Kuvituskuva

Prinsessan ja hevivauvan uudet vaatteet

Olen ihminen, jonka kaapin pohjalle kertyy vanhaa roinaa, eikä siitä raaski päästää irti. ”Jos niitä joskus tarvitsisi”. Sitä paitsi joihinkin liittyy muistoja ja mielikuvia. Usein tätä hamstraajan pahetta joutuu kiroamaan, mutta joskus siitä ilahtuukin. Raskausaikana kävin läpi vanhoja laatikoita, joista löytyi vaatteita ja leluja oman lapsuuteni ajalta.

70-luvun vauvanvaatteet ovat kuluneita, ruskean-vihreän-sinapinkeltaisia, ja niistä ollaan valmiita maksamaan sievoisia summia vaikkapa huutonetissä. Itse nyt tietenkään en raaski aarteitani myydä, koska on mukava ajatella, että vaatteet siirtyvät sukupolvelta toiselle ja oma lapsi käyttää samaa froteepotkupukua, jossa olen itsekin vauvamotoriikkaa harjoittanut. Ja 70-luvun vauvanvaatteet on lähes kaikki tarkoitettu vauvoille, ei pikku supermiehille ja prinsessoille.

Suurimman osan vauvanvaatteista hankin kirpputorilta. Sieltä voi poimia pikkurahalla mukaansa juuri omaa silmää ja arvomaailmaa miellyttävät vaatekappaleet. Vauvojenkin muoti uudistuu vuosittain, ja kirpputorilla on tarjolla useampaa vuosikertaa. Valikoima on siis laajempi kuin kaupoissa, ja tällöin on helpompi valita sukupuolineutraaleja vaatteita. Nimittäin vaatekaupoissa on pääasiassa kahdenlaisia vaatteita, eli vauvan voi pukea joko tytöksi tai pojaksi. Ja kauppojen käsitys siitä, millaisia tytöt tai pojat ovat, on kovin stereotyyppinen.

Yleinen käytäntö pukea tytöt vaaleanpunaisiin, hempeisiin ja hörhelöisiin vaatteisiin ja pojat sinisiin, tummiin ja reippaan tyylisiin jaksaa kummastuttaa minua jatkuvasti. Miksi parin kuukauden ikäisestä täytyy jo matkan päähän aavistaa sukupuoli? Monen mielestä tästä aiheesta vatkaaminen on turhaa, koska eihän vauva itse tajua, miten latautuneita värejä hänen päälleen on puettu. Mutta väitän, että sukupuolirooliin pukeminen edesauttaa sukupuoliroolin mukaista kohtelua. Onhan näitä tutkimuksia tehtykin, huomattu, kuinka eri tavoin ihmiset puhuttelevat ja kohtelevat ”tytöksi” tai ”pojaksi” puettua vauvaa. Ja mitä enemmän lasta kohdellaan sukupuolensa edustajana, sitä vähemmän hänet huomioidaan yksilönä.

On myös esitetty, että sukupuolitettu värimaailma vaatteissa lisää kuluttamista. Väitteessä voi hyvinkin olla perää, sillä sen sijaan, että samat vaatteet kiertäisivät serkulta toiselle, täytyykin vaatekertoja olla nyt kahdenlaisia. Esikoisen vanhat vaatteet eivät välttämättä käykään nuoremmalle sisarukselle. Vaatteiden ainoa tarkoitus ei enää olekaan piltin pitäminen lämpimänä, vaan myös vauvanvaatteiden on viestittävä jotain.

Vauvan sukupuolen lisäksi vaatteet voivat kertoa myös vanhempien arvomaailmasta. Joku ostaa merkkivaatteita jo vastasyntyneelle tai pukee vauvan sävy sävyyn vanhempien kanssa, toinen pitäytyy tiukasti lasten kuoseissa ja suosii Nalle Puhia, kun taas kolmas boikotoi Disneytä, mutta julistaa Muumeja. Goottirokkarivanhemmat voivat ostaa pääkallokuvioisen potkupuvun. Sama vaatekerta ei ehkä käykään tuttavapiirin seuraavalle vauvalle, jonka vanhemmat haluavat tuoda esiin erilaista aatemaailmaa. Kierrätyksen sijaan ostetaan uusia ja ollaan valmiit maksamaan melko paljonkin juuri oikeanlaisesta potkupuvusta, vaikka tiedossa onkin vauvan huima kasvuvauhti, jonka vuoksi vaatteen käyttöikä on yhdellä lapsella todella lyhyt.

Silti myönnän ymmärtäväni tätä trendiä. Samalla tavallahan itsekin tuon omaa näkemystäni esiin valikoidessani retro-henkisiä vaatteita, vältellessäni sukupuolittuneita värejä ja kuoseja, ja jopa suosimalla kirpputoreja vaateostoksissa. Jokainen valinta pohjaa aina johonkin arvomaailmaan, ellei valintaa tee sokkona. Eikä se paha asia olekaan, mutta se on paikallaan tiedostaa ja miettiä omien valintojen merkitystä. Lasten vaatteiden kohdalla dilemma voi olla juuri se, kierrättäisikö niitä väärän värisiä vai ostaisiko kaupasta uutena ideologisesti oikeammanlaisen. Mikä ideologia painaa eniten, mistä kohtaa aloittaisi maailmanparannuksen? Vanhempi antaa lapselle mallia sekä kulutuskäyttäytymisessä että myös muissa elämänarvoissa, joten ei ole suinkaan yhdentekevää miettiä, mitä tänään pukisi ylle – myös lapsensa ylle.

Yksi asia joka tapauksessa on varma: niitä 70-luvun potkupukuja en raaski ikinä vapauttaa kierrätykseen. Niihin liittyy niin paljon muistoja ja elämänfilosofiaa.

Tagit: , , , , , ,

4 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus aiheesta, jota on myös omassa päässä ja tuttavapiirissä yritetty pureksia. Mutta tässäpä se on oivaltavasti ja selkeästi saatu jäsenneltyä (virtuaali)paperille!

  2. […] Elina Loisa kirjoittaa vauvanvaatehankinnoista Kaventajat-blogissa: “Suurimman osan vauvanvaatteista hankin kirpputorilta. Sieltä voi poimia pikkurahalla mukaansa juuri omaa silmää ja arvomaailmaa miellyttävät vaatekappaleet. Vauvojenkin muoti uudistuu vuosittain, ja kirpputorilla on tarjolla useampaa vuosikertaa. Valikoima on siis laajempi kuin kaupoissa, ja tällöin on helpompi valita sukupuolineutraaleja vaatteita. Nimittäin vaatekaupoissa on pääasiassa kahdenlaisia vaatteita, eli vauvan voi pukea joko tytöksi tai pojaksi. Ja kauppojen käsitys siitä, millaisia tytöt tai pojat ovat, on kovin stereotyyppinen. – – – Vauvan sukupuolen lisäksi vaatteet voivat kertoa myös vanhempien arvomaailmasta. Joku ostaa merkkivaatteita jo vastasyntyneelle tai pukee vauvan sävy sävyyn vanhempien kanssa, toinen pitäytyy tiukasti lasten kuoseissa ja suosii Nalle Puhia, kun taas kolmas boikotoi Disneytä, mutta julistaa Muumeja. Goottirokkarivanhemmat voivat ostaa pääkallokuvioisen potkupuvun. Sama vaatekerta ei ehkä käykään tuttavapiirin seuraavalle vauvalle, jonka vanhemmat haluavat tuoda esiin erilaista aatemaailmaa.” (Mari Koo) […]

  3. Olen samaa mieltä kirppiksistä. Vauva kasvaa jokatapauksessa nopeasti ja vaatteita pitäisi ostaa koko ajan. Uudet vaatteet ovat kalliita ja kovin stereotyyppisiä, kuten Elina mainitsee. Itse en ole ikinä ymmärtänyt juuri tätä ”tytöt pinkkiin pojat siniseen” ajatusta. Ennemmin valitsisin sukupuoli neutreja värejä vauvalle, joka ei kuitenkaan vielä ymmärrä sukupuolen merkitystä. Hyvä vain, ei vauvan tarvitse. Ennen vaattteet olivat juuri vauvoille tehtyjä, ja nykyään ne eivät välttämättä kestä tai ovat vanhemman lapsen vaatteen näköisiä. Vauvan vaatteiden ei kuuluisi viestiä yhtään mitään, ei vauva tiedä mitä mieltä asiasta on. Ja etenkin tämä vanhempien aatemaailman mukainen vaatetus on täyttä honkaa sanon minä, mistä vanhemmat, tai kukaan muukaan, tietää vielä mikä lapsen oma ajatusmaailma on. Pitääkö lapseen istuttaa sama ajatus kuin vanhemmilla? Eihän tämä toimi. Omilla vanhemmillani on omat käsityksensä, ja minulla omani. Vaikka en ole vielä lähelläkään sitä ikää jolloin olisi ”aikani” hankkia lapsia, olen nyt jo huolissani seuraavasta sukupolvesta. Mitä tulee tapahtumaan, kun jo vauva ikäiseen istutetaan ajatuksia siitä, mikä on söpöä ja mikä ei. Mielestäni neutrit vaatteet siihen asti kunnes lapsi osaa päättää itse, ja silloinkin kuluttajavalistusta varjellaksemme lapsia mainonnalta ja trendi-ansoilta.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi