Kuvituskuva

Eläinuutisia

Postilaatikkoon oli tipahtanut kesäloman aikana monia eläinuutisia. Töihin palattuani sain lukea muun muassa mouhijärveläisestä Oona-lehmästä, jolle kävi laitumella huonosti, sekä raatelijasudesta, joka söi Oona-lehmän utareen vetimet. Kerrottiinpa tiedotteissa myös suomalaisista sioista, joille alettiin kesäkuussa syöttää geenimuunneltua rehua, sekä siipikarjasta, jolle sovitellaan sulkaa hattuun.

Mitä eroa on Oona-lehmän revityillä utareilla ja pikavauhtia kasvavilla broiskuilla?

Oonan, tilan toiseksi parhaan lypsylehmän, kohtalo herätti voimakkaita tunteita. Esimerkiksi nimimerkki Oona-lehmää itkevä kirjoitti Aamulehden tekstaripalstalla näin:

”Tapetaan kaikki sudet ja kerätään yhteisvoimin rahat sakkoihin! Minkähän osan ne ihmiseltä ensin söisivät?”

Myös Finfoodin Sulka hattuun siipikarjalle –tiedotusohjelma on kiihdyttänyt kesämieliä. EU:n ja Suomen valtion tukea nauttivan mainoskampanjan tarkoituksena on kertoa, että kuluttajilla on mahdollisuus syödä laadukasta, valvottua ja jäljitettävää siipikarjanlihaa, koska EU:ssa siipikarjan hoito ja terveys ovat tarkoin säänneltyjä asioita. Näin siis Finfoodin mukaan.

Satu Hassi jätti kampanjasta EU-komissiolle kirjallisen kysymyksen, jonka mukaan Finfood jakaa kuluttajille paikkaansa pitämätöntä tietoa. Tosiasiassa EU:ssa ei ole voimassa lainsäädäntöä, joka määräisi lihasiipikarjan kasvatukselle eläinten hyvinvointia ylläpitäviä vaatimuksia. Sellainen tulee voimaan vasta vuonna 2010.

Suomalaiset muskelilinnut kasvavat myös ahtaammin kuin eurooppalaiset keskimäärin. Komission suosituksen mukaan kasvatustiheyden yläraja on 35 kg/m2, kun Suomessa yleinen tiheys on jopa 42-44 kg/m2. Näistä ei Finfoodin materiaalissa puhuta.

Mielestäni Oona-lehmän kohtalo eroaa broilereista siinä, että toisesta saa puhua, toisesta ei. Suden kuuluukin olla julma peto. Nimimerkki Pilvi kiteyttää Aamulehden tekstaripalstalla 12.7.:

”Oona-lehmää itkevä! Susien tappamia eläimiä suret, mutta välitätkö mistä pihvi tulee omalle lautasellesi?”

Oikeutta eläimille –yhdistys pani pystyyn vastamainoskampanjan, Ei sulkaakaan jäljellä. Finfood veti herneenpalot nenään mainoksista ja erityisesti siitä, että niissä käytettiin joutsenlogon parodiaa, jossa ihmiskäsi roikottaa joutsenta kaulasta. Finfoodin ja OE:n riemukas kirjeenvaihto on luettavissa OE:n sivuilla.

Ja kiertyväthän ne geenipossutkin samaan läskisoppaan. Tuottajien ei tarvitse kertoa, onko kelmuun pakattu perinteistä vai geeniruokittua lihaa, vaikka merkintää ovat vaatineet muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitto ja miljoona eurooppalaista. Koska seurantatutkimusta gm-kasvien turvallisuudesta ei ole, kuluttajat joutuvat koekaniineiksi. Jopa tietämättään.

Ruoka on jokseenkin intiimi asia – ja samalla hyvin poliittinen. Mitä kuluttajan pitäisi saada tietää tuotteista, jotka ottaa suuhunsa?

Tagit: , , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi