Artikkelin Elektroniikan kasarimuoti kommentit

Kirjoittaja: Janne Peltonen

Janne Peltonen — Mon, 25 May 2009 08:11:52 +0000

Hmm. Kännykät hajoilevat, ja niitä ei voi korjata. Se taitaa olla niitten suurin ongelma. Ja diagnoosi ”ei voi korjata” maksaa 20-30 euroa. Mulla on edelleen kakkospuhelimena Nokian 1611, jonka ostin käytettynä syksyllä -98, ei mitään toimintaongelmia, paitsi että uusien akkujen metsästys on käynyt hankalaksi. Sen jälkeen onkin sitten hajonnut kolme uudempaa puhelinta korjauskelvottomiksi.

Kodinkoneet hajoilevat, ja niitä ei voi korjata. Uusi vähäkulutuksinen pakastin on rakennettu siten, että kylmäaineputket on sijoitettu eristeen sisään, jolloin niitä ei pääse paikkaamaan. Ja ne putket ovat /rautaa/, eli ne ruostuvat kymmenessä vuodessa puhki. Kun taas vanha – juuri vaihdatin kompressorin 20 vuotta vanhaan pakastimeen. Missä vaiheessa kannattaisi ennemmin ostaa uusi vähäkulutuksinen kuin korjata vanha, joka sitten päätyisi romuksi – kun tietää, että uusikin todennäköisesti päätyy romuksi ennen, kuin vanha päätyisi, jos sen vain korjaisi… ja sama koskee pyykkikoneita ja ties mitä.

Tästä voisi tosiaan jatkaa loputtomiin.

Kirjoittaja: Ananasa

Ananasa — Mon, 11 May 2009 15:52:35 +0000

Kas, minun kännykkäni on myös vuosimallia 2004, täydellisen hyvässä kunnossa yhä, eikä ole tullut mieleenikään, että se olisi jo jotenkin vanhanaikainen ja nolo… Tämä on kylläkin ihan tietoista asennoitumista – haluan ajatella puhelimeni ihan puhtaasti puhelimena, sillä ärsyttää niin paljon kaikki hössötys tavaran ja persoonallisuuden kytköksistä. Jos haluankin kehittää omaa persoonallisuuttani, niin mieluummin sitten muilla keinoin kuin kännykän ja muun elektroniikan avulla! Voi tietty myös kysyä, millaisen kuvan pyrin itsestäni antamaan sillä, että kieltäydyn määrittelemästä itseäni em. keinoin… Lieneekö niin, että kuluttaminen ja identiteetti kuuluvat nykymaailmassa yhteen, ovatpa omat valinnat mitä tahansa?

Mitä kasari-elektroniikkaan tulee, niin nykyään harmittelen sitä, että joskus taannoin menin heittämään pois korvalappukuulokkeisen taskukokoisen kasettisoittimeni… Se oli tyylikkään mintunvihreä ja vähänkö se olisi ollut täydellistä retroa tänä päivänä! :)

Kirjoittaja: Hanna-Kaisa Hellsten

Hanna-Kaisa Hellsten — Tue, 05 May 2009 11:15:36 +0000

Vitsit, Commodore 64! Pentuna tuli pelattua sillä vaikka mitä, ja edelleen ajatuskin tuosta maailman kaikkien aikojen mahtavimmasta pelikoneesta herättää lämpimiä tunteita! Tästä voisi jatkaa piiiitkään…