Kuvituskuva

Turhista tavaroista luopuminen tuo rauhaa arkeen

Muutto. Jokainen joutuu kohtaamaan sen jossain vaiheessa elämäänsä ja samalla erään toisenkin asian: omistamme käsittämättömät määrät turhaa tavaraa, joka vain on kertynyt nurkkiin, kaappeihin ja varastoon aikojen saatossa. Miten päästä tuosta tavarataakasta eroon?

Törmäsin vuoden alussa tavarapaljoutta käsitelleeseen lehtiartikkeliin, jonka yhteydessä esiteltiin yhden ihmisen ideasta lähtenyt haaste: Tavara päivässä pois. Vuodessa siis kiertoon saisi lähteä 365 tavaraa. Päätin tarttua haasteeseen.

Vuoden ensimmäisenä päivänä olin juuri palannut lähes kaksiviikkoiselta mökki- ja hiihtoretkeltä, jossa tavaraa oli mukana vain se, minkä jaksoi rinkassaan kantaa. Aikoinaan ensimmäiset tekemäni pidemmät vaellukset saivat minut pohtimaan koko tavarapaljoutta.

Luonnossa ei ole mitään turhaa ja kaikki minkä itse sinne päättää mukaansa ottaa, on kannettava takaisinkin. Turhien tavaroiden omistaminen tuntuu vähän samanlaiselta taakalta, kuin liian painava rinkka.

Reilun kahden kuukauden aikana kierrätykseen tai kirpputoreille on päätynyt kotoani jo 286 tavaraa! Olen listannut noista jokaisen, ja listan yhä kasvaessa en voi olla ihmettelemättä, että mistä tätä tavaraa oikein riittää?

Astioita, ruokailuryhmä, sisustustavaraa, liian pieniä tai ihan kivoja vaatteita, kenkiä, korjausta vaativa pinnatuoli, heräteostos-matto ja kasa vanhoja aikakauslehtiä. Tässä vain osa listastani. Eräs listaani vilkaissut kaveri totesi hämmästyneenä: ”Nämähän ovat kaikki ihan järkeviä tavaroita!” Niinpä, mutta mitä tekee ihminen yli viidelläkymmenellä vaatteella, jotka odottavat kellarissa sitä oikeaa tilannetta?

Ehjät vaatteet ja tavarat ovat päätyneet poikkeuksetta myyntiin tai lahjoituksina lähialueen kirpputoreille. Mutta jotain on päätynyt myös kaatopaikkojen jätevuoria kasvattamaan: kylpyhuoneen kaapista löytyneistä 37:stä kynsilakasta suuri osa oli kuivuneita, roskiin meni. Omatunto kolkuttaa, nuokin olisin voinut jättää ostamatta!

Olen luopunut keskimäärin neljästä tavarasta päivässä, ja tällä vauhdilla tuo maaginen luku 365 täyttyy varmasti ennen keväällä häämöttävää muuttoa! Moni tavara on saanut uuden kodin kirppisten kautta, samalla on kilahtanut mukavasti euroja muuttokassaan. Olisi mielenkiintoista jatkaa projektia vuoden loppuun saakkaa ja katsoa, monestako tavarasta olen valmis luopumaan. Tavaraa varmasti riittää ja tavarataakan keveneminen voittaa luopumisen tuskan.

Yksi asia on tästä eteenpäin varmaa. Uuteen yhteiseen kotiin en aio ostaa lisää turhuuksia, vaan jokainen esine joutuu ostohetkellä kuulusteluun: tarvitsenko tätä oikeasti?

Tagit: , , , , , , , ,

5 kommenttia

    • Kiitos kommentista! Hyvä huomio tuo oikein lajittelu, itselleni se on jo niin itsestäänselvää, etten sitä tämän yhteyteen tajunnut mainita. :)

    • Eipä ole tullutkaan mieleeni lajitella ongelmajätteisiin noita vanhoja kynsilakkoja. Useinmitenhan vanhentunut tai muuten käytöstä poistettava kosmetiikka neuvotaan laittamaan sekajätteisiin, ja kosmetiikaksihan sitä kynsilakan yleensä laskee. Täällä syvällä maaseudulla saisi kyllä varmaankin isäntämiehiltä pitkiä katseita peräänsä, kun tulisi ongelmajätteenkeräysautolle parin kuivahtaneen kynsilakan kanssa samaan aikaan kun nämä ”isot pojat” tuovat akkuja, jäteöljyjä ja moottoriöljynsuodattimia. No, onneksi en ole koskaan harrastanut kynsien lakkaamista, joten eipä sitten ole kertynyt sen kummemmin kuivahtaneita lakkoja kuin tyhjentyneitäkään lakkaputeleita. Kosmetiikkaa en ole muutenkaan koskaan suosinut, koska meikit naamalla saavat minut tuntemaan oloni likaisella-naamalla-liikkujaksi -tuleehan niistä iholle melkoinen materiaalikerros, jonka pois jynssäämiseksi tarvitaan vielä illalla aivan oma materiaaliarsenaalinsa. Hygieniatuotteita, kuten hammastahnaa, palasampoota ja saippuaa, en laskisi kosmetiikaksi -nehän ovat siis hygieniatuotteita.

  1. Kotiin virtaavan tavaramäärän rajoittaminen on kaikin puolin mahtava asia. Ei tavara oikeasti edes tee onnelliseksi – paitsi korkeintaan sen lyhyen hetken ajaksi, ennen kuin sekin huuma hukkuu kaiken muun sekaan.

    Moni ei myöskään halua uskoa, kuinka paljon kaikki se turha syö omalla työajalla ansaittua rahaakin. Esimerkiksi nuo mainitsemasi kynsilakatkin ovat uusina maksaneet todennäköisesti noin 200 euroa. Pistää ajattelemaan.

    • Niinpä, jokainen tunnistaa varmasti tuon ostamisen tuoman hyvänolon tunteen, joka niin nopeasti vaihtuu morkkikseen. Oliko tämäkin nyt pakko ostaa? Tavara ahdistaa varsinkin siinä vaiheessa, kun alkaa miettiä paljonko rahaa on mennyt.

      Itse olen projektin edetessä alkanut suhtautua kriittisemmin myös kirppareilta ostettuun tavaraan, vaikka se onkin monin verroin kaupasta ostettua halvempaa ja ekologisempaa. Euroista ja senteistä kertyy kuitenkin vuodessa iso summa, joten heräteostoksia vain halpuuden takia kannattaa vältellä. :)

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi