Kuvituskuva

Ekologisia huomioita ja pakkausmateriaaliturhautumista Englannista

Nelisen viikkoa sitten muutin opiskelemaan Englantiin, tarkemmin sanottuna noin kolmensadantuhannen asukkaan kaupunkiin nimeltä Leicester. Valmistauduin etukäteen henkisesti siihen, että ensimmäiset päivät saattaisivat olla hankalia, että uusi ympäristö ja uudet kulttuuriset käytännöt voisivat yhdellä kertaheitolla saada minut hieman hämilleni. Ironista kyllä, lähes ainoa kulttuurinen seikka, johon minun on ollut toisinaan vaikea sopeutua on täkäläiset kierrätystottumukset.

Jaan opiskelija-asunnon yhdeksän muun opiskelijan kanssa. Yhteisestä keittiöstämme löytyy ilmeisesti noin ikään kuin periaatesyistä kaksi roska-astiaa. Toinen, viikoittain aina ensimmäisenä ääriään myöten täyttyvä astia kantaa nimeä general waste, kun taas toinen on merkattu erikseen sanoilla mixed waste. Ohjeistuksen mukaan astioista ensimmäinen on varattu  muovi-, pahvi-, paperi- sekä metallijätteille ja jälkimmäinen puolestaan kaikenkarvaisille kaatopaikkaan joutaville – tässä tapauksessa esimerkiksi myös ruoantähteille – joita ensimmäiseen astiaan ei ole suotavaa panna.

Käytännössä olen kuitenkin hieman skeptinen, kuinka mallikkaasti jätteiden lajittelu täällä lopulta toteutuu. Ensinnäkään en voi mennä takuuseen, kuinka huolellisia kanssa-asujani ovat erinäisiä muovikääreitä, tölkkejä ja pahvipakkauksia pois heittäessään – kun kämppiksiä on näinkin monta, yleinen asenne voidaan toisinaan pukea sanoiksi: ”Hällä väliä, tämä ei ole minun ongelmani.” Toisekseen, asuntoloidemme pihoja koristavat suuret harmaat jätelaarit ovat ulkoisesti tismalleen samannäköisiä niin lajiteltua kuin kaatopaikkajätettäkin varten. En siis uskalla mennä takuuseen siitäkään, kuinka tarkkaan opiskelijat lukevat roskalaarien sivustoja saadessaan kukin vuorollaan vastuulleen epämieluisan tehtävän raahata roskajätesäkkejä ulos asuntolasta. (Mainittakoon myös, että kaikista yrityksistäni huolimatta en ole saanut selville, mikä on tuon niin sanotun lajitellun jätteen – mixed waste – lopullinen päätepysäkki.)

Yleishuomiona voinen todeta, ettei kierrätys ole erityisen kova sana täällä Englannissa. Pullonpalautusjärjestelmää ei ole, ja biojätteiden kierrättämistä on turha edes mainita. Kaiken lisäksi pakkausmateriaaleissa ei juurikaan muovia säästellä. Ruokakauppojen hyllyt notkuvat muoviin pakattuja tuotteita aina tuoreista hedelmistä ja vihanneksista mikrolämmitystä odottaviin einesruokiin. Kahviloissa keksit ja muffinssit myydään useimmiten muovikääreisiin yksittäispakattuina, ja paikallisessa opiskelijoiden illanviettoihin erikoistuneessa tapahtumapaikassa oluttuopin saa aina kouraansa kertakäyttöisessä muovimukissa.

Erään edistysaskeleen Leicester on kuitenkin Helsinkiin nähden ottanut. Täällä kaduille roskaamisesta voi rapsahtaa viidenkymmenen punnan (noin 57 euron) sakot, tietenkin siis siinä tapauksessa, että tihutöistään jää kiinni. Idea on sinänsä mainio, mutta hieman ristiriidassa sen arkipäivän havainnon kanssa, että roskapönttöjä saa julkisilta paikoilta toden totta hakemalla hakea.

Tagit: , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi