Kuvituskuva

Teoria kestovaipoista


Olen ollut puoli vuotta äitiyslomalla tutkimustöiden jälkeen, ja välillä tuntuu, että aivot sulavat vauvan kanssa höpötellessä ja kotitöitä puuhatessa. Toisaalta huomaan ottaneeni vaivihkaa haltuun suuriakin asiakokonaisuuksia liittyen esimerkiksi vauvan asialliseen pukemiseen, syöttämiseen ja nukuttamiseen. Koska en ehtinyt perehtyä asioihin hyvissä ajoin etukäteen, olen joutunut oppimaan monia asioita kantapään kautta. Kestovaippailu on tästä hyvä esimerkki.

Nyt lähes viiden kuukauden intensiivisen kenttätyön jälkeen koen kuitenkin olevani riittävän oppinut esittääkseni yleisen teorian kestovaippojen sukupolvista. (Lukijaa pyydetään huomioimaan, että teoria perustuu ainoastaan osallistuvan havannoinnin keinoin suoritettuun empiiriseen tapaustutkimukseen ja subjektiiviseen arvioon – ei siis yleistietoa kummempaan historialliseen perehtyneisyyteen.)

Alussa olivat harsot. Kun lapsemme putkahti maailmaan, oma mielikuvani kestovaipoista oli yhtä puuvillaharsoa. Harsot ovat halpoja ja kuivuvat nopeasti, mutta kun ne kastuvat, ne tulevat heti todella epämiellyttävän tuntuisiksi. Lisäksi ne muuttuvat pesukertojen myötä koviksi, karheiksi ja rumiksi. Myös vanhemman näkökulmasta harsojen käyttömukavuus ei ole parhaasta päästä, sillä niiden taittelu on oma operaationsa. Ja hieman epäonnistuneiden taitosten asettelu vauvan päälle ei ole helppoa – ainakaan nakkisormisena ja keskellä yötä.

Harsojen päälle tarvitaan myös kosteutta pitävä kuori, joka tarkoittaa kaikkein perinteisimmässä versiossa villahousuja. Parhaimmillaan villahousut ovat vauvan päällä pehmeät ja hengittävät, mutta esimerkiksi Ruskovillan laadukkaat villahousut tulisi pestä käsin. Kun meidän vauva tuotti sinappisatsia parhaimmillaan kymmenenkin kertaa päivässä, villahousut olivat enemmän narulla kuin vauvan jaloissa.

Kenttätutkimusteni perusteella olenkin tullut siihen tulokseen, että harsot ja villahousut ovat viime vuosisadan kestovaippateknologiaa. Niistä hieman kehittyneempiä versiota kutsun toisen sukupolven kestovaipoiksi. Näissä toisen sukupolven kestovaipoissa on muotoon ommellut ja toisinaan esimerkiksi tarra- tai nepparikiinnityksellä varustellut imut, jotka ovat tyypillisesti puuvillaa tai bambua. Imujen päälle pitää laittaa vielä kosteuskuori, joka tavallisesti kiinnitetään tarroilla.

Toisen sukupolven kestovaippojen käyttö on astetta helpompaa kuin ensimmäisen sukupolven harsojen. Niiden ongelmana on kuitenkin edelleen materiaali. Ellei imujen päällä ole kunnollista kuivaliinaa, vaippa tuntuu kastumisen jälkeen yhtä märältä kuin harso. Kuivaliinoja myydään myös esimerkiksi riisipaperisina. Ne kestävät joitakin pesuja jopa pesukoneessa. Me käytimme niitä useaamman rullan, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna riisipaperiliinojen merkitys vauvan kuivana pitämiselle taisi olla enemmän henkistä laatua. Polyesteriliinoja voi taas suositella.

Kestovaippojen kolmatta sukupolvea edustavat kuitenkin tasku- ja all-in-one-vaipat, joista parhaissa on runsaasti säätövaraa ja pintakuiva osa ihoa vasten ommeltuna. Tällä hetkellä omat kestovaippasuosikkini ovat juuri tällaisia taskuvaippoja, joihin sujautetaan sisään mikrokuituimu. Nämä vaipat kuivuvat melko nopeasti, niiden käyttö sujuu kätevästi, ja vauvan iho pysyy niissä kuivana.

Vaikka markkinoilla yhä liikkuu jos minkälaista vaippatarvetta, en enää itse viitsisi käyttää muita kuin parhaan teknologian kestovaippoja. Hyvät vaipat ovat kirppareillakin helposti vähän kalliimpia, mutta aikaa ja hermoja säästyy huonoompiin verrattuna. Ja kertavaippoihin verrattunahan kaikki kestovaipat tulevat halvaksi.

Lisäksi kestovaippailu on selvä ympäristöteko: Jos lapsi käyttää koko 30 kuukauden vaippakauden ajan kertakäyttövaippoja, tuloksena on jopa puolitoista tonnia jätettä. Pelkästään pääkaupunkiseudulla vaippajätettä syntyy 5200 tonnia vuodessa. Kestovaippailua harrastvat voivatkin mielestäni palkita itsensä mukavilla ja aidosti toimivilla vaipoilla.

Tagit: , ,

3 kommenttia

  1. Kiitos analyysistäsi, mutta olen eri mieltä erityisesti siitä, että harsot + villahousut olisivat jotenkin huonompia kuin taskuvaipat ja AIO:T. Kestovaipatus on kaikkea muuta kuin mustavalkoista.

    Kestovaippojen käyttö on yksilöllistä, kun perheet, vaipanvaihtajat, vaipatettavat, pesukoneet ja kuivaustilat ovat yksilöllisiä. Esimerkiksi meillä ei ole tuollaista lämpösysteemiä, jolloin AIO:t kuivuvat aivan liian hitaasti. Harsot sen sijaan kuivuvat silmänräpäyksessä. (Muuten, taskuvaipat kuivuvat nopeammin toisinpäin kuin tuossa kuvassa, kuivaliinapinta ylöspäin, jolloin pul-kuori ei ole haihtuvan kosteuden päällä)

    Meillä parhaimmat vaipat ovat nimenomaat olleet nuo harso+villahousu-yhdistelmä. Villahousuja ei kuulu pestä joka vaipanvaihdon yhteydessä, vain kun niihin tulee selkeää kakkaa. Eri harsotaitteluita käyttämällä meille löytyi taittelu, superleija (http://ylihilseen.vuodatus.net/page/harsosuperleija), joka pitää maitokakat sisällään. Poistakee linkki, jos ei sellaista sovi kommentissa olla. Villahousujen annetaan tuulettua, ja ne voidaan taas käyttää. Meillä on kolmet housut kierrossa, ja kun muitakin vaippoja käytetään, riittäisi kaksikin paria villahousuja.

    Kun vielä vaippailuun lisätään vessahätäviestintä ja ilmakylvyttely, ei välttämättä harsoihinkaan tule paljoa pissaa. Itse tykkään että varsinkin vastasyntyneellä harsot ovat pehmeitä ja hengittäviä, eikä niissä ole kovia reunoja niin kuin taskuvaipoissa on.

    Meilläkin kyllä käytetään paljon taskuvaippoja ja erityisesti yöllä ne on helpompi vaihtaa kuin harsot, joiden kiinnittämiseen vaatii tottumista, mutta en mitenkään pidä harsoja ”viime vuosisadan vaippateknologiana”.

    Mutta kestot kuin kestot, niin vähemmän jätettä, joten jokainen omalla, toimivaksi todetulla tavallaan!

  2. Kiitos Sinirille kommentista! Tuo oma ”teoriani” oli tosiaan kirjoitettu puhtaan subjektiivisesta näkökulmasta ja yhden vauvan kokemuksella, joten sitä ei voi yleistää koskemaan kaikkia perheitä. Halusin jakaa meidän tarinan yhtenä muiden joukossa:)

    Ja villahousuja ei toki tarvitsisi pestä joka vaipanvaihdon yhteydessä, mutta meillä melkein kävi niin, kun housuihin tuli niin usein kakkaa. Siksi itseä alkoi turhauttaa niiden kanssa operointi.

    Ehkä omasta kokemuksesta kumpuava opetus olisikin itse asiassa se, että kannattaa ainakin kokeilla vauvalle useampia kestovaippavaihtoehtoja, jolloin sitä kautta voi löytää toimivan kokonaisuuden. Vaippojen kanssa kun joutuu puljaamaan sen verran paljon, että huonosti toimivista vaipoista saa todella kärsiä niin vauva kuin vaipanvaihtajakin.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi