Kuvituskuva

Passiivitaloja ja minimikoteja

Viime viikolla kuultiin energian säästön näkökulmasta sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvänä uutisena oli, että Suomessa viime vuosina rakennetuista pientaloista yli puolet saa energialuokakseen joko A tai B. Valitettavasti muut uudisrakennukset eivät yltäneet energiatehokkuudeltaa vastaavaan tasoon, vaan selvästi suurin osa oli energiatehokkuudeltaan C- tai D-luokkaa. Näyttääkin siltä, että yksittäiset ihmiset ovat lähteneet mukaan energiansäästötalkoisiin selvästi suuria rakennuttajia paremmin.

Pientalorakentamisenkin kehityksessä on kuiten yksi huolestuttava piirre, joka pisti silmään viime kesänä Kuopion asuntomessuilla: sikäli kun kaikkiin taloihin ei todennäköisesti ollut muuttamassa mitään suurperheitä, asunnot olivat aika massiivisen kokoisia. Esimerkiksi yksi messujen energiatehokkuuden kruununjalokivistä, Passiivikivitalo Pekkarinen, sisälsi myös meidän olohuoneen kokoisen walk-in-vaatehuoneen sekä valtavan alakertatilan perheen moottoriurheilu-harrastukselle.Vaikka messualue suorastaan pursui lämpöpumppuja ja aurinkoenergiaratkaisuja, jäi kokonaisuudesta ympäristön näkökulmasta ristiriitainen olo.

Tästä näkökulmasta on selvää, että energian kulutusta neliötä kohden mittaavat energialuokat ovat torso mittari asumisen ilmasto- saati ympäristövaikutuksia ajatellen. Jos asumisen energiankulutusta halutaan mitata, paljon aidomman kuvan antaisi asukasta kohden jyvitetty energiankulutus. Tämä voisi toki vaihdella yhden asunnon kohdalla huomattavastikin, jos saman katon alla punkkaisi yhteen aikaa neljä ja myöhemmin kaksi henkeä. ”Asumisjalanjälki”-tyyppisen ajattelun edistäminen  ehkäisi kuitenkin mahdollista viherpesua, joka asuntojen energialuokkiin saattaa liittyä.

Tällaista ajattelua kannattaisi myös arkkitehtuurin professori Markku Hedman, joka on ollut mukana Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksen ja Osuuskunta Suomen Asuntomessujen yhteisessä Minimikoti-projektissa. Projektissa luotiin villejä visioita muun muassa keskelle ostoskeskusta tai parkkipaikkaa sijoitettavista minikodeista. Hedman esitteli hankkeen saldoa pari viikkoa sitten pidetyssä Megapolis-tapahtumassa.

Vaikka asuntoja rakennettaessa ja peruskorjattaessa paalutetaankin merkittävä osa asumisen enrgiankulutuksesta, myös kulutustottumuksen vaikuttavat. Tällä viikolla vietetään taas valtakunnallista Energiansäästöviikkoa. Valojen sammuttelijoille ja patterien ruuvaajille voi tulla iloisena yllätyksenä tieto siitä, että tuoreen brittitutkimuksen mukaan tällaisen epätasaisen kulutuksen poistaminen on luultua tehokkaampaa ilmaston kannalta. Syynä on se, että vaihtelevan kulutuksen perusteella päälle menevät laitokset ovat usein keskimääräistä saatuttavampia. Eli jos neliöitä on kertynyt, eikä asunnon energialuokkakaan ole kirkkaimmasta päästä, valojen räpsyttelyllä voi ottaa ainakin ensimmäiset löysät pois.

Tagit: , , , , , , ,

10 kommenttia

  1. […] Annukka Bergin mielestä on hyvä, että suomalaiset pientalorakentajat huomioivat energiatehokkuutta ratkaisuissaan, mutta huolestuttavaa on se, miten isoiksi talot rakennetaan: “Tästä näkökulmasta on selvää, että energian kulutusta neliötä kohden mittaavat energialuokat ovat torso mittari asumisen ilmasto- saati ympäristövaikutuksia ajatellen. Jos asumisen energiankulutusta halutaan mitata, paljon aidomman kuvan antaisi asukasta kohden jyvitetty energiankulutus. Tämä voisi toki vaihdella yhden asunnon kohdalla huomattavastikin, jos saman katon alla punkkaisi yhteen aikaa neljä ja myöhemmin kaksi henkeä. ”Asumisjalanjälki”-tyyppisen ajattelun edistäminen ehkäisi kuitenkin mahdollista viherpesua, joka asuntojen energialuokkiin saattaa liittyä. […]

  2. […] Passiivitaloja ja minimikoteja | Luonto-Liitto – Kulutus.fi "Energian kulutusta neliötä kohden mittaavat energialuokat ovat torso mittari asumisen ilmasto- saati ympäristövaikutuksia ajatellen. Jos asumisen energiankulutusta halutaan mitata, paljon aidomman kuvan antaisi asukasta kohden jyvitetty energiankulutus." Via Kulutusjuhla […]

  3. Asiaa sivuten olen katsonut huolestuneena rakennustekniikan kehitystä. Pientalot ovat yhä tiiviimpiä ja ilman kuljetus kontrolloidumpaa. Uusimpia innovaatioita ovat tiiviit alapohjat joissa ei ole enää tuuletusrakoja, vaan kosteus poistetaan kuivatuskoneella.

    Sinänsä ratkaisu on varmasti toimiva, mutta kuinka kauan? Talon monimutkaisen tekniikan kunnossapysyminen perustuu ajatukseen että asukkaina on loputtomiin tarmokas perhe joka jaksaa pitää siitä huolta. Alussa näin varmasti onkin mutta entä 20, 30 tai 50 vuoden päästä?

    Lähes kaikkien vanhojen omakotitalojen historiassa on jaksoja jolloin talo on huonolla hoidolla tai kokonaan hoitamatta. Vanha mummo tai talossa piipahtava perikunnan edustaja ei taatusti pidä huolta pahasti vanhentuneista anturihässäköistä ja kuivaimista.

    Kun kosteutta ei poisteta rakenteet luonnollisesti mätänevät. Näin päästään ratkaisuun jossa talot tehdään yhdelle sukupolvelle ja mitään peruskorjauksia ei tarvitse tehdä, puskutraktori riittää.

  4. Mielenkiintoinen postaus!

    Suomessa asunnot ovat keskimäärin pienempiä kuin muualla Euroopassa. Esim. Irlannissa asunnon keskipinta-ala on noin 104 neliötä, kun se Suomessa on vain 77 neliötä.

    Mutta Suomessa asuu vähemmän väkeä asuntoa kohti, jolloin erot eivät olekaan enää niin suuria. Suomessa per henkilö asumistilaa on noin 38 neliötä. Irlannissa luku on 35. Itse asiassa vain kuudessa Euroopan maassa on enemmän asuintilaa henkilöä kohden kuin Suomessa. (Tiedot ovat tosin vuodelta 2004, Housing Statistics in the European Union.)

    Tässä mielessä tuollainen asukasta kohden jyvitetty energiankulutusmittari voisi olla paikallaan.

    Tuo brittitutkimus on kiinnostava, täytyykin katsoa sitä lähemmin. Luin nimittäin vähän aikaa sitten yhdysvaltalaistutkimuksesta, jonka mukaan lamppujen sammuttelusta ei loppujen lopuksi ole paljoa hyöytyä energiansäästön kannalta. Linkki tutkimukseen löytyy täältä: http://www.vihrearakentaminen.fi/jos-se-on-helppoa-teen-sen

  5. Hyvä kirjoitus! Kiitos paljon Annukka.

    Kirjoittelin aikanaan Kuopion asuntomessujen energiarakentamisen kuplasta tänne:

    http://leostranius.fi/2010/08/kuopion-asuntomessut-%E2%80%93-matalaenergiarakentamisen-kupla/

    Mietin vielä vain, että voisiko vielä kuvaavampi mittari olla henkeäkohden kulutetun energian sijaan sittenkin vain rakennukset/asunnon absoluuttinen energiatarve – riippumatta kuinka moni siinä asuu. Eikö se ole kuitenkin se, joka viime kädessä ympäristön näkökulmasta ratkaisee?

    Parhain terveisin
    -Leo

  6. Kiitos hyvistä kommenteista ja kiinnostavista linkeistä! Tuo Rakennuslehdessä ollut tieto oli itselleni uusi. Hienoa, että myös pientalojen kokoa aletaan tarkastella.

    Leolle puolustelisin asukasta kohden jyvitettyä energiankulutusta sillä perusteella, että se tekisi asian vertailukelpoisemmaksi yksityisten ihmisten näkökulmasta. Kuluttajiin vaikuttaminenhan on käsittääkseni ollut takana koko energialuokka-järjestelmän käyttöönotossa. Mutta ympäristön kannalta on toki se ja sama, paljonko kukakin päästää, kunhan päästetään vähän:)

  7. Työtilat pitäisi mielestäni ottaa laskuihin jollain tapaa mukaan, jos jyvittämään lähdetään. Osa asunnon neliöistä voi olla esimerkiksi yrittäjäpariskunnan työkäytössä, vaikka virallisesti kaikki tila on asuinkäytössä. Vaihtoehtona olisi rakentaa pienempi talo ja hankkia erillinen liiketila, mikä ei ekologisesti olisi välttämättä sen parempi vaihtoehto.

    Tilojen erittelyssä vaarana on tietysti ”työneliöillä” kikkailu, jotta talolle saadaan hyvä energialuokitus.

    Omat kokemukset energiatodistuksesta on, että se on aika huuhaa paperi. Rakentamista ohjaavaa vaikutusta sillä ei ole ollut. Paperin laskelmat pohjautuvat niin aikaiseen suunnitteluvaiheeseen, että monet energiatehokkuuden kannalta tärkeät ratkaisut ovat muuttuneet huomattavasti projektin edetessä. Energiatehokkuuden suunnittelu pitäisi kytkeä aivan toisella tavalla huomattavasti kiinteämmin koko rakennuksen suunnittelun osaksi. Tällä hetkellä todistus on lähinnä pakollinen paperi, jonka rakentaja tarvitsee ja josta suunnittelutoimisto veloittaa 600 euroa. Joten tuo todistus lasketaan vain kerran, rakentaja toimittaa sen rakennusvalvontaan ihmetellen todistuksen kallista hintaa ja on tyytyväinen, että sitä ei tarvitse enää päivittää.

    • Minua harmittaa kun täällä ollaan ihan kuutamolla näistä pientalon asioista. Kun ei tiedetä niin ei osata ajatella kokonaisuutta.
      1. Energiatodistus on laskennallinen paperi joka on vain viiteellinen osviitta kuinka paljon rakennus vie energiaa. Energiatodistusta on kahta mallia. Isännöitsijän paina nappia malli joka on printti toteutuneista kulutuksista. Malli 2 on energiakatselmus jossa oikeasti käydään kerrostalo läpi ja annetaan kulutusta vähentäviä toimenpide ehdotuksia. Suurin energianhukka on käyttäjän toimet. Kuinka asuu asunnossaan?

      Lista asioista jotka vaikuttavat pientalon energiakulutukseen.
      Tiiviys – hatara talo syöksee talvella lämpöä ulos vuotavan ilman mukana.
      Lämmitys järjestelmän säätömahdollisuus? Varaava lattia hidas ja jäykkä säätö. Ulkoilman mukaa säätyvä öljy tai sähkö nopea säätö.
      Lämmön talteenotto mahdollisuus ilmastoinnissa.
      Rakennuksen massiivisuus! Omassa talossani ei koskaan lämpö nouse yli 23,5 astetta vaikka viime kesällä kansa kärvisteli +33 asteessa. Kaverin kevyessä lautatalossa kylmennys huuti koko kesän!
      Rakennus paikka keskellä peltoa, metsässä.
      Rakentamisen laatu tulee timpurin ja työntekijöiden käsistä ei arkkitehtien kirjoituspöydiltä!

      Mikä on oikea asunnon koko? Kertokaa minulle? Itse 7 eri osoitteessa Helsingissä asuneena Kallio 20 neliötä, Töölö 90 neliötä, nyt maaseudun omatalo riittävä koko 5 henkeä, autotalli lämmin 40 neliötä, olohuone 40 neliötä jne…

      Lapset soittaa musiikkia, itse korjaan kaikki härvelit lämpimässä autotallissa ja teen paljon huonekaluja en säästön takia vaan kiinnostuksesta puutöihin. Vaimo soittaa pianoa jne…
      Helsinkiläisessä kerrostalossa olisin kaikkea näitä ilman.

  8. Toki energiatodistuksen tarjoama luokitus on vain viitteellinen, mutta kyllä se kertoo jotakin rakennuksen energiataloudellisesta lähtötilanteesta.

    Rakentamisen laadun nostaminen keskusteluun sen sijaan on tärkeä pointti. Olen kuullut useita esimerkkejä siitä, että hyviäkin systeemejä on saatu sössittyä huonolla työn laadulla.

    Joka tapauksessa näihin asuinrakennusten energiansäästötalkoisiin tunnutaan ryhtyneen vasta nyt toden teolla, ja paljon oppimista on varmasti vielä edessä.

    Kestävä asuminen on myös monen palan summa, eikä neliöiden määrään kannata hirttäytyä sen paremmin kuin talon energialuokkaankaan. Olennaista on kuitenkin, että kasvihuonekaasupäästöt ovat pienet (vuoteen 2050 mennessä aiheutettua khk-kuormaa pitäisi pienentää keskimäärin viidennekseen nykyisestä), ja että asumisen materiaalitehokkuuskin on elinkaarinäkökulmasta kohdallaan.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi