Kuvituskuva

Vastuullisten ruokatrendien vastuuttomat seuraukset – tapaus kvinoa

Niin kuin jokainen lihasta luopunut tietää, on tarvittavan proteiinin turvaaminen jokapäiväisessä ruokavaliossa joskus hankalaa. Pelkällä porkkanan rouskuttamisella ei kasvissyöjäkään tule toimeen. Monet suosivatkin esimerkiksi tofua, soijaa tai vaikkapa uutta trendikästä tulokasta kvinoaa. Kvinoa on vähärasvainen ruokakasvi, ja sen proteiinipitoisuus on korkea, 14–18 %. Lisäksi se mm. sisältää terveellisiä ja välttämättömiä aminohappoja. Kaiken kaikkiaan siis vastuullinen ja terveellinen valinta.

Valitettavasti tarina ei ole näin yksinkertainen. Kvinoasta on tullut länsimaissa suurta herkkua, ja sen hinta on kolminkertaistunut vuodesta 2006. Tämä taas on johtanut siihen, että Perun ja Bolivian köyhimmillä ihmisillä, joille se oli kerran tärkeä osa heidän ravintoaan, ei enää ole varaa siihen. Ulkomailta tuotu roskaruoka on halvempaa. Limassa kvinoa maksaa enemmän kuin kana. Korkeat hinnat kannustavat myös muuttamaan viljelysmaat tuottaviksi kvinoafarmeiksi, mikä vähentää alueiden monimuotoisuutta.

Hyvää tarkoittavat kuluttajat länsimaissa voivat siis tahattomasti ajaa köyhimpien maiden ihmisten ja luonnon köyhtymistä. Eikä kvinoa myöskään ole ainoa esimerkki, jossa ulkomailta tuotujen eettisten herkkujen tuotanto aiheuttaa ongelmia tuotantomaassa. Muita esimerkkejä ovat vaikkapa parsan tuotanto Perussa, eikä soijan tuotannon mainekaan ole puhtoisin (kts. lähteenä käytetty artikkeli).

On myös ehkä mahdollista yleistää, että kasvissyöjien ruoka kulkee monesti pidempiä matkoja ennen lautaselle päätymistä ottaen huomioon rakkautemme vaikkapa tofua, soijaa ja kikherneitä kohtaan. Tämä siitäkin huolimatta, että toki monet tietoisesti suosivat kotimaissa tuotettua ruokaa niin paljon kuin mahdollista. Lihansyöjät voivat ainakin tässä suhteessa tuntea hieman kevyempää omaatuntoa. Onhan kaupoista edelleen helposti löydettävissä kotimaista ja jopa lähellä tuotettua lihaa.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kasvissyönnistä tulisi luopua, eikä ruoan kulkeman matkan mukaan ruokaa voi yksinkertaisesti luokitella hyväksi tai pahaksi. On kuitenkin tärkeää pohtia kaikkia ruokailutottumuksistamme ja -trendeistämme koituvia seurauksia. Eläinperäisten tuotteiden välttely ei itsessään tee valinnoista kestäviä. Viljelylläkin on suuria vaikutuksia paikalliseen ympäristöön, ja sosiaalinen kestävyys on myös erittäin tärkeä osa vastuullisuutta.

Lähde: Guardian, 16.1.2013, “Can vegans stomach the unpalatable truth about quinoa?”

Tagit: , , ,

4 kommenttia

  1. Kotimainen hampunsiemen ja härkäpapu ovat ne meidän tämänhetkiset valkuaiskasvit. Molemmat erinomaisia ja ravintotiheitä ruoka-aineita. Vehnänalkio on myös yksi mainitsemisen arvoinen. Eräiden/monien tietolähteiden mukaan hamppu on ”täydellinen” kasviproteiinin, kuten myös rasvahappojen lähde.

    Kulinarismia tai reseptejä näistä vaan ei taida vaan olla kauheasti kehitetty, koska ovat jokseenkin tuntemattomia tai unohtuneita suomalaisissa keittiöissä. Mutta sitähän voi kokeilla ja kehittää! Härkäpapua on mm. käytetty tempehin valmistukseen.

  2. ”Lihansyöjät voivat ainakin tässä suhteessa tuntea hieman kevyempää omaatuntoa. Onhan kaupoista edelleen helposti löydettävissä kotimaista ja jopa lähellä tuotettua lihaa.”

    Suomalaisen lihan tuotannossa hyvin merkittävässä osassa on ulkomailta tuotu valkuaisrehu, josta suurin osa on halpaa etelä-amerikkalaista tai aasialaista soijaa. Suomen oma-varaisuusaste valkuaisrehussa oli vuonna 2010 noin 15% (http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2010/5u8Zwr8Vm/Rehustrategiatyoryhman_raportti_final_NEW_220910.pdf), mistä se on vähän noussut.

    Suurin osa viljellystä maailmassa viljellystä soijasta menee eläinten rehuksi. Sikäli lihansyöjät ovat soijan viljelyn ongelmista vielä enemmän vastuussa kuin kasvissyöjät.

    Suomessa tulisi panostaa kotimaisten valkuaiskasvien, kuten herneen ja härkäpavun, viljelyyn ja jalostukseen.

  3. Totta. Jätin soijakeskustelun tästä jutusta pois siksi, etten halunnut pitkittää tekstiä, ja viittasin vain alkuperäiseen lähteeseen. Siellä sanotaan siis:

    ”Soya, a foodstuff beloved of the vegan lobby as an alternative to dairy products, is another problematic import, one that drives environmental destruction [see footnote]. Embarrassingly, for those who portray it as a progressive alternative to planet-destroying meat, soya production is now one of the two main causes of deforestation in South America, along with cattle ranching, where vast expanses of forest and grassland have been felled to make way for huge plantations.”

    Mutta ehdottomasti siis tärkeä lisäys tuo, että suurin osa soijasta menee nimenomaan juuri eläinten rehuksi.

    Ehkä teksti oli hieman yksinkertaistava ja syyllistävä. Ajatuksena oli kuitenkin tuoda esille eri näkökulmia ja niitä vaikutuksia, joita vastuullisillakin valinnoilla voi olla.

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi