Kuvituskuva

Kevyemmällä palkkapussilla kepeämpää elämää?

Ympäristökeskustelussa on pohdittu, voisiko työtuntien leikkaaminen olla keino ympäristöongelmien torjuntaan. Riittäisikö pelkkä palkkatyöhön käytetyn ajan lasku, vai pitäisikö myös tuntipalkkoja höylätä pienemmiksi ja tasaisemmiksi? Onko sohvaperuna tulevaisuuden ympäristösankari?

Laatuaikaa ja luonnonsuojelutyötä

Oululaisen tutkijan Ilmarin mielestä työajan lyhentäminen olisi hyvä keino kulutuksen vähentämiseen. ”Erityisen hyvin se sopii luonnonsuojelijalle, sillä lisääntyneellä vapaa-ajalla ehtii harrastusten ja perhe-elämän lisäksi käyttää enemmän aikaa luonnonsuojelua edistäviin projekteihin.” Kulutuksen vaihtaminen vapaa-aikaan olisi Ilmarin mielestä teema, jossa luonnonsuojelijat voisivat toimia esimerkkinä. Samalla voitaisiin luoda yhteisöllisyyttä. ”Palkkani alentaminen sen sijaan on huono ajatus, enkä usko sen tuntuvan hyvältä kenestäkään muustakaan.”

Vähemmän rahaa – vähemmän roinaa

”Turhan kulutuksen poistaminen onnistuu ilmeisesti ainoastaan tulotason laskemisen myötä”, pohtii uusikaupunkilainen hitsausoperaattori Juha. Hänen mielestään myös tuloerot tulisi saada mahdollisimman pieniksi sekä valtioiden sisällä että eri maiden välillä. ”Tällöin ei olisi aihetta kateuteen ja sitä kautta pyrkimystä oman taloudellisen tilan nostamiseen”, Juha perustelee. Hän pyrkii myös itse jatkuvasti vähentämään rahankäyttöään ja kulutustaan.

Lisää omaehtoista toimintaa

”Palkkatyön vähentäminen ja omaehtoisen ajan lisääminen voisivat tukea kestävämpään elämäntapaan siirtymistä monin tavoin”, kirjoittaa helsinkiläinen yhteiskuntatieteilijä Tuuli. Työtä ei hänen mielestään sinänsä tarvitse vieroksua. Palkkatyö vie kuitenkin usein liikaa voimia peruselinehtojen tuottamiselta ja läheisiltä – eikä sen piirissä voi aina parantaa maailmaa. ”Vaikka kasvavat tulot eivät välttämättä tarkoita lisääntynyttä kulutusta, on totta, että tulotason alentaminen leikkaisi turhaa kulutusta”, Tuuli summaa.

Kohti ranskalaista työviikkoa

Osmo Soininvaaran viime vuonna julkaisema kirja Vauraus ja aika pureutuu työn, talouden ja elämänlaadun kipupisteisiin. Soininvaara aloittaa kirjan kuvitteellisella esimerkillä sata vuotta sitten elävästä yhteiskuntatieteilijästä, joka yrittää ennustaa tulevaisuutta meidän aikaamme asti. Ainoa ennusteen laatijan tiedossa oleva asia on, että tuona tulevana aikana työn tuottavuus on kasvanut neljätoistakertaiseksi: teemme siis muutamassa tunnissa työt, jotka hänen aikanaan veivät koko viikon. Minkälaiseksi hän olisi kuvitellut meidän elämämme?

”Hän olisi varmaan kuvitellut, että köyhyys ja aineellinen puute poistuvat yhteiskunnasta, joka pystyy helposti tuottamaan tarpeeksi kaikille”, Soininvaara arvelee. ”Erityisen mahdotonta yhteiskuntatieteilijällemme olisi ollut ennustaa elämän kiireisyyttä.” Kiireen kulttuuri on kuitenkin jotakin, mikä on syöpynyt syvälle yhteiskuntamme rakenteisiin, Helsingin kauppakorkeakoulun tutkija Mikko Jalas esittää väitöskirjassaan. Talouden aikasyklit, mukavuutta tuottaviksi tarkoitetut teknologiat sekä vallitseva ajan hyödyntämisen ideologia lisäävät kaikki tunnetta ajan niukkuudesta.

Ranskan siirtymistä 35 tunnin työviikkon voikin pitää eräänä kestävää kulutusta tukevana toimenpiteenä. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin toteutetun uudistuksen seurauksena työn rytmittämään elämään liittyvät ruuhkahuiput ovat loiventuneet. Esimerkiksi liikenneruuhkien vähenemisellä voi katsoa olleen positiivisia ympäristövaikutuksia. Lisäksi on näyttöä siitä, että työntekijät ovat käyttäneet saamansa neljä lisätuntia epäkaupallisiin vapaa-ajanviettotapoihin . Osansa ovat saaneet niin perheen ja ystävien kanssa oleminen, lukeminen, ruuanlaitto kuin puutarhanhoitokin. Alun perin työllisyyden nimissä toteutettu aloite näyttää muuttaneen ranskalaisten arvoja vähemmän materialistiseen suuntaan.

Annukka Berg

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luonnonsuojelijassa (2/2008)

Tagit:

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi