Luonto-Liitto - Kulutus.fi - Kulutus, ekologinen elämä ja kuluttajan valinnat.

Muutin helmikuun lopulla Saksasta takaisin Suomeen. Lähes 30 tunnin laivamatka Saksasta Suomeen keskellä talvea oli varsinainen elämysmatka, jolla tajusi, miten kaukana pohjoisessa Suomi sijaitsee. Kun muutamaa tuntia ennen Helsinkiä meri jäätyi ja laiva jatkoi täristen kohti valkeaa horisonttia, olo oli epätodellinen ja monia ajatuksia hiipi mieleen. Voiko tuolla oikeasti yhteiskunta toimia ympäri vuoden? Tätäkö reittiä kaikki ne ruoat ja tavarat meille kuljetetaan? Emmekö ole oikeutettuja suurempiin päästöihin, kun suostumme asumaan näin kaukana? Ei sentään, se on jo liikaa.

Itämeri helmikuussa 2010

Kun tällaiseen talveen putkahtaa jo lähes keväisestä Keski-Euroopasta ja vielä vesireittejä, tulee helposti mieleen, että lähes ääriolosuhteissa elävinä voisimme hyvin ottaa vähän rennommin. Mitä siitä jos junat eivät kulje täysin ajallaan, eikö ole ihme että ne ylipäätään kulkevat? Mitä puolen tunnin myöhästymisestä jos pääsee turvallisesti perille? Vaatimus- ja suoritustaso on useimmilla kuitenkin vähintään sama kuin kesäkelillä. Mielestäni nyt on juuri oikea aika downshiftaukseen ja lumikinoksista nauttimiseen.

Itämerellä on jatkuva laivaralli. Suomeen tuodaan niin paljon tavaraa laivalla että voisimme melkein yhtä hyvin asua saarella. Jäissä seisovat laivat ja ahtaajien lakko saavat monet miettimään, mitä aamiaispöydästä puuttuisi jos söisi vain suomalaista ruokaa: kahvi, tee, appelsiinimehu, hedelmät… toisaalta jäljelle jäisi vaikka mitä: puurot, leivät, marjat, hillot ja kotimaiset maitotuotteet. Lähiveganismi keskellä arktista aikaa ei välttämättä ole kovin monipuolista, varsinkin jos haluaa vielä välttää paukkupakkasten kasvihuonetuotteita. Niin kauan kuin merimatka jäiden seassa on läheisessä muistissa ja meri jäässä, on kuitenkin yksi hyvä syy lisää suosia lähiruokaa ja kauden tuotteita.