Kuvituskuva

Pukeutuja pulassa

Vaatekaupassa ahdistaa. Miten pitäisi toimia?

Valtaosa meillä myytävistä vaatteista tehdään halpatuotantona Aasiassa vaatemerkkien alihankkijoiden tehtaissa. Finnwatchin äskettäin julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset vaateyritykset ovat surkeassa jamassa omien vaatebrändiensä vastuullisuusvalvonnassa. Vaatteiden teettäminen erityisen riskialttiissa maissa on jopa lisääntynyt edellisen, kolme vuotta aiemmin toteutetun tutkimuksen jälkeen.

Suomalaisyritykset teettävät vaatteita maissa, joissa jopa puolet alan tehtaista maksaa työntekijöilleen alle minimipalkkatason. Se merkitsee työtä todellisella nälkäpalkalla, sillä laillisetkaan minimipalkat eivät monissa maissa riitä elämiseen. Pahin tilanne on selvityksen mukaan Bangladeshissa, josta Suomeenkin tuodaan vaatteita. Siellä alan minimipalkka pitäisi kolminkertaistaa, jotta sillä tulisi edes jotenkuten toimeen.

Myös suuret kansainväliset brändit teettävät vaatteensa halpatyömaissa. Kuluttajien, kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisen ay-liikkeen painostuksen ansiosta osa niistä on satsannut vastuullisuusvalvontaansa enemmän kuin alan suomalaiset yritykset.

Silti brändiyritysten toiminta kismittää minua melkein eniten. Niiden tuotteissa kuluttajat maksavat valtavasti nimenomaan brändistä, joka on pääasiassa ahkeralla markkinoinnilla ja mainonnalla luotua mielikuvaa. Ei mitään konkreettista. Tuotteen laadun kanssa brändillä ei usein näytä olevan mitään tekemistä. Kuluttaja pulittaa mielikuvasta yritykselle valtavasti voittoa, mutta vaatteen ompelijan palkkapussia brändi ei lihota joko lainkaan tai surkean vähän.

Loogiselta tuntuva ratkaisu olisi ostaa vain kotimaassa tehtyjä ja reilun kaupan vaatteita sekä penkoa kirpputoreja. Itse olen valitettavan heikko luonne ja pidän kovasti pukeutumisesta. Sitä paitsi Finnwatchin selvityksessä korostetaan, että nälkäpalkalla raatavat ompelijat eivät ostoboikotteja toivo. Se tarkoittaisi viimeisenkin tulonlähteen ehtymistä.

Selvityksen lukemisesta tuli toivoton olo. Jos ostan, tuen riistoa. Jos en osta, vien viimeisenkin leivän ompelijan suusta. Pirautin selvityksen tekijä Outi Moilalalle. Olisiko hänellä mitään neuvoa?

Ei ainakaan kannata ostaa todella halpaa ja huonolaatuista, Moilala neuvoi. Parin euron paidasta ei taatusti jää ompelijalle juuri mitään eikä ympäristökään kiitä. Lisäksi hän kehotti kyselemään vaatteen alkuperästä ja tuotanto-olosuhteista myyjältä tai yrityksen nettisivujen kautta.

Ei paljon, mutta sentään jotain toiminnan mahdollisuuksia siis on olemassa. Täytyy vain jaksaa olla hankala asiakas.

Tagit: , , , ,

3 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus Minna!

    Älä kuitenkaan ole ”hankala asiakas” – ole mielummin kannustava!

    Tapasin hiljattain erään suuren tavaratalon yhteiskuntavastuuasioista vastaavan henkilön. Hänen viestinsä oli selvä. Antakaa palautetta ja kannustakaa kauppoja ympäristöystävällisiin vaihtoehtoihin. Palautetta tulee todella vähän ja pienelläkin määrällä voi olla iso vaikutus.

    Tsemppiä kevään vaatehankintoihin! :)
    Parhain terveisin
    -Leo

  2. Onneksi Suomessakin on muutama vaatekauppa ja nettikauppa, jotka myyvät vain reiluilla periaatteilla tuotettuja vaatteita, kurkkaa esim. tänään avautunut House of Eco: http://houseofeco.fi/

    Näitä suosimalla tuen samalla eettiseltä pohjalta nousevien vaatefirmojen kehitysmaissa tekemää koulutustyötä. Toki hyvää työtä on myös kuluttajana palautteen antaminen ns. tavallisille vaatefirmoille, mutta se syö aika lailla hermoja!

  3. Kiitos kommenteista ja vinkeistä Leo ja Nelli!

    En oikeastaan tarkoittanut, että pyrkisin olemaan ikävä asiakas. Joskus tuntuu vaan hankalalta olla aina kyselemässä. Myyjät eivät usein osaa vastata mitään ja tilanne menee ns. vaikeaksi.

    Mutta tietty kannattaa antaa myös positiivista palautetta esim. jos kauppaan on ilmaantunut reilun kaupan puuvillavaatteita.

Kommentoi kirjoittajan Minna Suihkonen viestiä

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi