Kuvituskuva

Lahjat jaamme turhimmat

Kumppanini liittyi Facebookissa Vihaan joulua -ryhmään. Harmistuin. Itse pidän joulusta.

Näin luulin, kunnes ryhdyimme laatimaan lahjalistaa – tietysti viime tingassa.

Muistin taas, että lahjat ovat vihoviimeinen riesa! On uuvuttavaa miettiä, mitä lahjoittaa ihmisille, joiden arvoista, mieltymyksistä tai harrastuksista ei tiedä mitään. Silti lahjat pitää vastavuoroisuuden nimissä hankkia.

Kun tapasin erään ystäväni, tajusin, että pääsen vielä helpolla. Ystävä kertoi antavansa paketit myös lastensa hoitajille ja opettajille. Aloin harkita liittymistä joulunvihaajien ryhmään.

Koko lahjailmiö on mennyt kummalliseksi. Lahjoihin pitäisi kai liittyä ilo siitä, että saa ilahduttaa toista. Pahimmillaan annamme lahjoja ihmisille, joita emme erityisemmin haluaisi lahjoa ja jotka eivät meiltä lahjoja kaipaa. Miten paljon päiväkodin täti mahtaa iloita viidestätoista suklaarasiasta tai tuoksukynttilästä?

Hulluuden huipennus ovat liikelahjat. Jos sukulaisille on vaikeaa hankkia sopivaa lahjaa, miten tietää, mitä yhteistyökumppanit tai asiakkaat tarvitsisivat? Työkaverini kertoi, että liikelahjoille on omat messunsa. Siis kokonaiset messut turhuuden turhuuden takia.

Onneksi yritysmaailmaan on ilmaantunut järkeä. Oma työpaikkani lähetti tänä vuonna sähköisiä joulukortteja ja lahjoitti joululahjarahat hyväntekeväisyyteen. Moni yritys teki ilmeisesti samoin.

Mutta miten ratkaista lahjaongelma yksityiselämässä?

Kehitysmaahan lahjoitettava vuohi tai lehmä on kiva idea, mutta en halua antaa hyväntekeväisyyslahjaa ihmiselle, jonka en usko sitä arvostavan tai edes ymmärtävän. Yhteistä aikaa vaikka leffassa käynnin merkeissä ei tee mieli lahjoittaa, jos halua tuttavuuden syventämiseen ei aidosti ole. Askartelu tai leipominen olisi hyvä idea, jos osaisi askarrella tai ehtisi leipoa.

– Ratkaisen ongelman rahalla ja ostan jonkin turhakkeen. Se on helpointa, tunnusti työkaveri.

– Jos et minuutissa keksi mitä hankkia, älä hanki mitään, tokaisi toinen työtoveri.

Hänestä etikettisäännöt ovat turhia.

– Oletko varma, että sukulaisesi pitää sinusta vähemmän, jos et osta hänelle lahjaa?

Se oli hyvä kysymys. Ehkäpä kerään rohkeuteni ja jätän lahjan ostamatta. Sen sijaan autan vaikka tiskaamisessa jouluvierailulla. Kenties saamme samalla sovittua, että kumpikin jättää paketit hankkimatta seuraavana vuonna.

Tagit: , , , ,

2 kommenttia

  1. Kauhistus, melkein voin aistia tekstistäsi sen stressin, mikä joillakin ihmisillä on jouluna! Olen varmaan elänyt pumpulissa, kun en ole stressannut lainkaan. Olen nauttinut sukkien neulomisesta (juuri ne värit, joista lahjan saaja pitää) ja muusta pienestä puuhailusta, ja tehnyt lahjoja juuri lahjan saajaa ajatellen. Tärkeintä onkin ajatella vaikkapa jotain, mistä ystävä on puhunut tykkäävänsä, ja antaa sitä lahjaksi. Juuri äsken käärin laatikkoon ainekset vegaaniseen kinkkuun.

    Mielikuvitusta, ihmiset! Ja jos sitä tai aikaa ei ole tai jos ei tiedä, mitä ystävä/sukulainen tarvitsee tai arvostaa, niin pelkkä kortti riittää. Itse ainakin tulen huonolle tuulelle siitä, jos saan jotain kaameaa krääsää lahjaksi.

  2. Minusta joululahjat on vielä melko helppoja ostaa koska silloin voi ostaa melkein millaisia lahjoja vaan, mitä vain sattuu kivoja löytämään. Mutta hankalia ovat synttäri yms lahjat jolloin pitäisi löytää yksi kiva ja sopivan arvoinen lahja tietylle henkilölle.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi