Kuvituskuva

Jätevuoret poissa silmistämme

Vietin merkittävän osan joulunajasta siivoillen kaappeja ja toiveikkaana kierrättäen ikivanhoja papereita, pari käyttökelvotonta tietokonetta ja suunnattoman määrän kaatopaikalle päätyvää sekalaista roinaa, jolle uusiokäyttöä ei löytynyt. Olen varmasti usean muun tavoin ollut aika optimistinen suomalaisen kierrätyssysteemin suhteen, mutta viime vuosina julkinen keskustelu on tuonut esiin lukuisia ongelmia Suomen jäteasioissa. Myös tutkitusti kierrätysasioissa on reilusti parantamisen varaa (CO2-raportti 2010). Sekään, että ei-toivotun tavaran voi dumpata kierrätyskeskukseen tai vaatekeräykseen, ei ole aivan yksioikoisesti positiivinen  asia.

Olen lueskellut jo jonkin aikaa Alan Weismanin Maailma ilman meitä -nimistä kirjaa, joka käsittelee sitä, mitä maailmassa tapahtuisi, jos ihminen yhtäkkiä katoaisi. Kirjan lukeminen on osoittautunut varsin hankalaksi, koska se on niin valtavan kiinnostava, että vähän väliä se innostaa ottamaan aiheistaan enemmän selvää. Toistaiseksi häkellyttävimpiin tietoihin törmäsin etsiessäni Internetistä tietoa Tyynenmeren jätepyörteestä.

En tiedä tarpeeksi erilaisista tavoista käsitellä jätettä sen jälkeen, kun itse olen sen kotonani lajitellut ja pihalle kantanut, että voisin ottaa kantaa erilaisten tapojen hyötyihin  ja haittoihin. Yhdestä asiasta olen kuitenkin aivan varma: Kaikki tuo maailman jätevuorissa ja meren jätepyörteissä oleva roska ei millään voi olla välttämätöntä hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi suuressa osassa maailmaa jätteiden käsittely ei ole lähelläkään sitä vaatimatontakaan tasoa, jolla Suomi on. Tuoreessa muistissani on edelleen, kuinka Thaimaassa asuessani pienessä kylässämme savusi aina silloin tällöin jollakin pihalla muovirovio, koska minkäänlaista muuta systeemiä jätteen käsittelyyn ei ollut. Ellei vaihtoehtona pidä sitä, että osa kotitalouksista heitti roskansa pusseissa kylän takana sijaitsevaan metsään tai hautasi ne maahan. Sitten vain toivottiin, että ne sieltä katoaisivat johonkin. Lasten mukaan metsä oli kirottu ja sinne mennessä tuon kirouksen luonne näyttäytyi paremmin kuin hyvin. Hajonneita, tahmaisia paristoja keräilimme kylän teiden varsilta ja minäkin toin niitä rinkassani Suomeen kierrätettäväksi vaikka tiesin, etteivät kylän jäteongelmat sillä ratkea.

Yhä useampi kuluttaa yhä enemmän yli tarvitsemansa tason, yhä useammat toivovat voivansa tehdä näin ja yhä harvemmat miettivät hetkeäkään, mitä tavaralle tapahtuu, kun siihen on kyllästynyt tai se on hajonnut huonon laatunsa takia. Lisääntyvään materiaaliseen kulutukseen myös kannustetaan mitä oudoimmilla Älä ruoki lamaa -kampanjoilla. Villasukan parsiminen on synti ja vesi pitää ostaa maustettuna pulloissa, koska vesipullon täyttäminen kraanasta tavallisella vedellä on junttia eikä trendikäs talviurheilija missään tapauksessa voi laskea mäkeä samoissa vermeissä tai samalla lumilaudalla yhtä talvea pidempään. Lomaparatiisit näyttäytyvät turistille aivan erilaisina kuin ne usein mm. juuri jäteongelmiensa takia ovat. Poissa silmistä eli poissa mielestä saa hölmön länsimaisen uskomaan eksoottisen paratiisin olemassaoloon.

Kirjoittaessani tätä tekstiä olen matkaillut Venäjällä vajaan viikon verran. Olen tähän mennessä juonut yksinäni lukemattomia pullollisia pullotettua vettä, koska kraanavesi on oikeasti juomakelvotonta. Ihmiset, jotka asuvat maissa, joissa vesijohtovesi on juomakelpoista, saavat siis nauttia todelllisesta luksuksesta, mutta ostavat vetensä mieluummin pulloissa. Esimerkiksi tässä kohden voi miettiä, onko pienimmilläkin valinnoilla sittenkin merkitystä.

Suuret ratkaisut ovat jätteidenkin kohdalla tietenkin suurempien päättäjien ja teollisuuden käsissä, mutta yksittäisen kuluttajan ja yksittäistenkin ostopäätösten roolia ei vain voi väheksyä. Maailmassa ei tuotettaisi niin montaa muovista leikkiautoa, jos jo valmiiksi lelukasojen keskellä elävä rikkaiden maiden lapsi saa aina uuden niin halutessaan. Niin monta hyllyllistä erilaisia pullotettuja juomavesiä ei kaupoissamme olisi, jos osaisimme arvostaa kraanoistamme tulevaa puhdasta juomakelpoista vettä (jolla muuten pesemme myös itsemme ja huuhtelemme vessamme). Ja niin montaa rutattua muovipulloa tai leikkiautoa ei kaatopaikallekaan päätyisi.

Lähteet:

CO2-raportti (2010). Jätteiden kierrätys ei toimi Suomessa. http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=ilmastouutisia&news_id=2145 (julkaistu 4.4.2010, luettu 6.1.2011).

Weisman, Alan (2009). Maailma ilman meitä. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Tagit: , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi