Luonto-Liitto - Kulutus! - ekologinen elämä ja kuluttajan valinnat.

Eräänä talvisena päivänä postiluukustamme kolahti lappu, jossa ilmoitettiin taloyhtiöön tuloillaan olevasta vesi- ja lämmityskatkosta. Seuraavan viikon maanantaiksi tulisi varata käyttövettä pulloihin ja sankoihin, sillä hanoista ei vettä saisi aamuseitsemän jälkeen. Erityisesti huomautettiin, että wc:n huuhtelua varten kannattaisi varata runsaasti vettä, eikä ikkunoita kannattaisi lämmönhukkaa ajatellen turhaan availla.

En ollut aiemmin joutunut vastaavaan tilanteeseen, joten aloin heti aprikoida ääneen miehelleni, että meidän ehkä kannattaisi mennä jonnekin evakkoon jo maanantain vastaiseksi yöksi. Näin välttäisimme koko sotkun. Mieheni oli kuitenkin reipas ja totesi, että voimme aivan hyvin herätä ennen seitsemää tekemään aamutoimet ja sitten vaikka vielä jatkaa uniamme. Suihkussa voisimme käydä sunnuntai-iltana. Itse en lämmennyt aikaiselle herätykselle, vaan aloin miettiä muita keinoja selvitä vedettömästä päivästä.

En toki ole veden suhteen aivan uusavuton. Tulen oikein hyvin toimeen miehen sukulaisten sähköttömällä kesämökillä, jossa juomavesi haetaan kaivosta ja peseytyminen hoidetaan järvessä tai kaksi kertaa viikossa lämmitettävässä saunassa. Samaisella mökillä olen oppinut, että lämpötilan laskiessa voi patterin vääntämisen sijaan pukea lisää vaatekerroksia – tätä käytäntöähän suositellaan lievemmässä muodossa myös kaupunkiasujille energian säästämiseksi.

Jostain syystä arjen keskelle sattunut vedetön ja lämmötön päivä tuntui kuitenkin ajatuksena paljon vaivalloisemmalta, vaikka tutut sähkölaitteet leivänpaahtimesta lähtien olivatkin edelleen käden ulottuvilla. Lomalla sitä voikin vähän seikkailla ja koetella rajojaan, arkena pieni häiriö voi saada pasmat aivan sekaisin. Paljonko vettä tarvitaan yhden ihmisen aamutoimiin hampaiden ja kasvojen pesuineen? Entä kuinka usein kättenpesulle on tarvetta päivän aikana? Millainen vesimäärä siihen kuuluu? Lopulta otimme lähes kaikki asunnostamme löytyneet saavit ja pullot vedensäilöntäkäyttöön.

Tuntuu hurjalta huomata, miten hutera käsitys minulla on päivittäisestä vedenkäytöstäni. En osaisi arvioida sitä edelleenkään. Vedetöntä päivää varten varaamamme säiliöt osoittautuivat aivan ylimitoitetuiksi, mikä johtui tietenkin siitä, että käytimme vettä liioitellunkin säästeliäästi ja vahtasimme jokaista pisaraa. Yllättävän vähällä pärjää, jos on pakko. Villapaidoille ja vilteille taas tuli käyttöä aivan arvattavasti!

Näin jälkeenpäin voisin runoilla siitä, miten  kunnioittavasti olemme kokemuksemme jälkeen suhtautuneet toimivaan vesijohtoverkostoon ja kuinka siitä lähtien olemme kiinnittäneet erityistä huomiota vedensäästöön. Näin ei kuitenkaan ole – arki palasi takaisin entisiin uomiinsa sillä hetkellä kun hanat alkoivat taas toimia.

En usko myöskään, että monilta paikkakunnilta sähköt katkaisseet joulunajan myrskyt saisivat kansassa aikaan energiansäästötrendiä, vaikka moni olisikin katkon aikana todennut, että kynttilän valossakin on mahdollista elää. Saavutetuista eduista ei usein haluta luopua, ja juokseva vesi sekä toimiva lämmitys kuuluvat näihin mitä suuremmissa määrin. Ja vaikka luopumiseen olisi halua, voi se joskus osoittautua ongelmalliseksi, kuten Annika Kettusen taannoinen kokeilu osoitti.

Jotain vaikutusta vedettömällä päivällä sentään oli minun ja mieheni pullamössökaupunkilaistalouteen: itsetuntomme arjen ongelmanratkaisussa nousi yhden pykälän ylöspäin. Tuskin maltan odottaa ensi kesän villapaidanlämpöisiä mökkivierailuja!