Kuvituskuva

Kun kassalla nolottaa

Minua nolottaa mennä samaan kauppaan kahdesti päivän aikana. Etenkin jos paikalla on sama kassa. Nolottaa myös ajatus siitä, että lähikauppani kassat tunnistavat minut ja tietävät, mitä minulla on tapana ostaa. Sen vuoksi ostankin vähäiset tavallisista kaupoista hankittavat ostokseni vuorotellen eri kaupoista.

Asuintoverini voihkaisivat epäuskoisina, kun kerroin näistä nolostuksistani. Selvitin heille, että nolouslistani on vielä pidempi. Minua nolottaa myös se, että muut näkevät, mitä ostan. Siis ei vain kassat, vaan myös muut asiakkaat.

Ei minua toki nolota silloin, kun ostan luomutuotteita, kauramaitoa, kotimaista, täysjyvää ja niin edelleen. Nolotus tulee silloin, kun tekee mieli appelsiineja (jos ne eivät ole Reilun kaupan), nuudeleita ja suklaata. Saati silloin joskus, jos ostan jotain epävegaanista, tai kun ystävän poikakaveri on pyytänyt tuomaan pari olutta! Hyi kun hävettää! Oikein kärvistelen kassalla ja toivon, ettei kukaan ehdi huomata ostoksiani. (Eihän oluessa sinänsä ole mitään epäekologista, päinvastoin se sai hyvät tulokset elintarvikeMIPS-tutkimuksessa, jossa tutkittiin elintarvikkeiden aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Ei pitäisi nolostella – eihän kukaan tiedä, etten juo koskaan olutta eikä näin ollen voi epäillä, että olisin joutunut yllättävän rappiotilan valtaan.)

Espanjalaisen parsakaalin ja säilykehedelmien ostaminen nolottaa, vaikka en huomaisi muiden ostoksia. Hieman vähemmän ehkä nolottaa, jos huomaan ympärilläni olevien ihmisten ostavan valmisruokia, lihatuotteita, sipsejä ja muuta sellaista, jonka ostamiseksi tarvitsisin vähintään valeasun, jotta en nolouksissani vajoaisi maan alle. Muiden ostoksilla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa vaikutusta siihen tunteeseen, mikä minulle tulee, kun kohtaan kassan niiden epäeettisten tuotteideni kanssa.

Ostoksien nolostelu juontaa juurensa siihen, että paitsi pyrin mahdollisimman ympäristöystävälliseen ruokavalioon ja niukkaan kuluttamiseen, myös puhun ja kirjoitan aiheesta paljon. Koen, että minun on tehtävä itse niin kuin ”saarnaan”. Ainainen oikeaoppisuus ja kieltäymys eivät kuitenkaan onnistu minulta, joten enkö voisi sallia itselleni ihan hyvällä omallatunnolla ne aina toisinaan houkuttavat appelsiinit ja parsakaalit?

Tagit: , , ,

5 kommenttia

  1. Minulla on ihan sama vika! En varmaan ole kuluttamistietoudessani yhtä pitkällä kuin sinä, mutta yhtä kaikki nolottaa, kun ote lipsuu. Hölmöähän se on, mieheni ei ymmärrä aitä ollenkaan. Mutta ehkä toisilla vain omatunto on jotenkin ylikehittynyt :) Toisaalta ilman tätä nolostumista ostaisin paljon useammin sellaista, mikä sopii arvojani vastaan.

  2. […] Kaventajien Annikaa nolottaa usein kaupassa, erityisesti siksi, että hän kokee velvollisuudekseen ostaa ympäristöystävällisiä tuotteita: “Minua nolottaa mennä samaan kauppaan kahdesti päivän aikana. Etenkin jos paikalla on sama kassa. Nolottaa myös ajatus siitä, että lähikauppani kassat tunnistavat minut ja tietävät, mitä minulla on tapana ostaa. Sen vuoksi ostankin vähäiset tavallisista kaupoista hankittavat ostokseni vuorotellen eri kaupoista. […]

  3. Minä sorrun välillä kiireessä valmisruokiin… ja arvaa nolottaako kävellä kotiin muoviin kääritty Ötkö kainalossa, vaikka se olisi kuinka luomua (mitä se ei aina muuten edes ole).

  4. Useimmiten minua nolottaa kaupan kassalla se, mitä kaikki muut sieltä kaupasta ostavat. Tekisi mieli huomautella edessä tai takana tuleville heidän epäeettisistä ostoksista. En tosin ole koskaan saanut suutani auki.

  5. Haa Leo, mua nolottaakin just sen takia, että olen arvannut, että muiden ruokia katsovia ihmisiä on olemassa. Nolostun siis jatkossakin.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi