Ekologista lemmikinhoitoa
17.9.2007 toimitus
Lemmikkieläin länsimaissa voi kuluttaa enemmän luonnonvaroja kuin lapsi kehitysmaissa. Se voi hyvinkin pitää paikkansa, mutta en silti pidä tällaisesta vertailusta tai syyllistämisestä. Lemmikkieläinkin ansaitsee hyvän elämän ja tulla hoidetuksi ja kohdelluksi lajityypilliselle tavalleen sopivasti.
Mitä ”hyvällä elämällä” tarkoitetaan, onkin jo toinen juttu. Televisiossa ja lehdissä näkyy kaikenlaisia kummallisuuksia, kuten koirien vaatteita, koirien turkkien värjäämistä, koirien hotelleja, koirien ravintoloita ja muuta ”hömppää”, josta koira ei itse todennäköisesti juurikaan perusta. Koiran hyvinvoinnille materiaa tärkeämpiä ovat aineettomat asiat, kuten esimerkiksi seura, ulkoilu, leikkiminen ja liikkuminen – toisin sanoen, että se saa olla koira.
Koiran varusteista monet ovat yllättävän ekologisia, esimerkiksi koiran kaulapanta ja talutushihna, ruokakupit ja kynsisakset ynnä muut, jotka kestävät periaatteessa sen koko eliniän, kenties jopa koko koiranomistajan eliniän!
Koiralle ei myöskään tarvitse ostaa hienoja tai kalliita leluja, sillä lemmikki on kerrassaan iloinen vanhoista tennispalloista ja toisinaan vanhoista tennissukistakin. Kirpputorilta voi myös ostaa vanhoja pehmoleluja, joille lapset (tai oikeastaan heidän vanhempansa) nyrpistävät nenäänsä. Varsinaisia ”ekoleluja” ovat koirien suuresti rakastamat kepit, puunkalikat ja kävyt. Myös vessapaperirullista ja tyhjistä jugurttipurkeista irtoaa iloa ennen kuin ne päätyvät kiertoon.
Tuuli Turtola
Puhut asiaa. Mielestäni esimerkiksi koirien turkkien värjääminen ja muu hömppä on ihan turhaa! Koiran täytyy saada olla koira.