Kuvituskuva

Onko kouluruoka vain vatsantäytettä?

Kaksi vuotta sitten tähän aikaan Helsingin kaupunginvaltuustossa keskusteltiin hämmentävin sanankääntein siitä, pitäisikö kouluissa aloittaa viikoittaisen kasvisruokapäivän vietto. Nyt Helsingin Yliopiston Ruralia-instituutti herättelee jälleen keskustelua kouluruokailun kasvatustehtävästä. Instituutin tekemällä julkaisulla on osuva nimi: ”Ruoka – oppimisen edellytys ja opetuksen voimavara” (luettavissa netistä).

Ajatus kuulostaa järjeenkäyvältä: kun kerran peruskoulun tuntisisällöt ovat niin tiukkaan mitoitetut, miksei ruokahetkestä voisi tehdä opettavaisen ja elämyksellisen? Oppiminenhan on tunnetusti tehokkainta silloin, kun siihen liittyy kokemuksellisuutta ja useita aisteja. Kestävän kehityksen periaatteita voitaisiin tuoda konkreettisesti näkyviksi ruuan kautta kertomalla, mistä aterian sisältämät ainekset ovat peräisin ja millaiset ovat niiden tuotannon vaikutukset ympäristöön.

En tiedä, muuttiko kasvisruokapäivän tulo kouluruokailua mitenkään. Puuroa ja pinaattilettuja on tarjoiltu aiemminkin, onkohan niiden rinnalle tuotu uusia herkullisempia kasvisaterioita? Aiheen uutisointi on antanut ymmärtää, ettei uudistus ole maistunut kaikille kouluaisille (Uusi Suomi 14.2.2011), onneksi sentään valtaosalle (HS 11.1.2011).

Olen itse monta kertaa hämmentynyt siitä, kuinka kehnosti ruokahuollon ammattilaiset ymmärtävät kasvissyöntiä. Eräässä kurssikeskuksessa minulle tarjottiin päivästä toiseen Hälsan’s Kökin pakastettuja ”lihankorvikkeita” makaronin kera, kun muu porukka söi maukasta kotiruokaa, joka olisi ollut minimaalisilla konsteilla muunnettavissa kasvisversioksi. Tämä oivallus olisi säästänyt keittiökuluista aimo summan rahaa!

Vielä hämmentävämpi on kokemukseni viranomaisten näkemyksestä. Jätin palautetta oppilaitosravintolaani, jossa syön liki joka päivä, ja jonka kasvisruoka – josta sentään maksan – ei ole useimmiten läheskään lautasmallin mukainen. Esimerkkinä nostin esiin sieni-perunavuoan, joka on suurimmalta osin pelkkää perunaa, ja ehdotin, että proteiinilisänä tarjottaisiin tällaisina päivinä vaikkapa salaatin kanssa papuja.

Ravintolahenkilökunta vastasi kertoen, että ruuat on ovat Kelan ja valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaisia. Suositukset on laskettu silmälläpitäen koko viikkoa, ei yksittäisiä aterioita. Eli perunaa tänään, papuja huomenna?

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, kasvisruoka on parhaimmillaan raaka-aineiltaan paljon lihavaihtoehtoa edullisempaa. Nyt, kun kaikesta yritetään säästää, voitaisiin kouluissa siirtyä kokonaan kasvisruokaan – enkä nyt tarkoita lihan ulkonäköä imitoivia pakastepihvejä vaan ihan kunnon kasviksia! Taitaa olla, että ennen tähän pääsemistä tarvittaisiin iso muutos arvoissa ja asenteissa, jotta päättävissä tahoissa tunnustettaisiin ruuan merkitys muunakin kuin vatsantäytteenä.

Tagit: , , ,

3 kommenttia

  1. Toisaalta ruoan pitää olla kaikille riittävän houkuttelevaa, jotta kouluruoka veisi voiton esim. hampurilaiskulttuurista.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi