Kuvituskuva

Marjaämpäri ja sienikori pysyvät vielä suomalaisten kädessä

Marjastus ja sienestys ovat joka satokauden harrastus suurelle osalle suomalaisista. Lähes 70 prosenttia marjastaa, puolet sienestää, ja viidennes poimii yrttejä. Vaikka sadot vaihtelevatkin, peukalosäännön mukaan metsämarjoja riittää jokaiselle suomalaiselle 100 kiloa vuodessa – sieniä jopa tuplasti enemmän.

“Sienestys tekee hulluksi! Sitä kulkee metsässä ahnas kiilto silmissä ja vaanii sammalikossa piilottelevia herkkuja. Puoliso hihkuu puun juurella innokkaasti vaikka onkin kaupungissa ihan rauhallinen mies”, kuvailee helsinkiläinen järjestötyöntekijä Hanna sienimetsän lumoa. Hannan huippusalaisesta paikasta löytää joka vuosi ämpärillisen torvisieniä. Lisäksi koriin tarttuu runsaasti suppilovahveroita, suolattavia rouskuja, kuivattavia tatteja ja kehnäsieniä herkkuhetkien varalle. “Keräilemällä saa laatua ruokaan ympäristöystävällisellä tavalla,” Hanna pohtii.

Venäjä-tutkija Pentti Joensuusta näkee luonnon antimien keräilyn ravintopoliittisena kysymyksenä: “Keräily edistää ruuan turvallisuutta ja edullisuutta sekä vähentää turhien kuljetusten tarvetta.” Sekä mustikkaa, vadelmaa että puolukkaa Pentin talous kerää tänä kesänä parikymmentä litraa. Lisäksi on säilötty valtava saalis lakkoja ja hylättyjen talojen pihoilta löytyneitä punaherukoita. Pakastimen syömä energia kuitenkin harmittaa: “Mihin ovatkaan hävinneet käyttökelpoiset ja energiaa säästävät kellarit?”

“Tämä kesä on ollut keräilyn kannalta ihanteellinen”, paltamolainen opiskelija Sari kertoo. Hän on ollut paljon Kainuussa ja kerännyt marjoja myyntiinkin. Sari hankki viime syksynä kirjan, jossa kerrotaan vaihtoehtoisista säilöntämenetelmistä kuten umpioimisesta ja maitohappobakteerisäilönnästä. Myös kuivuri on tärkeä talvivarastojen täydentämisessä. Keräily kiinnostaa, sillä Sari haluaisi tulevaisuudessa asua maalla. “Luonnontuotteet voisivat olla keino elättää itsensä”, hän miettii.

Mummo meni mustikkaan
– vanha pakastin nieli ympäristöhyödyt

Marjastus on edelleen yksi suosituimmista ulkoiluharrastuksista suomalaisten keskuudessa. Maaseutupaikkakunnalla asuvat osallistuvat kaupunkilaisia yleisemmin
marjastukseen, mutta myös mökkeilevät kaupunkilaiset ovat lähes yhtä innokkaita marjametsään menijöitä. Koulutus tai tulot eivät vaikuta marjastusinnokkuuteen. Vanhemmat sukupolvet ja naiset ovat kuitenkin nuoria ja miespuolisia ahkerampia poimijoita.

Luonnontuotteilla on Suomessa taloudellinen merkitys, sillä niistä lasketaan saatavan 2100–2900 vuosityöpaikkaa. Kerääjien puute haittaa silti alan laajentumista. Tänä vuonna Arktiset Aromit ry yrittää puuttua ongelmaan kannustamalla suomalaisia poimimaan entistä enemmän ja myymään oman tarpeen yli jäävä osa kaupalliseen käyttöön. Koko Kansan Luontotalkoot -kampanjan sivuilla lasketaan, että jos Suomen kotitalouksista kymmenes osallistuisi talkoisiin, kertyisi siitä jo lähes puoli miljoonaa ämpärillistä mustikkaa.

Metsän antimien keräilyä ravinnoksi voidaan pitää ympäristötekona – onhan ravinto asumisen ja liikkumisen ohella yksi suurimmista kotitalouksien ympäristövaikutusten aiheuttajista. Tehoton säilöntä voi kuitenkin liata luonnontuotteiden ympäristöjälkeä.

Esimerkiksi kylmäsäilytyslaitteet nielevät kotitalouksien käyttämästä sähköstä noin neljänneksen, ja niiden tehokkuus saattaa vaihdella huomattavasti iästä ja tekniikasta riippuen. Laitteiden tehokkuus parani huomattavasti 90-luvulla annettujen vähimmäistehokkuusvaatimusten ja energiamerkintäpakon seurauksena. Nyt uusi 250 litran pakastin vie sähköä vain kolmanneksen siitä, mitä 20 vuotta vanha laite kuluttaa. Tämä tarkoittaa rahassakin noin 80 euron eroa vuotuisessa sähkölaskussa.

Annukka Berg

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Luonnonsuojelijassa (4/2006)

Tagit:

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi