Kuvituskuva

Downshifting – hidasta elämää

Vapaaehtoinen niukkuus on nostanut päätään ympäristöajattelun voimistumisen, työuupumuksen ja yhteiskunnallisten liikkeiden yksilöllistymisen siivittämänä. Uusinta aaltoa on suomeksi vielä vakiintumaton downshifting, omaehtoinen elämän yksinkertaistaminen. Se voi ilmetä vaikkapa työajan lyhentämisenä, uranvaihtona, vaatimattomampiin oloihin muuttamisena tai tarpeettoman tavaran myymisenä.

Downshifting lähtee ristiriidan kokemisesta korkean elintason ja elämänlaadun välillä. Liiallisen rahan haalimisen ja materialismin oivalletaan käyvän kalliiksi omalle elämälle, ja yhteiskunnan syyttämisen sijaan downshiftaaja ottaa itse tilanteesta vastuun. Käytännössä hän toimii kahdella tasolla: vähentää sekä työhön käyttämänsä ajan määrää että kulutustasoaan. Jälkimmäinen mahdollistaa edellisen pienentäen samalla ekologista jalanjälkeä, ja lisääntynyt vapaa-aika vietetään rakkaiden ihmisten ja yksinkertaisten asioiden parissa. Vähempään tyytyminen onkin parempaan tyytymistä.

Hidastavassa liikkeessä

Henkilökohtaisuus, idea henkisestä hyvinvoinnista ja moniin pieniin muutoksiin painottuminen yhden dramaattisen kelkankäännön sijaan vetoaa moniin. Clive Hamiltonin tutkimus vuodelta 2003 paljastaa jopa neljänneksen briteistä ja australialaisista vähentäneen vapaaehtoisesti tulotasoaan viimeisen vuosikymmenen aikana.

Alati yleistyvä hidastaminen mielletään helposti jo liikkeeksi, mutta yhteiskunnallisena liikkeenä downshifting on outolintu. Sen keskiössä oleva yksilönvalinta tukee useimmiten pääasiassa yksilön omia ja vieläpä henkisiä päämääriä. Elämäntapavalinta on yhteiskunnallisesti kantaaottava ehkä vasta toissijaisesti, jos lainkaan. Downshiftaus on myös hyvin heikosti organisoitunut, ja poliittisesti hiljaista. Toisaalta englanninkielisessä maailmassa aiheen ympärille on rakentunut nettiyhteisöjä, keskustelu on vilkasta, ja kansainvälistä downshifting-viikkoa vietetään huhtikuussa. Yksilö- ja kulutussuuntautuneessa ilmapiirissä myös ajattelu elämäntapavalintojen yhteiskunnallisesta kantaaottavuudesta on selvästi yleistynyt.

Termitystä, arvotusta & jyrsintää

Vakiintuneen suomenkielisen termin puutteessa kuulee puhuttavan muun muassa hitailusta, leppoistamisesta tai perinteisemmin oravanpyörästä hyppäämisestä. Tarkan nimityksen löytäminen lienee kuitenkin toissijaista, ja onpa elämänrytmin hidastamisen ahtamista yhden termin sisään kritisoitukin. Ilmiön liikkeistäminen väkisin ei sekään ole automaattisesti eduksi. Liikkeitä luonnehtii muutos ja trendinomaisuus, elämäntapaa pysyvyys.

Ensimmäinen haaste hidastamisessa voi olla oman oravanpyöränsä tunnistaminen: on työmyyriä, opiskelurottia ja tavara- tai kokemushamstereita. Elämäntapavalinnoissa on aina kyse arvoista. Omansa kannattaa pysähtyä pohtimaan läpi

Mimma Jäntti

Linkit:
Tiivistelmä Hamiltonin tutkimuksesta: https://www.tai.org.au/file.php?file=NL37.pdf
http://www.slowmovement.com/downshifting.php
http://en.wikipedia.org/wiki/Downshifting

Tagit:

10 kommenttia

  1. […] oli kasvettu henkisesti kulutushysterian yläpuolelle, tosin taloustaantuman siivittämänä, mutta köyhäilystä ja vapaaehtoisesti vaatimattomasta elämästä (downshifting) oli tullut trendikästä ja mikä […]

  2. Suomalaiset asuvat tulotasoonsa nähden liian kalliisti. Monille joutuu yhteiskunta kustantamaan tuon kalliin asumisen. Mistä tulee sellainen käsitys, että ihmisellä kuuluu aina olla tasokas asunto?

  3. Hieno kirjoitus ja ymmärrettävän selkeä. Itse kuitenkin kaipaan suomalaisille isompia ja halvempia asuntoja, muu kallis roina ei ole niin tarpeellista. Jos me tehtäisiin asunnot kestämään vaikkapa 300 vuotta, niin asunnot halpenisivat roimasti ja niitä varten ei tarvisisi raataa niin paljoa. Yksi pääsyyllinen on tietysti kaavoitus kartelleineen. Josku tuntuu että esim akateemiset ammatit ovat turhia ja työläitä, pakottavat turhaan oravanpyörään.

  4. Kunpa toimisitte YLE-pakkoveroasiaa vastaan tälläkin rintamalla. YLE-asiassahan on pakkokulutus ja pakkomyynti nyt se arvo: viis väliä siitä haluaako joku kuluttaa, kuluttaako (onko TV:tä tai radioita) tai onko varaa tai mahdollisuutta kuluttaa (mm. nettilinjat niin huonoja maalla, että YLE ei näy netin kautta, ja TV:tä ei ole).

    Suomessa vähä kuluttaminen ei ole sallittua.

  5. Olen jo vuosia miettinyt talouden kasvuun perustuvan käänteistalouden mahdollisuutta konkreettisessa elämässä, ja downshifting tarjoaa siihen yksilötasolla juuri oikeanlaisen instrumentin.

    Poliittiset päättäjät ja elinkeinoelämä yrittävät kaikin mahdollisin keinoin pönkittää mielikuvaa kuluttamisen autuudesta, vaikka lähes jokainen tietää, että ympärillä oleva roina ei tee onnelliseksi.

    Olen ottanut monia kertoja ystäväpiirissäni puheeksi kulutuksen hillitsemisen, mutta aina se torpataan kayttäen vasta-argumenttina työpaikkojen menettämistä. Tuohon ongelmaan downshifting tarjoaa vaihtoehdoksi työajan lyhentämisen mukanaan tuoman kulurakenneleikkurin. Näin yksilöntasolla käyntiin tuupattavasta donwshiftingista tulisi työmarkkinoiden kautta laajempi kokonaisuus, jonka eri tekijät hillitsisivät roinan määrällistä kasvua ja sitä kautta maapallon kuormituksen konkreettista vähenemistä.

    Vielä ei ole liian myöhäistä ottaa hivenen rennommin, ja vähemmällä krääsällä.

  6. Elämäntapa, joka perustuu yhteiskunnan tukiin, valittuna tietoisesti, on väärin! Toivon, että kukaan ei kuvittele ”elämän hidastamisen” tarkoittavan sitä, että voi ottaa lopputilin töistä ja heitäityä naapurin elätettäväksi.

    Nykyään vallitsevana suuntauksena, näyttää olevan: yksilöllisyys, omien oikeuksien tunteminen, vaatimukset muita (esim. yhteiskuntaa kohtaan).

    Tuntuu, että nykyisten 20-30 vuotiaiden tavoitteena olisi, että töitä ei tarvitse tehdä ollenkaan, kun työnteko haittaa ”itsensä toteuttamista”.
    Materialismi on tosi pahasta, mutta kun aletaan itse tienaamaan, niin ei olekaan enää pahasta.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi