Kuvituskuva

Pelkkää roskaa vai jotain paljon parempaa?

Muutin Lausanneen, Sveitsiin, 7.1. Ennen tuloani mietin, millaisia kulutuspohdintoja täältä kirjoitan. Asiaa ei tarvinnut kauaa miettiä. Saapumispäivänäni asuntoni vakituinen asukas esitteli minulle joitain käytännön juttuja kuten kukkien kasteluaikataulua ja Vaudin kantonin uutta (voimassa vuoden alusta) kierrätyssysteemiä.

En ole koskaan pitänyt itseäni kovin kiinnostuneena jäteasioista. Osaamiseni kertakaikkiaan ei riitä arvioimaan erilaisia jätteenkäsittelymenetelmiä, vaan luotan siihen, että minua osaavammat järjestävät nämä asiat kunhan minä kiltisti kierrätän purkit ja purnukat oikeisiin astioihin pihalla ja kierrätyskeskuksissa, ostan käytettyä ja pyrin lahjoittamaan käyttökelpoiset tavarat järkeviin kohteisiin.

Viimeisen kolmen viikon aikana olen kuitenkin huomannut tarkkailevani suhteettomasti tätä kantonimme roskapolitiikkaa. Homma menee siis näin: Roskia ei saa viedä sekajäteastioihin kuin ”virallisissa roskapusseissa”. Nämä pussit käsittääkseni maksavat kappaleelta noin 1,5-4,5 euroa. Tässä asunnossa roska-astiaan menee 35 litran pussi, jonka hinta siis on jotakin 2-3 euron luokkaa kappaleelta. Miksi näin? Jotta ihmiset pyrkisivät kierrättämään lasit, alumiinit, biojätteet, paperit ja pahvit sekä PET-muovit ja käsittääkseni metalliset juomatölkit vielä erikseen oikeisiin astioihin sen sijaan, että niitä tungettaisiin sekajätteen joukkoon.

Ratkaisu siis pyrkii koskettamaan paitsi yksilön toimintaa, myös järjestelmää kokonaisuudessaan. Yksilö tarkkailee toimintaansa ja järjestelmä kuormittuu vähemmän ja saa vielä jotkin veropennoset kalliista jätepusseista. Ajatus ei ole uusi, vaan muualta lainattu, mutta minulle tämä on uutta ja kiehtovaa – samoin kuin jokapäiväisestä uutisoinnista ja kiihkeästä keskustelusta päätellen kantonimme asukkaille.

Systeemiin kuuluu joitakin toistaiseksi lähinnä hullunkurisia ominaisuuksia. Jos siis viet jätteesi vääränlaisessa pussissa astiaan, roskakuskit heittelevät ne noudon hetkellä kadulle ja lätkäisevät niihin ”ei hyväksytty” -tarran. Joissain tapauksissa pussit myös ilmeisesti avataan ja pyritään selvittämään luvattoman pussin alkulähde ja palauttamaan pussi omistajalleen. Tätä voi nähdä jonkin verran joidenkin pienten kauppojen edustoilla, joihin pussit on ystävällisesti ”palautettu” kelpaamattomina. Viime viikolla yli kolme sataa luvattomien pussien käyttäjää oli tunnistettu ja heille lähtee reilun kolmen sadan euron sakkolappu.

051

Luvattoman roskan merkki.

Olen pohtinut järjestelmän toimivuutta. Koska se on käytännössä aivan uusi, kaikki arvioni perustuvat vain siihen, mitä itse olen nähnyt ja uutisista lukenut. Luvattomia roskia kasautuu roska-astioiden vierille. Minulla ei ole mitään käsitystä kuka ne siitä hoitaa pois, koska tuskin pussin omistaja palaa paikalle uuden pussin kanssa. Taloyhtiökö sitten välilajittelee roskat? Tästä oli jonkun verran mediassa viime viikolla kinaa ja perjantaiyönä ainakin minun lähikaduillani kuultiin ratkaisu: Lukuisat roska-autot jyräsivät yömyöhällä keräämässä luvattomat pussit pois ja kah, lauantaiaamuna katumme eivät enää uineet roskissa.

Pussien ostaminen on myös vähän hassua touhua. Niitä ei todellakaan ole ihan tavallisten taloustavaroiden joukossa ruokakaupan hyllyillä. Ne pitää pyytää kassalla ”tiskin alta” tai isommissa liikkeissä erillisestä kioskista. Miksiköhän ne eivät voisi olla vaikka purkan, nenäliinojen, paristojen ja muiden tavallisesti kassojen lähivartioimien tavaroiden joukossa kassan läheisyydessä käden ulottuvilla?

Pimeän tultua joskus näkee ihmisiä lähtemässä okansa yli vilkuillen viemään laitonta pussia johonkin määränpäähän. Omakin roskien vientini on varmaan lähinnä huvittavan näköistä touhua. Tämä siitä harmillisesta syystä, että oman talomme jäteastioihin kuuluu vain sekajäteloota. Näin ollen paperit, lasit ja biojätteet vien viereisten taloyhtiöiden astioihin, missä milloinkin sattuu olemaan tilaa. Ne kun kaikki tuppaavat olemaan koko ajan täynnä, joten välillä kadulla saa harhailla hetken, ennen kuin tilaa löytyy. Siksi keittiössäni taitaakin olla alueittain jaoteltu roska-autojen käyntiaikataulu. Eli silloin roskapöntölle, kun tietää siellä varmasti olevan tilaa!

Kuulostaa todella epämotivoivalta helppoa kierrättämistä ajatellen, ainakin minusta. PET-muovien ja alumiinien lähimmät kierrätysastiat taas kuulemma löytyvät ”tuon yhden pienen puiston takaa”. Varsin sattumanvaraista minusta. Itse olen PET- ja alumiiniastioita nähnyt tähän mennessä vain metroasemalla, jolta lähden yliopistolle. Sinne on ehkä reilu kilometri kävelyä, aivan kaupungin keskustan läpi. Ajatus huvitti minua kovasti. Ei, oikeasti, ei tunnu kovin toimivalta.

Suhtaudun silti toiveikkaasti kantonin kunnianhimoiseen hankkeeseen. Näyttää kuitenkin siltä, että homma on joka tapauksessa lopulta aika moraalinen kysymys jokaiselle. Vapaamatkustus tässä hommassa näyttää olevan suhteellisen helppoa. Lisäksi pohdin, tuleeko mahdollisesti tarvittavista jättisäkeistä esimerkiksi pienyrittäjille jättimäiset lisäkustannukset.

En osaa arvioida, millainen kierrätyskulttuuri oli aiemmin. Kymmenen vuotta sitten asuessani Genevessä, muutaman kymmenen kilometrin päässä täältä, au pair-isäntäperheessäni laitettiin kaikki roskat samaan jättimäiseen säkkiin asiaa sen kummemmin miettimättä. Se oli kuitenkin silloin ja täysin toinen hallinnollinen alue omine sääntöineen ja ehkä vain se nimenomainen kotitalous. Ensimmäisten muutaman viikon tulosten mukaan homma on kuitenkin pääasiassa toiminut loistavasti: 90 % noudattaa sääntöjä ja jätteiden lajittelu on kasvanut kymmenillä prosenteilla. Alku vaikuttaa hyvältä siis. Ehkäpä täällä opitaan nopeasti?

Home impressions 039

Virallinen roskapussi, mallia 35 litraa.

Lausannen kaupungin kotisivuilta voi lukea kattavasta kestävän kehityksen ohjelmasta, jota ainakin hallinto näyttää aidosti pyrkivän toteuttamaan monilla alueilla tosissaan. Autottomana ja monesta muusta asiasta kovin tiedottomana ulkomaalaisena lyhytaikaisena vierailijana tämä roska-asia on oikeastaan ainut, jota voin äkkiseltään pohtia yksilön näkökulmasta. Seuraan jännityksellä tätä pientä roskamoraalikoetta uudessa kotikaupungissani ja mietin samalla milloin minun on ensimmäistä kertaa pakko lähteä etsimään sitä pientä puistoa, jonka takaa loput kierrätysastiat löytyvät… Onneksi jälkimmäinen hoituu vaivihkaa vaikkapa juoksulenkin lomassa, eikä naapureiden enää tarvitse ihmetellä kun se hullu suomalainen taas tuijottaa ja valokuvaa roska-astioita.

Tagit: , , ,

1 kommentti

  1. Olin vuonna 2001 au pairina Zürichin lähellä pikkukylässä, ja siellä oli jo silloin käytössä vastaava roskien kierrätyssysteemi. Sekajätteen lisäksi roskakalenterissa oli myös biojätteen keräysaikataulu (biojäteastia piti laittaa erikseen kadunvarteen) sekä keräyspaperin ja remonttijätteen yms harvinaisempien jätejakeiden aikataulut. Pullot ja tölkit piti viedä keräyspisteisiin, mutta esim. kirpputorille meneviä vaatteitakin kerättiin pusseissa kadunvarsilta. Siellä ei tosiaan tarvinnut raahata jätteitä mihinkään, mutta kalenterin päiviä ei tosiaankaan passannut unohtaa! Pussien ostamisen ja sisällön tarkistamisen käytännöt olivat samat kuin nyt siellä teillä.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi