Kuvituskuva

Mainostuksen epäsuoria vaikutteita

Kaverini halusi tehdä elämästään helpompaa. Hän valitsi ei mainoksia -tarran oveensa ja kehui säästävänsä paljon vaivaa kun ei tarvitse viedä niin usein paperiroskia. Parisataa kiloa vähemmän paperia kannettavana vuodessa, hän oletti.

Mainospostin kantaminen paperinkeräykseen on oikeastaan mainostajan kuluttajalla teettämää työtä. Mainostajat hamuavat kuluttajien huomiota ja teettävät hänellä vielä lisätyötä. Kuluttaja kantaa mainokset paperinkeräykseen ja maksaa siitä ilosta vielä paperinkierrätysmaksun. Onhan se tietysti hyvä, että kuluttaja saadaan harrastamaan arkiliikuntaa edes sen verran. Pitäisikö mainostajille siis myöntää palkinto kansanterveyden edistämisestä?

Tietysti mainoksista saamme tärkeää tietoa ja onneksi painaminen on nykyään halpaa. Esitteitä ja lehtiä saa pikkurahalla. Odottakaa kun vaalit tulee, niin paperinkulutus kyllä lisääntyy. Mitä enemmän mainoksia tulee, sitä heikompi on yhden mainoksen teho. Pitää siis lisätä mainontaa ja kierre on valmis. Isompaa, enemmän ja ovelammin. Parhaimmillaan televisiomainoksista ei enää tiedä mitä niissä mainostetaan.

Kannattaisiko mainostamiselle määrätä ympäristövero luonnonvarojen turhan kulutuksen lisäämisestä? Se vähentäisi mainostusta, jolloin jäljelle jääneiden mainosten huomioarvo kasvaisi. Isot mainostajat kyllä pärjäisivät, mutta pienet kivijalkakukkakioskin mainokset häviäisivät. Ei siis kovin hyvä ratkaisu.

Ja entä yhteiskunnallinen mainostus, jota ennen valistamiseksi kutsuttiin? Nykyäänhän voi nähdä suurten järjestöjen mainoskampanjoita kertakäyttöpullojen puolesta sekä valtiovallan ja jopa yritysten mainoskampanjoita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi energiansäästön edistämiseksi. Täysillä markkinoilla nekin kisaavat. Ja arvatkaapa montako kymmentä tuhatta maksaa bussipysäkkimainokset?

Tagit: , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi