Kuvituskuva

Roskapusseja sveitsiläisittäin

”Osta tietynlaisia roskapusseja ja niihin kiinnitettäviä tarroja paikallisista myymälöistä ja jätä pussi maanantaiaamuna talosi eteen.”

Nämä olivat tiivistetyt ohjeet uuden kotipaikkamme, sveitsiläisen Arlesheimin kunnan, sekajätteen käsittelyyn. Käytännössä sveitsiläisen jätteenkäsittelyjärjestelmän sisäistäminen vei hetken aikaa. Enkä silti ole täysin vakuuttunut, että tämä on kuluttajien jätehuollossa kokonaisekologisin maan.

Vain tietynlaiset jätepussit kelpaavat

Kotimme yhteydessä ei siis ole minkäänlaisia yleisiä, koko kuuden asunnon yhteisiä talon roskiksia, jotka joskus tyhjennettäisiin. Sen sijaan nämä sekajätepussit kerätään maanantaisin. Papereille, pahville ja tekstiileille on omat keräyspäivänsä joko kerran kuussa tai harvemmin

Sekajätteitä ei siis saa laittaa mihin tahansa muovipussiin, vaan vain tiettyihin, kiristysnarulla varustettuihin ja kaupoista erikseen ostettuihin. Näiden lisäksi on ostettava pusseihin kiinnitettäviä tarroja noin euron kappalehintaan.

Lasit ja metallit viedään keräyspisteisiin, joita on tiheästi. Joissakin lasipulloissa on pantit, mutta useimmissa ei. Pullot, niin muoviset kuin lasiset, voi viedä yleensä myös kauppoihin. Muovisille ”maitopulloille” on omia keräyskorejaan. Muutoin esimerkiksi muovijätettä ei kerätä erikseen.

Nestekartonkipakkausten erilliskeräys on vasta käynnistymässä. Biojätteet voi viedä mahdollisin yhteiskomposteihin, mutta niitä ei erilliskerätä. Kerrostaloissa voi olla myös lukitut jäteastiat, joihin roskiaan voi viedä minä päivänä tahansa.

Sveitsiläinen ottaa jätteet vakavasti

Sveitsiläiset suhtautuvat suurella vakavuudelle jätteiden käsittelyyn. Isompien kaupunkien ulkopuolelle yhteisöt ovat niin tiiviitä, että myös naapureiden jätetoiminaa tarkkaillaan. Suomalaisnainen kertoi, kuinka hän oli tietämättömyyttään jättänyt roskapussin väärän kiinteistön luo. Eräs naapuruston jäsen oli havainnut tämän, avannut pussin, löytänyt jonkun paperin, jossa oli naisen nimi, ja saapui ovelle pitämään puhuttelun.

Hienoa on, ettei kukaan voi muiluttaa taloyhtiöön sekajätteisiin vaikkapa elektroniikkaromua tai rikkinäisiä huonekaluja. Niiden toimittamisesta asianmukaiseen keräykseen on huolehdittava itse tai odotettava mahdollisesti sopivaa keräyspäivää. Lisäksi jätemaksut tuntuvat konkreettisemmilta, kun jokaiseen sekajätepussiin menee tarran ja erityisen pussin muodossa euron verran rahaa.

Jätesysteemit vaihtelevat kantoneittain, joten kaikkialla järjestelmä ei ole sama kuin meillä.

Kierrätystä, ei vähennystä

Minua vaivaa silti se, ettei täälläkään järjestelmä pureudu perusongelmaan eli jätteiden vähentämiseen. Elintarvikemyymälöiden monipakkaustarjoukset kääritään muoveihin, ja pantittomat pullot eivät kannusta edes kierrätykseen. Korkea elintaso tuo uusia laitteita ja taas lisää jätettä.

Tästä viimeaikaisena esimerkkinä ovat Nespresso-koneet. Paljon suosiota Sveitissä saaneissa laitteissa kahvikupillinen tehdään erillisestä, alumiinista valmistetusta kapselista. Kahvinautintoa hehkutetaan, vaikka samalla tiedostetaan alumiinin ja alumiinijätteen ongelmat. Toki kapseleiden kierrätykseen annetaan ohjeet, mutta parempi olisi tietysti juoda kahvinsa kapselitta.

Sekajätemaksut ovat loppujen lopuksi niin pienet, etteivät ne taida keski- tai hyvätuloista sveitsiläistä houkutella jätteiden pienentämiseen. Ylipäätään myös täällä siis tuntuu siltä, että on helpompi kehitellä kierrätystä kuin aidosti pyrkiä elintapaan, joka ei tuottaisi juurikaan jätettä.

Kirjoittaja Mari Koistinen emännöi kulutusasioita käsittelevää Kulutusjuhla-blogia.

Tagit: , , , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi