Kuvituskuva

Sukkalankadilemma

Olen viime kuukausien aikana opetellut monta uutta taitoa ja aloittanut uusia harrastuksia. Opettelin leipomaan leivinuunissa aitoa ruisleipää, aloin käydä jumpassa ja verestelen vanhaa taideharrastustani kansalaisopiston maalauskurssilla. Yksi eniten pohdintaa aiheuttaneista aluevaltauksistani on kuitenkin neulominen. Se on hieno taito ja mukavaa ajankulua, mutta siitäkin voi tehdä epäeettisen harrastuksen.

Käytettyäni vanhat langat loppuun ostin marketista peruslankoja. Tuntui kuitenkin väärältä ostaa kaupasta, koska en muutenkaan osta kaupasta usein juuri mitään ruoan lisäksi. Lankakaupoille tuntui olevan sitäkin useammin asiaa. Luennoilla istuminen sujuu paljon tuskattomammin, kun saa samalla heilutella puikkoja.

Omin kätösin tekeminen ei poista kuluttamisen ongelmaa. On melkein sama asia ostaa valmiit sukat tai uutta lankaa. On kuitenkin aivan eri asia, ostanko uusia lankoja vai käytänkö mummon vanhoja tai kirppikseltä löydettyjä. Ekologisinta olisikin ostaa kirpputorilta villapaita, jonka voisi purkaa sukkalangoiksi. Tarkoitukseen hyviä villapaitoja on kuitenkin vaikea löytää, eikä purkamisoperaatio ole ollenkaan niin kiva kuin neulomisvaihe.

Toinen ongelma on villan tuotanto. Suurin osa maailman villasta tuotetaan Australiassa, jossa mulesing-menetelmän käyttäminen on tavallista. Mulesing-leikkauksessa lampaan peräaukon seudulta leikataan pois suuri pala nahkaa. Leikkuuhaavaan muodostuu arpikudosta, joka estää lihakärpäsen munimisen alueelle. Lihakärpästä olisi kuitenkin mahdollista torjua myös eläinystävällisemmillä keinoilla. (Lähde: Animalia: Tarkasta merinovillan alkuperä, 6.3.2008 Luettelon merinovillasta, jossa ei ole käytetty mulesingia, löytää esimerkiksi Villavoimalasta.)

Tällä hetkellä ongelmani on väliaikaisesti ratkaistu, sillä löysin äitini vanhat lankavarastot, joita hän ei aio enää hyödyntää. Paikallisesta käsityötarvikekaupasta löysin suomalaisen lampaan villasta tehtyä lankaa. Suomessa mulesingia ei tehdä, mutta esiin nouseekin kolmas ongelma: kysymys eläinten hyödyntämisestä.

Muistan kuulleeni, että Suomessa villantuotanto on niin pientä, että sitä harjoitetaan vain lihantuotannon yhteydessä. Tältä kannalta ajatellen edes suomalaisen villan käyttö ei ole eettinen valinta, etenkin kun suosin vegaanista ruokavaliota, joten esimerkiksi maitoa en käytä sen lihantuotantokytköksien vuoksi. Mikä oikeuttaisi minut käyttämään villaa, kun sen tuotanto on verrannollista maidontuotannon julmuuteen?

Ainoa, millä voin perustella villalankojen käyttöä itselleni on se, että Suomessa lampailla on paremmat oltavat kuin niiden sukulaisilla vaikkapa Australian tehotuotantofarmeilla. Suomalaisilla lampailla on myös paremmat olot kuin suomalaisilla lehmillä ja sioilla, sillä täällä lampaiden pito on harrastusmaista, eikä suuria tehotuotantolammasfarmeja ole.

Omatuntoni ei silti ole puhdas, ja sormet hapuilevat sukkapuikkoja. Muovilangoista en halua neuloa, koska laajemmin ekologisesti ajateltuna myöskään keinokuitulangat eivät ole kestävä vaihtoehto. Haluan siis kovasti tehdä jotain, minkä tiedostan osittain epäeettiseksi. Mikä neuvoksi?

Tagit: , , , , , , , , ,

7 kommenttia

  1. Yksi ratkaisu on luomupuuvilla- ja bambulangat ja muut luonnonkuidut. Suomessa ei tietystikään kasva puuvillaa, mutta luomutuotantoa kannattaa suosia yli maantieteellisten rajojen.

    Täydellistä materiaalia tuskin onkaan, kaikki tuotanto on tietyssä mielessä epäekologista, mutta ei sen takia kannata käsitöitä lopettaa. Pukeutua pitää, eikä täydellisessä kieltäymyksessäkään ole paljon mieltä. Olennaisinta on kuluttaa hankkimansa tuotteet mahdollisimman loppuun asti. Hienoa tietysti olisi, jos voisi hankkia kaikki käsityömateriaalit kierrätettyinä, mutta pidän myös uusien tuotteiden ostamisen työllistävää vaikutusta tärkeänä. Mielestäni on ekologisempaa ostaa vaikkapa kotimaisen pientuottajan villalankaa kuin toiselta puolen maapalloa rahdattua kasvilankaa, jonka valmistusolosuhteista ei ole täydellistä selvyyttä. Kyse siis on paljolti siitä, millaisia valintoja tahtoo tehdä.

  2. Mie oon kokeillut mm. bambu- ja maissilankoja. Lopputulos on eri tyyppinen kuin perinteisillä villalangoilla neulottuna, mutta varsinkin tuo maissi on materiaalina aivan ihanan oloinen. Kurjana puolena on tietenkin se, että värivalikoima tällaisissa erikoisuuksissa on niukempi, eli kovin räväköitä ja monivärisiä luomuksia ei ehkä saa aikaiseksi. Toisaalta, yksinkertainenkin voi olla hyvin toteutettuna hyvinkin kaunista, ja jos kuviokirjonta ei onnistu, on se mainio kannustin opettelemaan kaikenlaisia palmikkomeininkejä ja muita kikkailuja!

  3. ainakin helsingissä on hirveästi kirppiksiä, joilla vaihtelevasti myös lankoja, yleensä aina jotain. hinnat on yleensä yllättävän korkeet, melkeen kun uusissa langoissa. mutta hyvä omatunto jää. ja aika usein ihmiset tarjoaa myös omia, jossain ohi menneessä vimmassa ostettuja lankojaan himoneulojina tunnetuille kaiffareilleen jne. ja en tiedä miten on virolaisen villantuotannon laita, mutta tallinnasta oon ostanu ihan ehtoja luonnonvärisiä villalankoja. eli nyssykkäsilmä avoimeksi kirppiksillä, sana kiertämään kavereiden mummojen ja muiden suuntaan ja neulomisen iloa ja onnea kaikille! (pitää tehdä monimutkasia ja kauan kestäviä projekteja että langat kestää kauemmin ja harrastuksen kuormitus kevenee :)

  4. Ai että kun harmitti syksyllä, kun kesätöissä jäteasemalla joku oli dumpannut pahvilaatikollisen ihanan värisiä lankoja, ilmeisesti mummon jäämistöjä, kaatopaikalle. Ne oli ihan siistejä mutta en ottanut kun ajattelin, että enhän minä neulo! Ja johan aloin parin kuukauden kuluttua neuloa vimmatusti.. Hitsipilli soikoon.

    Kiitos vinkeistä, täytyykin kierrellä kirppiksillä sillä silmällä. Täällä meidän kaupungissa on kyllä vaan pari kirppistä, mutta voihan niilläkin onnistaa.

  5. Mulesing-leikkaus on tietenkin kaamea silpomista, mutta pulmia lienee monia muitakin. Esimerkiksi eläinten pitkät ja ahtaat merikuljetukset, menehtyminen laitumilla kuumuuteen (jano, jopa heinän loppuminen = ylilaidunnus), suuria laumoja vaivaavat epidemiat, keritsemisen aikana vahingossa syntyneet haavat ja muut ihovammat sekä kiinnipidosta ja käsittelystä seuraavat mahdolliset murtumat ja nyrjähdykset jne. Suomessa tilanne lienee monin osin parempi, mutta en usko mihinkään mummolan idylliin lampaidenkaan kohdalla. Voisin olettaa, että isojakin lampoloita on olemassa (ja saanevat villansa paremmin kaupaksi firmoille kuin pikkuiset) ja esimerkiksi talviaikaan lampoloissa voi fiilikset olla ahtaanlaiset.

  6. tuli mieleen, että myös jossain messuilla myydään joskus jotain tyyliin ”oman tilan onnellisten lampaiden villoja ja lankoja”. ja vois kai alkaa keräämään jotain nimilistaa vaikka novitalle että alkaisvat tuottaa reiluja lankoja :D

  7. Itse en käyttäisi ainakaan bambulankoja, sillä olen kuullut bambun jalostuksen olevan äärimmäisen epäympäristöystävällistä ainakin kemikaalien suhteen. Luomupuuvilla voi olla hyvä vaihtoehto niin kauan kun tuotantomäärät pysyvät pienehköinä, mutta puuvillantuotannossa on silti todella suuria negatiivisia ympäristövaikutuksia, kuten kastelusta aiheutuvat ongelmat.

    Kierrätyslangat voivat olla hyvä vaihtoehto ainakin silloin, kun löytää täyttä villaa olevia villapaitoja ym. Mutta ainakin itselleni karkea villa aiheuttaa melko sietämätöntä kutinaa, joten merinovilla on lähes ainoa vaihtoehto. Toistaiseksi olen ostanut Novitaa, mutta toivon mukaan tulevaisuudessa trendiksi nousevat ympäristöystävälliset luomulangat. En usko sen olevan kovinkaan kaukana, sen verran paljon harrastajia kuitenkin on ja ympäristötietouskin on kasvamaan päin.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi