Kuvituskuva

Kun isoisä videot osti

Työkaverini kertoi siitä, miten hänen äitinsä toi kolmevuotiaalle kolme joulukalenteria. Siis kolme. Itselleni tuli nopea flashback kultaiselta 80 -luvulta, jolloin yksi kalenteri riitti vallan mainiosti per mukelo. Ja onhan minulla myös traumaattinen muisto siitä, miten partiolaisten kuvakalenteri piti jakaa typerän pikkuveljen kanssa. (Pikkusisarukset ovat jotenkin lähtökohtaisesti typeriä alle kymmenvuotiaina, tai siis silloin kun itse on alle kymmenen.)

Jos meille on kerrottu tarinoita siitä, miten ennen muinoin kouluun hiihdettiin ja potkittiin matkalla susia, niin minä aion kertoa jälkikasvulleni tarinoita siitä, kun tavaraa oli ylipäätään vähemmän. Ruoka tehtiin liedellä, eikä kotona ollut telkkaria. Ja jos oli, niin kanaviakaan ei ollut kuin kaksi. Silloin kun ukki hankki videot, niin koko suku meni katsomaan tätä ihmettä. Nauhoituksia oli yhteensä kaksi, joista toinen oli piirrettyjä.

Tilastokeskuksen kulutustutkimus paljastaa tilastot legendaaristen lapsuusmuistojen takaa. Sellaiset esineet, jotka nykyisin kuuluvat joka kodin perusvarustukseen, ovat itse asiassa yleistyneet aika hiljattain. Mikrouuneja oli 90 -luvulla vain 52%:lla kotitalouksista, ja nyt luku on jo yli 80. Kahdeksankymmentäluvun alussa tiskikone oli vain 10%:lla. Myös auton omistus on yleistynyt huomattavasti: Nykyisin 75% kodeista omistaa vähintään yhden menopelin, mutta silloin kun olin pieni (siis vuonna 1985, muistattehan sen Eppujen biisin?) 44% kotitalouksista oli täysin autottomia, ja se oli siis ihan normaalia.

Joopajoo, tietenkin lapsena on kaikki ollut paremmin, kesät ovat olleet lämpimiä ja pitkiä ja järvetkin vielä kirkkaita. Jotenkin haikailen silti roinattoman elämän perään, enkä itse omistakaan esimerkiksi mikroa, väritelkkaria tai videoita. Kaikki joka kotiin kerääntyvä tavaramäärä aiheuttaa merkittävää kulutusta luonnonvaroissa. Onnellisuuden lisääntyminen on sitten täysin toinen juttu.

Mitä kaikkea ”tavallista” ihminen sitten tosiasiallisesti tarvitsee?

Hyvää älä osta mitään -päivää kaikille.

Tagit: , ,

2 kommenttia

  1. Kulutushysteria pohjautuu osittain ns. vinoutuneeseen esinesuhteeseen. Enää ihminen ei hallitse esineitä ja tavaraa, vaan ne hallitsevat ihmistä. Suhde on monen kohdalla jo vähintäänkin patolooginen, sairaalloinen. Suomen sana ”kuluttaa” kertoo hyvin siitä, mistä on kysymys. Kulutetaan kaiken jostain pois, mutta tilalle ei olla natamasa mitään. Luonto, mutta myös valtaosa ihmisistä kärsii kuluttamisesta, myös he, jotka kuluttavat liikaa. Aito ilo ja todellinen hyvinvointi pohjautuu yksinkertaisin asioihin. Juha Vainon sanat yhdessä hänen laulussaan kuvaavat asiaa hieman muunnellen. ”Köyhä parahs huvitus on mielikuvitus…” On todella mielen köyhyyttä krvata mielikuvitus, lapsenomaisuus, luononmukaisuus ja yksinkertaisuus ylettömällä kuluttamisella.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi