luonnonsuojeluliiton KotiMIPS-hankkeen esitutkimuksiin, ja nyt asumiseemme ja ruokailuumme liittyvät selkäreput oli saatu laskettua.

Tässä kohtaa pieni taustoitus lienee tarpeen. Asustamme puolisoni kanssa kahdestaan 47 neliön asuntoa Helsingin Käpylässä. Emme siis elä maalla omavaraistaloudessa, vaan keräämme ruokamme pääasiassa lähi-Alepan hyllyiltä. Olemme kasvissyöjiä, mutta syömme päivän lämpimän aterian ihan tavallisessa lounasravintolassa. Meillä ei ole sähkösaunaa tai astianpesukonetta, mutta käytämme A-luokan jääkaappi-pakastinta ja pyykinpesukonetta. Kaikissa mahdollisissa valaisimissamme on energiansäästölamput. Pattereissamme juoksee helsinkiläistä fossiililämpöä, mutta sähkö sentään saadaan savolaisesta tuulivoimalasta.

Jos asumisestamme ja elämisestämme haluaa sanoa jotakin yhdellä lauseella, voi todeta, että olemme toteuttaneet ne ympäristöystävälliseksi katsotun elämäntavan helpot ratkaisut. Olemme tehneet pieniä tekoja, jotka eivät vaadi juuri ylimääräistä vaivaa, mutta joiden sanotaan silti keventävän ympäristötaakkaa. Elämämme on ollutkin koko ajan sen verran mukavaa, että olen epäillyt rajallisten askeltemme kantavuutta. Suomalainen ei usko tuloksiin ilman itkua, kärsimystä ja hampaiden kiristelyä!

Olinkin iloisesti yllättynyt, kun MIPS-lukumme näyttivät sekä asumisen että ruokailun osalta yli puolet keskivertosuomalaista pienemmiltä. Vau, ehkä pyykin pesulämpötilojen lasku ja stand by -tilojen sammuttelu ei ollutkaan mennyt hukkaan! Kannatti jättää eläinperäiset tuotteet vähemmälle ja suosia kotimaista luomua. Tuijottelin MIPS-numerojamme ylpeänä kuin aikoinaan kiitettävää arvosanaa joulutodistuksessa.

Asuminen ja ruokailu muodostavat karkeasti ottaen puolet suomalaisten kotitalouksien ympäristökuormituksesta. Keskivertosuomalainen taas kuluttaa tällä hetkellä noin neljän maapallon verran luonnonvaroja. Meidän helpoilla nakeillamme kotitalouksien kokonaiskuormituksesta näyttäisi saavan ainakin neljänneksen pois. Jos myös valtio ja yritykset tsemppaisivat vähän ja pinnistäisivät kokoon samanlaiset säästöt, oltaisiin jo yhdessä maapallossa. Kiltti Joulupukki, jos nyt satut lukemaan tätä siellä Korvatunturilla, niin panisitko Suomelle pakettiin hiukan yhden pallon politiikkaa?