Kuvituskuva

Aineetonta jouluiloa?

”Pahin joulumuistoni on, kun veljeni lapset saivat muovisäkeittäin lahjoja ja silti suuttuivat, kun jotain jäi puuttumaan. Mikään ei riittänyt. Siitä oli jouluilo kaukana”, tilittää Tiina, 36, Helsingistä.

Joululahjat tuottavatkin päänvaivaa erityisesti lapsiperheissä. Mainokset tuputtavat jos jonkinlaista roinaa eikä joulun henki tahdo tulla ilman lahjoja. Tavaramäärää ­? ja etenkin sukulaisia ? on hankala hallita.

”Lapset toivovat tietysti vilkkuvia ja päriseviä patterileluja, joita itse en haluaisi lainkaan kotiimme. Ja jos sukulaisia ei lainkaan ohjeista, niin hirmuinen kasa leluja löytää tiensä meille jouluna. Samat sukulaiset voivat toki taivastella tavaramäärää sitten myöhemmin”, huokailee Hanna, 32, Naantalista.

Ei lapsillakaan helppoa ole.  Pehmeitä paketteja sataa, vaikka ne eivät kiinnostaisi. 12-vuotias Matti Hirvensalmelta kertoo: ”Isovanhemmat kysyvät aina, mitä haluan joululahjaksi. Jos sanon, että ei mitään, tulee lapasia ja villasukkia. Jos sanon, että dvd-elokuvan, tulee lapasia, villasukkia ja dvd-elokuva.”

Turhat lahjat kiertoon

Mitä sitten tehdä ei-toivotuille lahjoille? Tiina ei suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että laittaa epätoivotut lahjat kierrätykseen. Samoin tekee helsinkiläinen Leo, 36: ”Suuri osa vuosien varrella saamistani joululahjoista on turhia ja käyttökelvottomia.”

Leo arvostaakin aineettomia lahjoja. ”Olen saanut esimerkiksi hiusten leikkauksen, siivouksen tai paitojen silityksen lahjaksi sekä ystävien tarjoaman päivällisen.”

Myös lapset osaavat arvostaa lahjaksi annettua laatuaikaa. Retket lastenteatteriin ja Ähtärin eläinpuistoon kummipojan kanssa ovat olleet menestys, vinkkaa eurajokelainen Ilona, 35.

Tavaran paljoutta välttäville sopivat myös hyväntekeväisyyslahjat. Tosin kaikki eivät niistäkään ilahdu. Kun lahjan saaja saa ilmoituksen afrikkalaiselle tytölle hankitusta koulupuvusta tai perulaiselle maanviljelijälle ostetuista marsuista, reaktio voi olla hämmentynyt. ”Vähän mietin, onko kiva saada lahja, joka on osoittavinaan minun saamaani hyvää omatuntoa”, pohtii hyväntekeväisyyslahjoja ostanut Päivi, 48, Helsingistä.

Lahjaongelman äärellä moni luottaa kirjoihin, olivat ne sitten kierrätettyjä tai uusia. ”Ne jättävät mukavan muiston, ovat valistavia ja niihin voi aina palata”, perustelee Tapio, 48, Espoosta. Tapion paras lahjamuisto on 15-vuotiaana saatu Taru sormusten herrasta. Alkukielistä teosta lukiessa oppi mukavasti myös englantia.

Ikäville sukulaisille käytettyä?

Joululahjojen antajaa voidaan pitää sosiaalisena kameleonttina – niin monenlaisia sosiaalisia suhteita lahjoilla ilmaistaan. Näin päättelivät Illinoisin yliopiston tutkijat  Cele Otnes, Tina M. Lowrey ja Young Chan Kim tutkimuksessa, jossa tarkkailtiin ja haastateltiin ihmisiä jouluostoksilla vuonna 1990.

Vuodesta toiseen kalsareita ja villasukkia ostava perheenäiti ilmaisee lahjoillaan huolenpitoa. Läheiselle ihmiselle osoitetaan arvostusta lahjalla, jollaisen saajan uskotaan aidosti haluavan. Sen sijaan kaukaisemmille sukulaisille tai työtovereille hankitaan lahja, koska kyseinen ihmissuhde halutaan tehdä näkyväksi. Tällöin moni turvautuu suklaaseen tai joulukinkkuun: täytyyhän kaikkien syödä eivätkä ruokalahjat jää pyörimään jalkoihin.

Mielenkiintoista on, että tutkitut antoivat  itselleen tarpeettomiksi käyneitä tavaroita ikäville sukulaisille. Kierrätetty lahja on vähäarvoisempi kuin uutena hankittu lahja, tutkijat päättelevät.

Asenteet lienevät muuttuneet Yhdysvalloissakin 90-luvun alusta ja lahjojen eettisyyteen ja ekologisuuteen osataan nyt kiinnittää huomiota. Yksi asia kuitenkin pysyy: lähipiiristä löytyy aina niitä, joille on erityisen vaikea keksiä sopivaa lahjaa. Yritystä silti riittää, sillä joulu on vuoden suurin kulutushuippu. Suomalaisen työn liitto arvioi, että suomalaiset kuluttavat jouluvalmisteluihin ja lahjahankintoihin noin 1,8 miljardia euroa.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luonnonsuojelijassa 6/2010.

Tagit: , , ,

2 kommenttia

  1. Yksi hauska tapa on myös ”eettisen lahjan” ja ”konkreettisen lahjan” yhdistelmä. Esim. joskus annoin ystävälleni viisi sikaa sekää kortilla kehitysmaahan että laatumuovieläiminä hauskasta pikkukaupasta. (Päätyivät monivuotisiksi joulukoristeiksi.) Tänä vuonna taas oli vuorossa yhdistelmä puhdasta vettä katastrofin uhreille ja kylpylän lahjakortti. (Puhdasta vettä olisi voinut antaa myös WWF:n kautta Itämeren hyväksi.) Hääpari sai kerran ruoanvalmistuastian ja ”puuta säästävän lieden”.

    Tällaisen kompromissin myötä ei ole tarvis ostaa jotain niin superhienoa konkreettista lahjaa, vaan hauska ja lämmin ajatus ikään kuin lisää sen pienen muistamisen arvoa.

  2. Kirja on perinteinen joululahja. Olen usein pohtinut, miksi? Olen päätynyt johtopäätökseen, että kirjoja antava henkilö kokee olevansa jotenkin kulturelli ja sivistynyt henkilö, joka jakaa sitten autuuttaan lähipiirilleen antamalla kirjoja lahjoiksi. Myös kirjan vastaanottaja kokee jotain henkistä paremmuutta – onhan hänellä nyt aivan ikiomana tälläinen ihana turhuus kuin Kirja ja sen on joku valinnut juuri minulle. Jos elämä todella olisi tiukkaa, ei kirjoja olisi lahjakopassa vaan jotain Todella Tarpeellista kuten villasukkia, kaulahuiveja, esiliinakankaita, kasareita jne.
    Meidän perheessä minä olen ainoa, joka harrastaa lukemista. Joululahjakirjoja ei meidän huushollissa siis juurikaan liiku suuntaan eikä toiseen. Mutta omat joulukirjani olen jo parina vuonna hakenut joulun alla kirjastosta, palauttanut ne luettuina loppiaisena ja toivonut niiden pääsevän johonkin jouluiseen kotiin taas seuraavana jouluna. Ehkä tämä on kulunut idea toteuttaa joulukirjapulma, mutta eipä täyty kodin vähäiset hyllyt lukemattomista kirjoista ja toisaalta…kirjat eivät jää hyllyyn turhautuneina odottamaan seuraavaa lukukertaansa.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi