Luonto-Liitto - Kulutus! - ekologinen elämä ja kuluttajan valinnat.

Tuoreista, mieluiten lähellä tuotetuista luomuraaka-aineista itse tehty ruoka on tämän hetken trendejä. Pikaruokakulttuuriin verrattuna laatuun panostava kotikokkaaminen vaikuttaa kestävämmältä vaihtoehdolta myös ympäristön kannalta. Tutkija David Evans kuitenkin varoittaa, ettei innostus tuoreisiin raaka-aineisiin välttämättä johda ympäristön kannalta parempaan lopputulokseen.

Mitä jos kaikki joutuisivatkin elämään koko elämänsä kaiken sen roinan kanssa, jonka tulevat hankkineeksi?

Liitämme tavaroihin valtavan määrän tunteita ja toiveita ja siten ne voivat saada peräti maagisia merkityksiä. Paljouden haittapuolia ovat kuitenkin mm. ahdistus päätöksenteosta, stressi tavaroiden hallinnasta, huono omatunto ja huoli ympäristöhaitoista. Vain hyvin harvat voivat hyvin kaaoksen keskellä.

Marraskuun pikkupakkaset alkoivat ja inspiroivat järjestämään lapas- ja pipoasiat kuntoon tulevan talven varalle. Enää edes kauhtuneita tumppuvanhuksia ei voida luokitella roskistavaraksi.

Hajonnutta laitetta ei yleensä kannata korjauttaa, vaan edessä on uuden ostaminen. Tehdäänkö laitteista tahallaan lyhytikäisiä?

Näyttää vähän siltä, että Suomi jakautuu ruuankin suhteen kahtia. Perussuomalainen ostaa sieltä, mistä halvalla saa ja hipsterisuomalainen sieltä, mistä kalleimmalla saa.

Nelisen viikkoa sitten muutin opiskelemaan Englantiin, tarkemmin sanottuna noin kolmensadantuhannen asukkaan kaupunkiin nimeltä Leicester. Ironista kyllä, lähes ainoa kulttuurinen seikka, johon minun on ollut toisinaan vaikea sopeutua on täkäläiset kierrätystottumukset.

Suomessa elää paljon ihmisiä, joiden rahat eivät pienten tulojen vuoksi meinaa riittää ruokaan. Kauppalistalla kummittelevat silti kalliit jauhelihat ja kanasuikaleet. Kuka kertoisi heille, miten lihatuotteet voi korvata edullisesti kasviksilla?

Aina yhteinen hyvä aate ei riitä – hommat kaatuvat monesti siihen, että ollaan eri mieltä käytettävistä keinoista. Päämäärien saavuttaminen yhteistyöllä vaatisi sen, että keinoista keskusteltaisiin avoimesti. Näin ehkä vältettäisiin se, että eri tavoilla ajattelevat jumiutuvat parantamaan maailmaa kukin omina pieninä ryhminään.

Ekologisesti kestävä kulutus ja tuotanto on mahdollista, mikäli eri osapuolet ryhtyvät toimiin. Kenellä on sitten vastuu ryhtyä toimiin? Vastuu on tietysti meillä kaikilla eli ainakin yksilöillä, yrityksillä ja julkisella hallinnolla. Samalla kun vastuu on kaikilla, ei se ole kenelläkään.